Näin ret­kei­let Ruot­sis­sa

Pohjois-Ruotsissa voi vaeltaa huikeissa, jylhien vuorten ympäröimissä laaksoissa kevyin kantamuksin ja tunturituvissa yöpyen.

Länsinaapurissa on tuhansia kilometrejä merkittyjä reittejä. Tuvilla on kioskeja ja saunoja. Myös opastettuja päiväretkiä ja vaelluksia on tarjolla.

Ruotsin Lappi voi tuntua kaukaiselta, mutta on yllättävän lähellä. Esimerkiksi Oulusta on reilun neljänsadan kilometrin matka Mudduksen kansallispuistoon ja vajaa kuusisataa kilometriä Abiskoon. Vertailun vuoksi matka Oulusta Inarin Saariselälle on vajaa viisisataa kilometriä.

Tässä jutussa kerromme, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun suuntaa ensimmäistä kertaa Ruotsiin vaeltamaan.

Pitkä tunturivaellus ilman telttaa?

Suurin osa Ruotsin tuvista on maksullisia. Ruotsin suurin ulkoilujärjestö Svenska Turistforening (STF) omistaa ja hallinnoi yli kahtasataaviittäkymmentä erilaista majoituspaikkaa.

Ruotsin Lapissa STF:llä on kolmisenkymmentä tunturitupaa (fjällstuga), joissa yövytään kerrossängyissä tai telttaillaan tuvan lähistöllä, sekä viisi suurta tunturiasemaa (fjällstation), joissa on erilaisia majoitusvaihtoehtoja hotellihuoneesta telttailuun.

STF:n tunturituvalla on tupaemäntä tai -isäntä, joka huolehtii paikasta, opastaa vaeltajia, kerää maksut ja hoitaa kauppaa. Monilla tuvilla on pieniä kauppoja tai kioskeja, joissa myydään kuivamuonaa, säilykkeitä, hygieniatuotteita ja muita tarvikkeita.

Vuonna 2025 STF:n tunturituvassa yöpyminen maksaa aikuiselle noin 500–600 Ruotsin kruunua. Oma makuupussi tai lakanat tarvitaan.

Jos telttailee tuvan läheisyydessä mutta käyttää tuvan palveluja, kuten keittiötä, kuivaushuonetta, suihkua tai mahdollista saunaa, on maksettava 300 kruunun palvelumaksu. STF:n jäsenet saavat hinnoista sadan kruunun alennuksen.

Varsinkin sesonkiaikoina kannattaa makuupaikka tunturituvalta varata etukäteen. Varaamalla ennakkoon STF:n tupien petipaikkoja voi periaatteessa tehdä pitkänkin tunturivaelluksen jopa ilman telttaa. Kevyt teltta on kuitenkin hätävara, joka mahdollistaa suunnitelmien muuttamisen.

STF:n sääntöjen mukaan tuvalle on saavuttava iltakuuteen mennessä, tai voi menettää varaamansa sänkypaikan ja joutua nukkumaan esimerkiksi tuvan lattialle.

Tupien yhteydessä on yleensä myös pelkistetty hätäsuoja, jossa voi tiukan paikan tullen majoittua.

Ruotsin ja Suomen vaelluskulttuureissa on eroja

Sosiaalisille, kielitaitoisille ja mukavuuksia arvostaville vaeltajille Ruotsin tuvat ovat mainioita paikkoja. Palvelut helpottavat raskasta vaellusta ja tuvilla voi saada vertaistukea kanssavaeltajilta, joita saapuu Ruotsiin eri puolilta maailmaa.

Pitkällä patikointivaelluksella rinkan painavin asia on ruoka. Ruotsissa vaellukselle voi lähteä kevyemmin kantamuksin, jos ostaa lisää ruokaa tuvilta.

Suomalaisesta voi tuntua oudolta, että tunturituvilla on henkilökuntaa ja kauppoja. Perinteinen suomalainen erävaeltaja kulkee omatoimisesti korpien kätköissä ja kantaa omat eväänsä. Ehkä hänkin kuitenkin poikkeaisi ruotsalaisella tuvalla saunomassa tai muonavarastoja täydentämässä ainakin, jos kalaonni ei ole ollut myötä.

Suhtaudu korkeuskäyriin kunnioituksella

Ruotsin korkeat tunturit ja vuoret kiinnostavat suomalaisia, koska Suomi on yleisesti ottaen hyvin tasainen maa. Vain Suomen Käsivarresta löytyy maastoa, jota voi verrata Ruotsin ja Norjan tunturiylänköihin.

Tasaisen maan tallaajalle korkeuserot voivat tulla yllätyksenä. Ruotsin karttojen korkeuskäyriin kannattaa suhtautua kunnioituksella, kun tutkii karttoja ja suunnittelee omia vaellusreittejä.

Suomalaisissa retkeilykartoissa korkeuskäyrien väli on usein viisi tai kymmenen metriä. Tarkoissa ulkoilukartoissa korkeuskäyriä voi olla jopa kahden ja puolen metrin välein.

Pohjois-Ruotsin retkeilykartoissa korkeuskäyrien väli on yleensä kaksikymmentä metriä. Esimerkiksi viiden metrin korkuinen jyrkkä lasku ei välttämättä näy tällaisessa kartassa ollenkaan.

Lähekkäin olevat kahdenkymmenen metrin korkeuskäyrät voivat tarkoittaa jyrkännettä, joka pitää nousta tai laskeutua kiipeämällä.

Valkoista vai vihreää metsää?

Toinen karttoihin liittyvä ero on metsän väri. Suurimmassa osassa Suomen retkeilykarttoja valkoinen on oletusväri, joka tarkoittaa tavallista suomalaista maastoa eli metsää. Avotunturi on merkitty keltaisella.

