Saavuttuani perille Suokylään tajuan heti astuneeni erityislaatuiselle alueelle.
Harrastan maisema- ja kasvivalokuvaamista ja olin kuullut, että Muhoksen Liimanninkoskella on kaunis lehtometsä, jossa kasvaa useita harvinaisempia kasvilajeja.
Ympäristö on kuin näkymä menneestä maailmasta. Harmaaksi kelottunut puimala, joka sijaitsee aivan parkkipaikan tuntumassa, on muutettu vanhojen maatalousvälineiden näyttelytilaksi. Viereinen lammashaan portti opastaa minut loivasti viettävälle niitylle, ja portista astuessani tunnen kulkevani menneeseen aikaan.
Muhoksen maasto on saanut omat erityispiirteensä menneiden aikojen tapahtumista, kuten kallioperän vajoamisesta, mannerjäätikön sulamisesta, merenpinnan laskusta ja maan kohoamisesta. Nämä ovat muovanneet alueen luonnosta monimuotoisen.
Muhoksella on monia upeita luontokohteita, kuten kuohuvia koskia, reheviä lehtoja, linnustorikkaita aapoja, jylhiä jokivarsia ja kulttuurihistoriallinen jätinkirkko.
Tässä jutussa tutustumme näihin retkikohteisiin.
Liimanninkoskelle vie luontopolku läpi lehtojensuojelualueen
Arvokkaiden luontotyyppien varjelemiseksi Liimanninkoskelle perustettiin lehtojensuojelualue vuonna 1992. Suojelualueella kiertää noin kilometrin pituinen luontopolku.
Aikaisemmin Liimanninkoskella on laidunnettu ja harjoitettu maanviljelyä. Alueen läpi virtaavassa Muhosjoessa on uitettu tukkipuuta aina 1940-luvulle saakka, ja suojelualueen lounaisrajalla on myös merkkejä entisaikaisesta tervanpoltosta. Suojelualueen maastossa on edelleen jäljellä merkkejä vanhasta myllystä.
Niityllä ohitan lampolan, kun opastekartan mukaisesti lähden etenemään rinteessä pitkin luontopolkua. Ei kestä kauaakaan, kun jo kuulen lähestyvän kosken kohinan.
Kapeahkon polun maasto on nopeasti jyrkkenevä. Kesäkelillä alaspäin meno on mukavan vauhdikasta, mutta talven liukkailla rinne on mahdoton kulkea ilman nastakenkiä.
Polku etenee kuusimetsässä alas joen rantaan. Aivan kosken vieressä on mukavan näköinen laavu sekä nuotiopaikka.
Kosken pauhu on vaikuttava. Varmasti se on kevättulvilla vielä uhmakkaampi, mutta nytkin kuohu on niin raju, että en kuule aivan takanani olevan perheen keskustelua.
Tulin kuitenkin kuvaamaan kasveja, joten palaan takaisin reitille ja jatkan Muhosjokivartta alemmas. Joki kulkee syvässä, kanjonimaisessa laaksossa. Se tekee tiukan mutkan, ensi oikealle ja sitten vasemmalle.
Mietin, miksi joki on niin kiemurainen.
Muhos-muodostuma on ainutlaatuinen koko Suomessa
Tämän ainutlaatuisen jokikanjonin ja koskialueen syntyyn löytyy syy hyvin kaukaa geologisesta historiasta.
Jos olisin seisonut tässä samassa paikassa 1300 miljoonaa vuotta sitten, olisin nähnyt vaikuttavan luonnonmullistuksen. Silloin peruskallio vavahti ja alkoi vajota muinaisten mannerlaattojen liikkuessa etäämmäs toisistaan.
Syntynyt hautavajoama oli kooltaan niin laaja, että sen toinen reuna ulottuu aina Hailuotoon ja Haukiputaalle asti. Tätä kallioperän rakennetta kutsutaan Muhos-muodostumaksi. Suomessa samanlaisia vajoamia on tapahtunut vain yksi Satakunnassa.
Aluksi merenlahtena ollut hautavajoama alkoi hiljalleen täyttyä siltti- ja savikivillä, jotka ovat aikojen saatossa kivettyneet. Näiden sedimenttikivien päälle on kasautunut paikoin jopa 500 metrin paksuinen ravinteikas maalajikerros, joka on mahdollistanut niin luonnonkasveille kuin peltoviljelyllekin erinomaiset olosuhteet.
Muodostuman ansiosta alueella on poikkeuksellinen maalämpöenergiapotentiaali sekä maakaasuvarannot.
Vajoama havaittiin vasta vuonna 1938, kun Montan vesivoimalaitoksen rakentamista valmisteltiin.
