Vielä vanhaa kuu­sik­koa

Sallan seurakunta suunnittelee laajoja hakkuita Sallan Pirttivaaraan. Matkailualueen ytimeen tulevien hakkuiden laajuus olisi yhteensä noin 56 hehtaaria, joista noin 33 hehtaaria toteutettaisiin avohakkuuna.

Seurakunnan omistama maa on Pirttivaaran pohjoispäässä kolmella palstalla. Vaaraa ympäröi Sallatunturi, Ruuhitunturi ja läheinen Sallan kansallispuisto.

Avohakattavaksi suunnitellulla alueella on vanhaa kuusimetsää, kahdella muulla palstalla on aikanaan harvennettua sekä ainakin osittain aurattua mäntyvoittoista metsää.

Sallan seurakunnan kirkkoherra Kimmo Kieksin mukaan seurakunta ei vielä ole saanut arviota mahdollisesta hakkuutuotosta. Asian valmistelu on seurakunnassa kesken.

Laajempaan käsittelyyn asia on noussut Kieksin mukaan kuluneen kevään aikana, ja sitä on käsitelty seurakunnan kirkkoneuvostossa helmikuussa. Metsänkäyttöilmoitukset seurakunta on tehnyt jo viime vuoden huhtikuussa.

Metsäpalstat sijaitsevat osayleiskaava-alueella, joten seurakunta tarvitsee hakkuisiin luvan kunnalta. Kirkkoneuvosto päättikin aiemmin keväällä, että metsänhoidolliset toimenpiteet aloitetaan vasta, kun lupiin liittyvät asiakirjat ovat valmiit.

Kunta ja seurakunta neuvottelevat

Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Lapin piirin paikallisyhdistyksen Pro Kutsan puheenjohtaja Vesa Haataja toteaa, että seurakunnan palstalla Pirttivaarassa on näkyvissä vanhan metsän tunnuksia.

Vaikka on toukokuun loppu, lumi peittää maata paikoittain niin paljon, että lahopuun määrää on vaikea arvioida. Sen sijaan katse kiinnittyy runsaaseen määrään luppoa puiden oksilla sekä muutamaan aihkimäntyyn ja kelopuihin kuusikon keskellä.

Haataja työskentelee Sallan kunnassa suunnittelijana, mutta pyynnöstämme hän esittelee Pirttivaaraa SLL:n paikallisyhdistyksen edustajana.

– Olemme todella näkyvällä paikalla matkailualueella. Hakkuuaukko näkyisi kauas joka suuntaan, Haataja sanoo.

Kimmo Kieksin mukaan metsätuotot ovat seurakunnalle iso tulo, ja metsäpalstoja kannattaa hoitaa. Seurakunta keskustelee Pirttivaarasta kunnan kanssa.

– Olemme toiminnassamme vastuullisia ja haluamme löytää asiaan ratkaisun yhdessä yrittäjien ja kunnan kanssa, hän sanoo.

Vuosien 2024–2026 toiminta- ja taloussuunnitelman perusteella seurakunta tarvitsee rahaa, sillä kriisiytyvän seurakunnan mittarien valossa sen tilanne on epävakaa.

Sallan kunta on kunnanjohtaja Erkki Parkkisen mukaan saanut seurakunnan hakkuusuunnitelman. Metsän harvennus sopii kunnalle, mutta kunta haluaa keskustella seurakunnan kanssa vielä avohakkuusuunnitelmasta.

– Alue on matkailualueen ytimessä. Yritämme etsiä avohakkuun tilalle muuta ratkaisua, Parkkinen sanoo.

Hän painottaa, että neuvottelut ovat kesken. Niissä yhtenä asiana ovat talouskysymykset.

– Selvitämme neuvotteluiden kautta, miten hakkaamatta jättäminen voitaisiin hyvittää seurakunnalle, Parkkinen sanoo.

Vaihtoehtoina ovat hänen mukaansa suojelumahdollisuudet sekä vaihtomaat kunnan kanssa.

Kunta ei ole antanut virallista lausuntoa hakkuusuunnitelmiin, mutta vs. teknisen johtajan Ismo Seppälän mukaan matkailualalta on tullut lausunto kunnalle. Siihen odotetaan seurakunnan vastinetta.

Ely tutkinut alueen

Lapin ely-keskus selvitti Sallan seurakunnan pyynnöstä joitain vuosia sitten suojelualueen perustamista seurakunnan maille Pirttivaaraan. Selvityksen alla oli palsta, jota seurakunta suunnittelee nyt avohakattavaksi.

Ely-keskuksen erikoissuunnittelija Juha Kankaan mukaan alueesta noin 15 hehtaaria täytti tuolloin suojelukriteerit.

– Alue on vanhaa kuusikkoa. Sen tilanne oli suojelukriteerien puolesta kohtuullisen hyvä, vaikka lahopuuston osuus olisi voinut olla suurempikin, hän sanoo.

Paikalle olisi perustettu yksityinen suojelualue, jossa kiinteistön omistus olisi pysynyt seurakunnalla ja sille olisi maksettu korvausta puuston arvosta lukuun ottamatta maapohjan arvoa.

Seurakunta ei Kankaan mukaan elyn tarjoukseen tarttunut, sillä iso osa alueesta olisi jäänyt suojelun ulkopuolelle.

Elyn täytyy suojelualueita valittaessa huomioida määrärahat. Määrärahoja on Kankaan mukaan sen verran niukasti, että suojeluun otetaan vain kohteita, joissa suojelukriteerit täyttyvät.

– Joskus alueita on otettu laajemmin mukaan harkinnanvaraisilla perusteilla, mutta nykyään tilanne on tiukempi, Kangas sanoo.

Laadukasta, vanhaa metsää

Greenpeacen lajiasiantuntija Olli Mannisen näkemys on, että koko avohakkuualue olisi suojelun arvoinen.

– Kyse on hienosta luonnonmetsästä, vaikka se ei olekaan kirveenkoskematonta.

Alueella on vanhoja, jo lahonneita kantoja, jotka kertovat historiaa ihmisen toiminnasta.

Joissain kelopuissa näkyy yhä leimakirveellä tehtyjä pilkkoja. Puut on merkitty kaadettaviksi vuosikymmeniä sitten.

Manninen kävi viime syksynä yhdessä Anni Mannisen kanssa tutkimassa Pirttivaaraa. Tutkimuksen perusteella Pirttivaara on laadukasta vanhaa metsää.

Kaksikko löysi silmälläpidettäviä ja uhanalaisia lajeja.

– Luonnonsuojeluarvojen pitäisi riittää siihen, että metsä jätettäisiin hakkaamatta, Manninen sanoo.

Samalla linjalla on Suomen ympäristökeskuksen luontoratkaisujen ja suojelualueiden projektipäällikkö Kimmo Syrjänen.

– Luonnonmetsät ovat sellaista alkuperäisluontoa, jota on todella vähän jäljellä. Avohakkuut edistävät aina luontokatoa.

Hän toivoo, että Sallan seurakunta löytäisi jostain rahoituskeinon jättää Pirttivaara hakkaamatta.

– Maisema on tärkeä osa kokonaisuutta, jota alueen metsistä on jäljellä, Syrjänen sanoo.