Pohjois-Ruotsin kartoissa valkoinen tarkoittaa avointa tunturialuetta, joka on yleisintä maastoa esimerkiksi Norjan rajan lähistöllä. Metsä on merkitty vihreällä, mikä on tietysti hyvin looginen väri metsälle.

Karttavalmistaja Calazo on yhtenäistämässä karttojen väritystä Suomen Lapin retkeilykarttojen osalta. Jatkossa Calazon Pohjois-Suomen kartoissa metsä on merkitty vihreällä värillä ja avotunturi valkoisella, aivan kuten Ruotsin kartoissa.

– Etelä-Suomen kartoissa säilytämme kuitenkin vanhan käytännön, jossa valkoinen väri tarkoittaa metsää, kertoo Calazon Mikko Lamminpää.

Tulenteko-oikeudessa on eroja

Ruotsin jokaisenoikeudet (allemansrätten) ovat melko samanlaiset kuin Suomessa.

Tilapäinen telttailu on yleensä sallittu myös yksityismailla, kunhan ei häiritse paikallisia asukkaita. Luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa telttailussa on rajoituksia. Tunturitupien tai -asemien lähistöllä telttailusta voidaan periä maksu.

Suurin ero Suomen ja Ruotsin jokaisenoikeuksissa on se, että Ruotsissa tulenteko on lähtökohtaisesti sallittu, kunhan noudattaa varovaisuutta ja käyttää maahan pudonneita oksia ja risuja. Suomessa tulenteko vaatii maanomistajan, esimerkiksi Metsähallituksen, luvan.

Ruotsissakin viranomaiset voivat kieltää tulenteon. Ruotsin kansallispuistossa ja luonnonsuojelualueilla tulenteko on usein rajoitettua ja maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty. Tunturialueille kannattaa ottaa mukaan retkikeitin.

Tunturiaseman kautta vaellukselle

STF:n tunturiasemat, kuten Abisko Turist Station, ovat hyviä paikkoja aloittaa vaellus.

Abiskoon pääsee Kiirunan kautta autolla tai junalla. Sieltä voi lähteä päiväretkelle Abiskon kansallispuistoon tai vaellukselle Kungsledenille, ja saatavilla on neuvontaa, opastusta, ruokaa ja majoitusta.

Ruotsin suosituin vaellusreitti Kungsleden sopii hyvin ensimmäiseksi vaelluskohteeksi Ruotsissa varsinkin, jos retkeilykokemusta on jo kertynyt kotimaassa.

Vaihteleva reitti kulkee neljän kansallispuiston kautta halki jylhien vuoristomaisemien, tunturipaljakoiden, jokilaaksojen ja metsien. Suurempien jokien yli on rakennettu sillat ja järvet ylitetään soutamalla tai maksullisella venekyydillä.

Kungsledenin pituus on yli neljäsataa kilometriä, mutta harva patikoi sitä kokonaan. Esimerkiksi suosittuun noin 110 kilometrin mittaiseen osuuteen Abiskosta Nikkaluoktaan kannattaa varata noin seitsemän vaelluspäivää.

Tällä osuudella voi halutessaan yöpyä STF:n tunturituvassa tai -asemalla vaikka joka yö ainakin, jos varaa majoitukset ennakkoon. Nikkaluoktaan on bussiyhteys Kiirunasta, joten reitin molempiin päihin pääsee ilman omaa autoa.

Ruotsissa on kolmekymmentä kansallispuistoa. Esimerkiksi Suomesta kohtuullisen matkan päässä olevasta Mudduksen kansallispuistosta löytyy vanhaa metsää, soita ja neljäkymmentäkaksi metriä korkea vesiputous.

Kansallispuiston eteläpuolen lähtöpaikalta voi tehdä noin neljäntoista kilometrin päiväretken vesiputoukselle tai vaeltaa neljänkymmenenseitsemän kilometrin pituisen Muddusleden-reitin.

Vaativia kohteita kokeneille vaeltajille

Monen haaveissa on Ruotsin korkeimman vuoren, Kebnekaisen, huipulle nouseminen. Kebnekaisen huippu kohoaa yli kahden kilometrin korkeuteen ja on luminen ja jäinen ympäri vuoden.

Kebnekaisen huiputus aloitetaan Kebnekaisen tunturiasemalta, jonne on yhdeksäntoista kilometrin patikointi Nikkaluoktasta.

Huipulla käymiseen kuluu koko päivä ja se vaatii kohtalaisen hyvää kuntoa. Reitti on rankka ja korkeimmalle huipulle nousemiseen tarvitaan kenkien pohjiin kiinnitettävät jääraudat. Huiputus on parasta tehdä hyvällä säällä, sillä pilvet voivat estää näkyvyyden ja sade liukastaa kivet.

Abisko, Kungsleden ja Kebnekaisen alue ovat hyvin suosittuja kohteita. Omaa rauhaa löytää helposti, jos poikkeaa merkityiltä reiteiltä, mutta samalla vaelluksen vaativuus kasvaa. Esimerkiksi Abiskosta voi mennä bussikyydillä Låktajåkkaan tai Riksgränseniin ja vaeltaa takaisin Abiskoon tuntureiden halki.

Sarek on legendaarinen ja syrjäinen kansallispuisto, joka sopii kokeneille ja omatoimisille vaeltajille. Sarek on suurimmaksi osaksi jylhää tunturialuetta, eikä suojaa antavia tupia ole.

Kungsleden kulkee Sarekin kaakkoislaidan halki, mutta muita merkittyjä reittejä Sarekissa ei ole. Kungsledenin varrelta, Aktsen tunturituvalta, haarautuu Sarekiin polku, jonka kautta voi nousta Skierffe-tunturille ihailemaan Rapadalenin upeaa laaksoa.