Suunnitelmana on käydä pilkillä. Sama suunnitelma on näköjään ollut monella muullakin, nimittäin parkkipaikka on täynnä. Jäällä näkyy pilkkijöitä siellä täällä mustina pisteinä.
Jotkut ovat ajaneet jäälle autoilla, toiset moottorikelkalla.
Eemeli Kallio, 34, pakkaa tarvikkeensa pulkkaan ja lähtee kävellen jäälle. Noin puolen kilometrin päässä rannasta hän kairaa jäähän kuuden tuuman reiän.
Kaikuluotain kertoo, että paikassa veden syvyys on 0,9 metriä. Pian kaikuluotain kertoo senkin, että vedessä on kala.
Pilkkivapa väpättää aivan hienoisesti Kallion kädessä. Välillä hän tekee hieman voimakkaamman nykäisyn.
Reissu ei ehdi vanheta montaa minuuttia, kun ensimmäinen ahven on saatu.
Pilkki-intoa isältä pojalle
Eemeli Kallion kalastusharrastus alkoi lapsena, kun hän pääsi isänsä mukaan kalareissuille. Taivalkoskella sijaitseva mökki on yhä tärkeä kalastuspaikka kesät talvet.
Isä on nykyäänkin usein Kallion pilkkikaverina. Kalastukseen liittyvä yhteisöllisyys on Kallion mielestä yksi harrastuksen iloista. Kalajuttuja riittää kerrottavaksi kalastajien kesken.
Oulussa on Kallion mukaan hyvät pilkkimahdollisuudet, koska täällä on meri. Järvissä kalat eivät ole talvella niin aktiivisia.
Oulun vesillä pilkkiin tarttuu useimmiten ahvenia. Myös särkeä, siikaa ja joskus todella harvoin pieniä taimenia saattaa tarttua pilkkiin.
– Haukivaara on olemassa. Se voi viedä pilkin mennessään.
Fiilistellen tai saalis mielessä
Eemeli Kallio sanoo, että pilkkimään voi lähteä monenlaisella taktiikalla, eikä mikään niistä ole väärä.
– Pilkkimään voi lähteä fiilistelymielessä tai tavoitella mahdollisimman suurta saalista.
Voi ottaa pilkkivavan, pilkin ja kairan matkaan, tehdä reiän parhaaksi arvioimaansa paikkaan ja katsoa, tuleeko kalaa.
Ummikko voi kysyä vinkkejä kokeneemmilta tai katsoa paikan päällä, missä muita näkyy.
– Jos jollain alueella näkyy muita pilkkijöitä, siellä todennäköisesti on hyvä paikka.
Kallio ei menisi 30 metriä lähemmäksi toista pilkkijää ainakaan kysymättä.
– Jos alkaa kairata tai varsinkin jyristää moottorikeikalla liian läheltä, kalat voivat säikähtää. Siinä voi olla juuri parvi alla. Pilkkijä on voinut nähdä ison vaivan löytääkseen sopivan paikan, ja kaikki työ voi mennä hukkaan.
Kalliolla on kaikuluotain, josta hän näkee, milloin kala on alla.
– Niinkin tarkkoja laitteita on, joissa näkee veden alle, voi tunnistaa kalalajin ja arvioida kalan koon viiden senttimetrin tarkkuudella.
Kallio itse haluaa säilyttää harrastuksessaan yllätyksellisyyttä, joka toki kuuluu lajiin jo oletuksena. Se on osa kalastuksen viehätystä.
– Koskaan ei tiedä, tuleeko isoa kalaa vai eikö tule.
Joskus pilkkiminen on rauhallista istumista, joskus kalaa nostetaan hiki päässä.
– Jos kohdalle sattuu parvi, pilkkiä vaan lasketaan alas ja ylös, ja koko ajan nousee kalaa.
Toisinaan Kalliokin on istunut tunteja jäällä saamatta kalan kalaa.
– Ei se harmita. Ei tätä saaliin takia tehdä.
Pilkkimässä ollaan luonnon äärellä vailla kiirettä. Eväänä Kalliolla on yleensä kahvia ja ruisleipää. Joskus mukana on myös polttopuita makkaran paistoa varten.
Pääsiäisen seutuvilla kevätauringossa pilkkiharrastus on Kallion mielestä parhaimmillaan.
Myös jäältä käsin seuratut auringonnousut ja -laskut ovat osa harrastuksen hienoutta. Kerran kotka lensi hänen yllään.
– Pilkkiessä niin kuin kalastaessa muutenkin saa nollata ajatuksia ja unohtuu kaikki muu.
Kalasalaisuuksia
Eemeli Kallio vinkkaa, että kymmenen minuuttia on hyvä aikaraja sen arvioimiseen, milloin on viisasta vaihtaa paikkaa: jos siinä ajassa ei kaikuluotaimessa näy kaloja tai kala syö, kannattaa kairata toisesta kohdasta.
