Parisenkymmentä partiota testasi kuntoaan Erävaelluksen SM-kisoissa viikonloppuna. Savukoskella testattiin myös kädentaitoja, luonnontuntemusta ja ensiapuosaamista. Neljän päivän taipaleelle lähti parisenkymmentä partiota.
– Pyrimme keksimään joka vuosi uusia tehtäviä, ja aina jokin tehtävä on paikallinen, kertoo kilpailun johtaja Jaana Hyttinen Suomen Erävaelluskillasta.
Ensimmäistä kertaa kaikille partioille jaettiin GPS-paikannin, joten kisaa pystyy seuraamaan reaaliajassa netin kautta. Teknisten apuvälineiden käyttö ei muutoin ole sallittu, vaan vaatimuksena on kulkea rastit omin avuin ja varustein.
– Pohjoinen verottaa osanottajia ja toimitsijoita, sillä matkat täällä ovat pitkät. Joukkueita on noin puolet siitä mitä yleensä, Hyttinen sanoo.
Tavoitteena päästä ehjänä maaliin
Lähtötehtävänä Savukosken urheilukentällä oli veistää puukalikasta kalan tainnutusta varten kalapappi, johon oli kiinnitettävä 20-metrinen naru. Lopuksi mitattiin heittotarkkuutta ja onnistuminen toi lisäpisteitä.
Eräoppaiksi kouluttautuneet kolarilainen Elina Molkkari ja kittiläläinen Jenni Ranta-Ylitalo hakevat Oodi ulkoilun riemulle -partiolla revanssia. Kiilopään kisa päättyi kaksi vuotta sitten keskeytykseen.
– Olemme vaeltaneet yhdessä ja harrastamme urheilua, mutta jos ehjänä pääsemme maaliin niin kai se sitten hyvin mennyt, Molkkari nauraa.
Rinkoissa on retkiruoan lisäksi herkkuja, sillä kärsimysreissua naiset eivät Koilliskairaan halua tehdä.
– Uskon, että toiminnalliset tehtävät sopivat meille, vaikka lähtökohtaisesti otamme rennosti, Ranta-Ylitalo kertoo.
Tärkeintä on vaeltaa, syödä ja levätä
Kenttätien konkarit -partion turkulainen Erkki Tuominen ja pornaislainen Harri Kousa saapuivat Savukoskelle Enontekiön Lätäsenolta melomasta. Tuominen on kisannut vuodesta 2003 lähtien, ja Kousa on osallistunut Erämelonnan SM-kisoihin neljästi.
– Otamme vastaan kaiken mitä tulee, sillä emme juuri ole valmistautuneet, Tuominen myhäilee hymyillen.
Kilpakumppaneiden kuullen ei taitojaan tai kuntoaan parane kehua.
– Meillä on molemmilla selässä noin 16 kiloa. Jos kärkiparin reppuja katsoo niin pitäisi ottaa viisi kiloa pois, mutta emme lähde viilailemaan. Tärkeintä on, että lepo ja ruokahuolto on turvattu, jota ei tule tehtyä harkitsemattomia päätöksiä, toteaa lentokonemekaanikkona työskentelevä Kousa.
Erävaelluskisassa pääsee fyysisesti äärirajoille, ja sunnuntain loppuhuipennus oli 19,2 kilometrin pikataival.
– Varustelistan ohi meillä on tavaraa tosi vähän, sillä ei niitä huvikseen kannata tuonne sadalle kilometrille mukaan ottaa, Tuominen laskee.
Paikallisia seuroja ei ole mukana
Kisojen konkari, valvoja Reino Ruotsalainen toivoi metsästyskauden alkamisen vuoksi värikästä pukeutumista ja varoitteli osanottajia Nivatunturin rakasta, sillä sateen sattuessa reitti on erittäin haastava.
Ensimmäisissä kisoissa syksyllä 1970 Kiilopäällä kisannut tehtäväpäällikkö Jorma Pihlainen myöntää olevansa helpottunut, kun partiot pääsivät matkaan. Kisaamassa hän on ollut 43 kertaa ja järjestelypuolellakin pitkään.
– Kisa on käynnissä, ja kilta hoitaa nämä kisat kokonaan yksin. Tämä on aika poikkeuksellista, mutta meillä ei ole mukana paikallisia seuroja lainkaan.
Toimitsija Risto Juopperi Vesilahdelta vastaa erilaisista tehtävistä kisojen ajan. Ensimmäiseen erävaelluskilpailuunsa hän osallistui vuonna 1971.
– Ensi vuoden rata ja tehtävät ovat valmiina, ja silloin kilpaillaan Lieksan ja Ilomantsin seudulla, Juopperi paljastaa.