Mutkaisten jokien ja graniittikanjonien alue on muotoutunut vajoaman reunavyöhykkeelle jääkauden jälkeen. Itse kallioperän graniitit ovat kiteytyneet jo noin 1 800 miljoonaa vuotta sitten, Svekofennidien vuoriston muodostumisessa.
Svekofennidien vuoristo oli aikanaan Himalajan korkuinen vuoristo, josta muodostui myös nykyinen Keski- ja Etelä-Suomen kallioperä. Eroosio on sittemmin kuluttanut koko vuoriston sileäksi ja nyt Muhoksella on nähtävissä enää vain sen juuret.
Jokien mutkittelulle on selityksensä
Pehmeät savi- ja hiekkakivet tiivistyivät ja rapautuivat nopeammin kuin graniittinen kallioperä, minkä vuoksi Muhos-muodostuman alue on nykymaisemassa madaltunut muutamia kymmeniä metrejä ympäröiviä kalliolohkoja syvemmälle.
Tämän voi havaita hyvin nimenomaan Liimanninkosken pohjoispuolella luode–kaakko-suuntaisena portaana maisemassa.
Jääkauden jälkeen Muhosjoki uursi syvän eroosiolaakson vajoaman peittämiin pehmeisiin maalajeihin.
Veden, kivien ja savi-silttimassan kulutus eteni syvemmälle, kun merenpinta laski edelleen. Virratessaan pehmeiden maalajien päällä uoma alkoi mutkitella eli meanderoida.
Ilmiö johtuu siitä, että vesi kuluttaa joen ulkokaarretta enemmän kuin sisäkaarretta. Näin virta uurtaa jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan.
Muhosjoen sekä siihen yhtyvän Poikajoen uomat ovatkin tälle ilmiölle tyypillisesti hyvin mutkaisia.
Poikajoen Isterinkoski putoaa 30 metriä
Myös Poikajoen rotkomainen laakso kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Laakson kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää edullisen pienilmaston, ravinteiden runsauden ja hyvien kosteusolosuhteiden takia.
Laaksossa kasvaa muun muassa lettorikkoa, metsäkurjenpolvea, oravanmarjaa sekä käenkaalta. Poikajoen rinnelaitumilla esiintyy myös tulvaniittyjä.
Poikajoen tunnetuin nähtävyys on Isterinkoski, jossa joki putoaa jyrkästi Muhos-muodostuman itälaidalla.
Isterinkoski koostuu pääasiassa kahdesta putouksesta sekä niitä ympäröivästä koskiosuudesta. Koko koskijakson putouskorkeus on noin 30 metriä ja kokonaispituutta koskella on hieman yli puoli kilometriä.
Molempia putouksia on helppo seurata selkeiden metsäpolkujen ansiosta.
Kokonaisuutena koski on kaunis luontokohde. Retkeilijää ilahduttaa erityisesti laavu ja nuotiopaikka rannan tuntumassa. Joen ylittää 1960-luvulla rakennettu silta, jota pitkin pääsee kohteen parkkipaikalle Peräläntien päähän.
Kuivuneet joenpohjat muodostavat pienilmastoja Lummelammella
Lummelampi-niminen kangas sijaitsee kirkonkylästä katsottuna lounaassa. Alueen erityisyys johtuu siitä, että Muhosjoki mutkittelee ja kapenee virraten sen läpi.
Joen molemmin puolin on runsaasti joen muovaamia kuivia, kosteita tai hyvin vetisiä meandereita. Osin tai kokonaan kuivuneita joenmutkia kutsutaan juoluoiksi.
Joen reunat ovat jyrkimmillään jopa 15 metriä korkeita, ja kuivuneiden joenpohjien pienilmasto luo muutoin kuivan kangasmetsän keskelle kosteita lehtomaisia alueita.
Alueen hiekkaharjujen päällä kulkee polkuja, joilla juokseminen on suunnistajille nautinnollista. Syksyisin alueella liikkuu juoksijoiden lisäksi runsaasti marjastajia ja sienestäjiä.
Lisäksi alueella sijaitsee useita vanhoja tervahautoja.
Yksi Suomen Lemmenpoluista on täällä
Oulujoen rantatörmältä pilkottaa esiin Kieksin konglomeraatti, joka on syntynyt 1300 miljoonaa vuotta sitten.
Tämä esihistoriallinen kivettynyt sora on ensimmäisiä Muhoksella syntyneitä kivilajeja. Geologisesti arvokas konglomeraattiesiintymä Oulujoen törmällä on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Sitä kutsutaan myös Rokua Geoparkin syntykiveksi.
Joenrannat, erityisesti Muhoksen Pyhäkosken kohdalla, ovat mahtipontiset. Alhaalla kulkeva Oulujoki virtaa grafiittikallioiden rajaamassa kanjonissa ja sitä voi ihailla kallionlaelta, jonka pinta paljastui esiin 1 800 miljoonaa vuotta sitten.
