On pitkiä talvivaelluksia, ja sitten on Keimiöjärven vaellus. Edes kahden päivän lumimyrsky ei pystynyt tekemään Keimiöjärven vuokratuvalle suuntautuvasta talviretkestä vaikeaa.
Viikonlopun yli kestänyt myräkkä hidasti matkantekoa, mutta lopulta sekä meno- että paluumatka taittuivat hiihtäen reilussa tunnissa.
Kaupittelin Keimiöjärven reissun kavereilleni kertomalla, että kyseessä on maailman helpoin kevättalven retkikohde maailmanluokan olosuhteissa. Onneksi en etukäteen määritellyt olosuhteita sen tarkemmin: Ilman lumisadetta ja kovaa tuulta aikaa matkantekoon olisi kulunut huomattavasti vähemmän.
Keimiöjärven vuokratupa sijaitsee Keimiötunturin ja Sammaltunturin vieressä järven rannalla. Maisemat ovat upeat kaikkiin suuntiin ja helpohkot päiväretkikohteet ovat lähellä.
Halusimme nimenomaan vuokratuvan, koska käytettävissä oli rajallisesti aikaa ja varusteita. Emme halunneet joutua tilanteeseen, jossa autiotupa olisi meidän sinne saapuessa täynnä. Korkeasta 250 euron vuorokausihinnasta huolimatta päädyimme varaamaan Keimiöjärven vuokratuvan sen hyvän varustetason ja helpon saavutettavuuden vuoksi.
Kohde ei vaatisi meiltä liikoja.
Kuljettava matka parkkipaikalta tuvalle ei vaadi hiihtosuksia kummempia välineitä, eikä kestävyysurheilijan peruskuntoa. Matkan pituus on nelisen kilometriä, ja suurimman osan siitä voi kulkea hiihtolatua pitkin.
Mukaan lähtisi myös ahkio. Sen ansiosta pakatessa ei tarvitse viilata grammoja, eikä tehdä välinehankintoja. Rinkat ja sukset riittäisivät.
Muut seurueen jäsenet, Jenni Kurkikangas, Noora Siikanen ja Suvi Koivisto, olivat tehneet viikon etätöitä Ylläksellä. Minä saavuin paikalle autolla Rovaniemeltä. Noudin naiset Ylläkseltä perjantaina, ja Jounin kaupasta eväät haettuamme käänsimme auton keulan kohti Pallasta.
Tarkoituksemme oli hiihdellä Keimiöjärven vuokratuvalle perjantaina, retkeillä lähimaastoissa lauantaina ja palata takaisin samaan reittiä sunnuntaina. Emme olleet suunnitelleet mitään kovin tarkkaan, ja ajatuksena oli touhuta lauantaina fiiliksen mukaan uusissa olosuhteissa ja maisemissa.
Lumisade alkoi, kun olimme saaneet rinkat ja ahkion pakattua ja taivaltaneet kohti Keimiöjärven vuokratupaa hiihtolatua pitkin muutaman kilometrin.
Lopulta lunta satoi viikonlopun aikana puolisen metriä ja tuntureiden huiput pysyivät koko ajan tiukasti piilossa. Lumimyräkässä tarpoessa vain pitkään illalla venyvä valo muistutti, että todella on huhtikuu.
Perille helpointa mahdollista reittiä
Pallastunturin luontokeskuksesta avaimet noudettuamme ajoimme noin parinkymmenen minuutin päässä Jerisjärventien varressa sijaitsevalle Koivarovan parkkipaikalle. Hyväkuntoinen latupohja johtaisi siitä suoraan kohti Keimiöjärveä.
Aikaisemmin viikolla soitin Pallastunturin luontokeskukseen ja varmistin, että vuokratuvalle ei tarvitse kantaa vettä mukanaan. Viereisestä purosta saa vettä myös lumiseen aikaan, ja olisihan ympärillä myös lunta. Lopulta paljon enemmän kuin osasimme odottaa.
Keimiöjärven rannalla sijaitsee myös Metsähallituksen autiotupa. Autiotuvalle osoittava kyltti tulee vastaan noin kolmen kilometrin hiihtämisen jälkeen hiihtoladulla kohdassa, josta näkee myös itse Keimiöjärven.
Otimme autiotuvalle osoittavan kyltin kohdalta suunnan kohti järven vastarannalla sijaitsevaa vuokratupaa. Emme tietenkään lumisateen ja tuulen vuoksi nähneet sitä, mutta suunta on helppo päätellä kartasta.
Järven yli meneminen hiihtosuksien kanssa tarkoitti käytännössä upottavassa hangessa kävelyä sukset jalassa. Viimeisellä kilometrillä aikaa kuluikin reippaasti. Lumiselle rannalle jäältä nouseminen vaati hieman tasapainoilua, mutta lopulta olimme perillä lähes 1,5 tunnin tarpomisen jälkeen.
Lumisateen ansioksi mainittakoon, että tuvan pihapiiri näytti kuin siellä ei olisi liikkunut kukaan pitkiin aikoihin.
Vaihdoimme sukset lumikenkiin ja tamppasimme pihalle polun, mutta syvätkin jäljet peittyivät tiheässä lumisateessa ja kovassa tuulessa nopeasti. Aamulla kaikki polut piti tehdä uudestaan.
Tupa kuin sähkötön hostelli
Keimiöjärven vuokratupa on suuri ja varustetasoltaan mainio.