Osa pilkkijöistä jakaa vinkkejä auliimmin kuin toiset, osa salailee jäälläkin.
– Jotkut nostavat kalat vaivihkaa kassiin, etteivät muut ympärillä huomaa, että kalaa tulee.
Ei Kallio itsekään kaikkea paljasta. Hän näyttää Maastokartat-sovelluksesta Oulunsalon seudulle tekemiään merkintöjä hyvistä pilkkipaikoista, mutta valokuvausta varten hän näyttää ennemmin karttanäkymän "Patelan mereltä" eli Pateniemen edustalta.
– Syvyyskartat ovat tärkeitä. Edellisenä päivänä teen kartan perusteella suunnitelman, minne menen.
Kallio noudattaa suunnitelmaansa, vaikka muut pilkkisivät aivan muualla.
– Joskus se on hyvä idea, joskus ei.
Kevään edetessä ja kutuajan lähestyessä kalat siirtyvät matalampaan veteen, joten etenkin silloin syvyyskartat ovat avuksi, jotta tietää, missä kalat liikkuvat.
Hyviksi pilkkipaikoiksi Kallio vinkkaa sellaiset kohdat, joissa pohjassa on paljon korkeusvaihtelua.
Olosuhde on myös turvallisuuskysymys
Valoisan aikaan kalat ovat aktiivisimmillaan. Nyt helmikuun alussa olemme liikkeellä aamukymmeneltä, mutta keväämmällä Kallio on jäällä jo viiden aikaan.
Kalan aktiivisuuteen vaikuttaa myös lumipeite. Hiljattain on satanut lunta jäälle, joten nyt kala ei ehkä syö niin hyvin kuin muutama päivä sitten. Joskus olosuhteen muutos taas saa kalat liikkeelle.
Myrskyssä pilkkiminen ei ole turvallista, mutta säätila muutoin on lähinnä mukavuuskysymys.
– Tuuli aiheuttaa muutoksia veden korkeuteen. Kova etelätuuli nostaa meren jäälle vettä.
Pilkkikauden aloitus ja lopetus riippuvat jään paksuudesta. Tänä vuonna Kallio meni Oulussa jäille ensimmäistä kertaa vuoden vaihteen tienoilla, mikä on tavanomainen aika.
Pilkkijöiden kesken jaetaan tietoa jäätilanteesta, mikä on arvokasta tietoa jäiden vasta jäätyessä tai jo sulaessa. Kallio itse varmistuu jään turvallisuudesta niin, että kairaa testireikiä pitkin matkaa kulkiessaan suunnittelemalleen paikalle.
Juuri nyt jää on puoli metriä paksua ja jäälle voi täällä astella huoletta.
– Virtauspaikat ovat vaarallisia keskitalvellakin, Kallio muistuttaa.
Eemeli Kallion vinkit aloittelevalle pilkkijälle
Pilkkimisessä välttämättömät varusteet ovat kaira, pilkkivapa ja pilkki sekä turvallisuuden näkökulmasta naskalit.
Kairaa ei kannata jättää jäälle lojumaan, vaan kairata pystyyn jäähän, jotta terä ei ole esillä.
Pukeudu lämpimästi, jotta pärjäät pitkään paikoillasi. Etenkin meren jäällä viima on kylmä.
Pilkkiessä paksut rukkaset ovat hankalat, mutta sellaiset on hyvä olla lämmittelyä varten.
Ohuilla käsineillä tai ilman käsineitä tuntee paksuja hanskoja paremmin, kun kala nykii.
Pilkille kannattaa lähteä seurassa.
Jos pilkit yksin, mene paikkaan, missä näkyy muita pilkkijöitä.
Meren jäälle ei kannata mennä kovalla myrskyllä, sillä takaisin rantaan löytäminen voi olla vaikeaa.
Neuvoja kannattaa kysyä tutuilta kalamiehiltä tai Facebookin pilkkiryhmistä.
Ahvenfileestä on moneksi
Tavallisesti Eemeli Kallio viihtyy jäällä tunteja, joskus koko päivän. Tällä pikavisiitillä puolen tunnin yrityksellä saldo oli kaksi ahventa.
Viime viikonloppuna Kallio pilkki isänsä kanssa 15 kiloa ahventa. Se tarkoitti aikamoista perkuutalkoota reissun päätteeksi.
Ahvenfilee on Kallion mielestä parasta päivän vanhana pannulla paistettuna, mutta muitakin reseptejä keitoista laatikkoruokiin on kokeiltu.
Erityisesti hän suosittelee testaamaan ahvenhampurilaista.
– Ahvenfilee, majoneesia, tomaattia ja mozzarellaa. Se toimii.