Parkkipaikan opastaulut avaavat lisää tietoa alueen luonnosta, kulttuurihistoriasta ja geologiasta.
Virallisia retkeilyreittejä on useampi: Lemmenpolku 2,1 kilometriä, maisemapolku 0,9 kilometriä ja ympyräreitti 1,6 kilometriä. Tulistelupaikkoja on kolme. Maasto vaihtelee reitin varrella maisemasta toiseen, ja korkeuserot ovat paikoin vaikuttavan suuria.
Mystisen jätinkirkon tarkoitus on yhä arvoitus
Myös Muhoksen pohjoispuolella maisema muuttui ajan saatossa. Neoliittisella kivikaudella 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua rakennettu jätinkirkko on aikanaan ollut osa muinaisen merenrannan ihmisen muokkaamaa maisemaa.
Esihistoriallinen jätinkirkko sijaitsee Jättiläissaaressa Pikku Matinsuolla. Suoalue sijaitsee Pirttijärven kaakkoispuolella.
Saareen johtaa pitkospuinen, noin neljän kilometrin pituinen luontopolku ja sen lähellä olevassa toisessa suosaarekkeessa sijaitsee rekisteröity muinaisjäännös sekä maisemallinen tulistelupaikka.
Jättiläissaari on suurimmaksi osaksi luonnontilaisen suoalueen keskellä oleva kivikkoinen kangassaareke. Muinaisjäännös on syntynyt ihmisen käsistä eikä sen alkuperää täysin tunneta. Mahdollisesti se on toiminut hylkeenpyytäjien esiaikaisena jääkaappina saaliiden nahoille ja rasvalle.
Kohde on suojeltu muinaismuistolailla. Muinaisen merenrannan jätinkirkko sijaitsee 80 metriä merenpintaa korkeammalla ja sen etäisyys nykyisestä merenrannasta on 34 kilometriä.
Tervajärvi on yksi Tervareitistön kohteista
Löytöretkeni jatkuu vielä takaisin kohti etelää.
Tervajärvi on syntynyt jääkauden sulamisvesien huuhtomana noin 11 700 vuotta sitten ja on osa laajempaa Pohjois-Pohjanmaan moreenialuetta.
Järvi itsessään on melko matala ja sen ympäristössä näkyvät selvästi jääkauden jäljet, kuten drumliinit ja moreeniharjanteet.
Drumliini tarkoittaa selvästi ympäristöstään kohoavaa selännettä. Se on muodostunut mannerjäätikön etenemisvaiheessa, kun etenevä jäätikkö on muodostanut alleen moreenia. Kallion yli edetessään moreeni on kerrostunut jäätikön etenemissuuntaiseksi pisaranmuotoiseksi selänteeksi. Drumliinien muodoista voi päätellä esimerkiksi jäätikön liikkeen suuntaa ja nopeutta.
Tervajärvi on saanut nimensä männystä valmistetusta tervasta, joka oli aikoinaan tärkeä vientituote alueen taloudelle. Järvet ja joet olivat olennainen osa tervantuotantoa 1700–1800-luvuilla, sillä ne toimivat tervan kuljetusväylänä.
Tervajärvellä on mahdollista kalastaa luvanvaraisesti ja rannan tuntumassa on nuotiopaikka sekä laavu. Kevättalvella sen jäällä voi nähdä jopa ahman.
Järvi kuuluu patikointi- ja hiihtoreitti Tervareitistöön, joka alkaa Oulusta Pilpasuolta ja päättyy Rokualle. Muhoksella reitin käyntikohteita ovat Kallioselän eräkämppä ja sauna, Matkajärven ja Tervajärven laavut, Korkalovaaran nuotiopaikka ja Halinsaaren laavu.
Rapistuneita reittejä pistetään kuntoon
Muhoksen maasto on kuin läpileikkaus maapallon geologisesta historiasta. Luonnonolosuhteet ovat tehneet monipuolisen kasvi- ja eläinlajiston kehittymisen mahdolliseksi sekä suoneet asutukselle ja maanviljelylle hyvät edellytykset.
Tervareitistön pitkospuut ja laavut ovat päässeet paikoin huonoon kuntoon. Siksi on ilahduttavaa, että reitistön kunnostus on alkanut osana Oulujokilaakson uudistuvat retkeilyreitit -hanketta.
Tämän ja ensi vuoden aikana kunnostetaan sekä Kallioselän että Korkalavaaran reittiosuudet ja taukopaikat.
Lisäksi Muhoksen laajat suot kuuluvat Suomen luonnonsuojeluliiton 100 luontohelmeä -alueeseen, josta osa on jo suojeltu ja osalla on suojeluvaraus.