Sinne pääsee useampaakin reittiä, riippuen, mistä suunnasta saapuu. Hiihtoladun lisäksi vuokratuvalle johtaa merkitty retkeilyreitti, jonne pääsee Jerisjärventien varrelta. Vieraskirjan mukaan useampikin seurue oli saapunut tuvalle koillisesta Mustakeron autiotuvalta.
Tuvassa on kaksi kerrossänkyä, yksi leveämpi kerrossänky ja yksi tavallinen sänky. Niissä nukkuisi helposti yhdeksän henkeä. Sängyissä on patjat, tyynyt ja huovat, jotka oli vastikään uusittu.
Vain minulla oli makuupussi, muut kantoivat vuodevaatteet mukanaan ja nukkuivat tuvan täkkien alla. Kattiloita, paistinpannuja sekä muita ruuanlaittovälineitä on useita eri kokoisia, minkä lisäksi tuvassa on astioita, aterimia ja esimerkiksi veitsiä. Edelliset kävijät olivat jättäneet meille myös tervetulosuklaat.
Tuvan seinän takana on varusteiden kuivaamiseen sopiva erillinen tila. Pihalla on puuliiteri, huussi sekä sauna, joka ollaan purkamassa.
Vieraskirjasta luimme, että aikaisemmat kävijät olivat kaivaneet nuotiopaikan lumen alta esiin ja kahvitelleet ulkona. Me tyydyimme paistamaan folioon käärityt kasvismakkarat saunan kiukaalla, sillä lunta todella oli paljon ja sitä satoi koko ajan lisää.
Paljon varusteita mukaan – ei grammanviilaukselle
Kenelläkään reissulaisista ei ollut merkittävää kokemusta talvella vaeltamisesta. Vuokrasimme Pallaksen hotellin yhteydessä toimivasta vuokraamosta kahdet liukulumisukset, minkä lisäksi mukana oli kahdet lumikengät – siis perinteisen tyylin hiihtosuksien lisäksi.
Pakkasimme ahkioon raskaimpia varusteita eli liukulumisukset, kenkiä, pari vissypulloa ja ruokaa. Lumikengät ripustimme rinkkoihin.
Minulla oli mukana myös vapaan sukset ja monot, koska alun perin ajattelin käyväni lauantaina hiihtolenkillä järven toista puolta myötäilevillä laduilla. Lumisateen vuoksi hiihtolenkki jäi kuitenkin lopulta tekemättä.
Etukäteen lukuisia kertoja tarkistettu säätiedotus muuttui radikaalisti perjantain ja lauantain välisen yön aikana. Ennustetun pilvisen poutasään sijaan koko lauantaille luvattiin muutamaa aamupäivän tuntia lukuun ottamatta pitkälle yöhön kestävää lumisadetta.
Lähdimme seikkailemaan lähimaastoon lauantaina heti aamupalan jälkeen. Se oli lopulta päivän ainoa hetki, kun lunta ei satanut.
Samoilimme lumikenkä-liukulumikenkä-varustuksella Sammal- ja Keimiötunturin välisen solan kautta kohti Keimiötunturia, mutta tunturin huiputtaminen jäi sääolosuhteiden vuoksi haaveeksi. Hyvät hiet saimme pintaan joka tapauksessa.
Jos sattui uppoamaan, lunta oli vyötäröön asti.
Saavuttuamme takaisin tuvalle valmistimme lounaan, pelasimme Rappakaljaa ja otimme nokoset. Päivittelimme lumisadetta. Kasvavat kinokset ensin harmittivat, sitten naurattivat.
Alkuillasta laitoimme saunaan tulet ja kävimme saunan lämmetessä lumikengillä ja liukulumisuksilla iltakävelyllä järven vastarannalla sijaitsevalla Keimiöjärven autiotuvalla.
Illan happihyppely teki hyvää, ja puhelimeen sääsovelluskin saatiin ajan tasalle, kun kuuluvuus parani järven selällä. Sunnuntaina ei sataisi enää lunta.
Veden hankinta vaati makuuasennon
Varaustuvan pihassa on kyltti ”vedenottopaikka”. Kyltin osoittamassa suunnassa ei ollut näkyvissä polkua, joten kesti hetken, ennen kuin löysimme lumen alta kannen, jonka alta varsinainen vedenottopaikka löytyi. Puro oli hiljainen, eikä sen sijaintia voinut päätellä äänen perusteella.
Vesi oli purossa matalalla ja kauha kosketti puron pohjaa, kun kaavimme purosta makuullaan vettä kauhalla.
Saunavedet kannoimme avannosta, joka löytyi saunan edestä järven jäältä sen jälkeen, kun olimme lapioineet jäällä sojottavien merkkikeppien ympäriltä lumet pois. Järvivesi näytti avantoreiästä katsottuna kirkkaalta, ja moni kävijä on vieraskirjaan mukaan juonut myös sitä. Me pitäydyimme puron vedessä.
Paluumatkalla sunnuntaiaamuna taitoimme matkan Keimiöjärven yli lumikengillä ja liukulumisuksilla. Hiihtoladulle saavuttuamme lumikenkäilijät vaihtoivat lumikengät hiihtosuksiin, vaikka hyöty osoittautui lopulta marginaaliseksi.
Hiihtolatuja ei oltu sunnuntaina aamulla ajettu, ja meno muistutti jälleen enemmän kävelyä kuin hiihtoa. Edes liukulumikengät eivät luistaneet uudella lumella.
Aurinko alkoi paistaa siniseltä taivaalta parikymmentä minuuttia ennen parkkipaikalle saapumista ja saman tien suksetkin alkoivat luistaa. Latukonekin tuli vastaan sata metriä ennen kuin saavuimme takaisin autolle.
