Oululaisen maastohiihtäjän Riitta-Liisa Roposen matka Nelosella ja Ruudussa pyörivässä Selviytyjät-kilpailussa on tullut päätökseen. Roponen oli kisan yhdestoista putoaja.
Levin kakkoskodista puhelimitse tavoitettu Roponen muistelee huhtikuussa Malesiassa kuvattua Selviytyjät-kilpailua lämmöllä. Äänessä ei ole tippaakaan katkeruutta edes kohtalokasta heimoneuvostoa muistellessa.
– Olen koko elämäni kilpaillut tavoitteet korkealla. Selviytyjät-kisaan lähdin vain ja ainoastaan hakemaan uutta jännää kokemusta, ja sellaisen sainkin. Olen tosi tyytyväinen, että pääsin noinkin pitkälle, Roponen puhuu puoli vuotta kuvausten jälkeen.
Hän sanoo fanittaneensa Selviytyjiä ensimmäisestä amerikkalaiskaudesta alkaen ja leikitellyt ajatuksella, miten hän pärjäisi itse viidakossa.
– Tuotantoyhtiön ihmiset olivat ilmeisesti lukeneet ajatuksiani, kun pyysivät minua mukaan, Roponen nauraa.
Vaikka Roponen oli tarjouksesta heti innoissaan, päätös lähteä ohjelmaan syntyi perusteellisen harkinnan jälkeen.
– Siinä oli monia asioita, joita piti puntaroida. Muun muassa SM-viesti jäi Selviytyjien takia väliin. Pidin Selviytyjiä kuitenkin sen verran ainutlaatuisena tilaisuutena, että se veti lopulta pidemmän korren. Ladulla olen ollut koko elämäni, ja sinne pääsen tulevaisuudessakin, sen sijaan Malesian viidakkoon ei todennäköisesti tule toista kutsua.
Ihmiset nostivat sykettä
Roponen kertoo olevansa luontoihminen henkeen ja vereen, eikä esimerkiksi taivasalla yöpyminen, ötökät tai kuumankosteat elinolosuhteet hirvittäneet etukäteen. Kovakuntoista kestävyysurheilijaa kisatkaan eivät liioin jännittäneet.
Sen sijaan kilpasiskojen ja -veljien ensitapaaminen lentokentällä sai sykkeen nousemaan.
– Olen introvertti persoona. Isoon ja tuntemattomaan porukkaan hyppääminen ei ole minulle helppoa. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät jutut olivat lopulta ehkä haastavin osuus koko kisassa.
27 päivässä, jotka Roponen ennätti viidakossa viettää, muurit kuitenkin murtuivat ja hän solmi ystävyyssuhteitakin.
– Etenkin Tytistä (Junna) ja Alinasta (Voronkova) tuli minulle läheiset. Kävimme läpi tosi syvällisiäkin asioita elämistämme.
Roposella natsasivat kemiat myös kisan toisen oululaisen, Teemu Roivaisen kanssa.
– Ismo (Apell) teki meille mölkky-palikat. Pelasimme Teemun kanssa Oulu vastaan muu maailma -peliä, Roponen muistelee kuumia päiviä autiosaaren rannalla.
Kuusi kiloa jäi viidakkoon
Roposen Selviytyjät-reissuun mahtui myös draamaa. Hän loukkasi sormensa heti kisan alkumetreillä, ja sai kahdeksan tikkiä haavaansa. Loukkaantumisen vuoksi Roponen joutui seuraamaan pari kilpailua vaihtopenkiltä.
– Minulla oli tikit sormessa koko kisan ajan, eikä kädessä ollut tavanomaista puristusvoimaa. Se vähän haittasi kisoissa, mutta en koe, että minulta olisi mennyt sen takia voittoja ohi.
Koko elämänsä urheilleelle maastohiihtäjälle Selviytyjät-kokemus ei ollut fyysisesti rankka, mutta henkistä puolta koeteltiin. Kova koti-ikävä kirvoitti kyyneleet silmiin tuon tuostakin, ja sudennälkä oli jatkuva olotila.
– Ruokavaliomme koostui jauhoista ja riisistä, jota saimme desin päivässä per kisaaja. Kyllä siinä oli hyvään ravitsemukseen tottunut kroppa ihmeissään. Ruoka pyöri paljon mielessä. Iltaisin yritin juoda laimeaa suolavettä mahan täyteen, jotta saisin kylläisyyden tunteen.
Roposen paino tippui Selviytyjät-reissun aikana kuusi kiloa. Vasta pari kuukautta kotiutumisen jälkeen hän tunsi olevansa jälleen omassa kehossaan.
Juoniminen otti voimille
Ikävän ja nälän lisäksi Roposen voimille Selviytyjät-pelissä otti jatkuva juoniminen.
– Tuntuihan se pahalta, kun joutui valehtelemaan ihmisille päin naamaa. Se on kuitenkin pelin henki, enkä jäänyt murehtimaan kieroiluja kisan jälkeen.
Tulevissa Selviytyjät-jaksoissa Riita-Liisa Roponen tullaan näkemään kisan tuomaristossa, joka päättää viimeisessä jaksossa voittajan.
– On ollut jännää seurata kisaa nyt telkkarista. Aluksi se vähän yllätti, kuinka pieni pintaraapaisu ohjelmaan mahtuu mukaan. Ja se, miten hienosti leikkaamalla saadaan luotua yllätyksellisyyttä heimoneuvostoihin. Esimerkiksi itse tiesin jo neuvostoon lähdettäessä, miten äänestys tulee menemään.
Kilpailun lopputulosta Roponen kommentoi sanansa tarkasti asetellen:
– Sanotaanko vaikka niin, että voitto oli ansaittu.
Kisakalenteri tyhjänä
Tullaanko Riitta-Liisa Roposta näkemään jatkossakin reality-ohjelmissa?
– Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, hän toteaa.
– Jos joku minulle sopiva reality pitäisi heittää, se olisi varmaankin Masked Singer. Tykkään laulaa, mutta en tohdi tehdä sitä julkisesti. Naamarin takana voisinkin hoilottaa, Roponen nauraa.
Entä miten on hiihtokisojen laita alkaneella kaudella?
– Kisakalenteri on toistaiseksi tyhjä, kansainvälisen uransa hiljattain päättänyt Roponen vastaa.
Valmennushommia sen sijaan riittää.
– Valmennuspuoli on tuntunut mukavalta. Olen kiitollinen, että saan jatkaa töitä rakastamani lajin parissa.