Aamu on aurinkoinen ja meri Nikkalassa Haaparannan satamassa poikkeuksellisen tyyni. Edellispäivän sateesta ja harmaudesta ei ole merkkiäkään. Nyt voi odottaa hienoa merimatkaa.
Etelästä mökilleen kuukaudeksi matkannut Elisabeth Aaro Östman on pakannut tarvikkeet neljäksi viikoksi itselleen ja vuoden vanhalle Stina-koiralleen. Laiturille tulee monta kylmälaukkua, kassia ja jopa punamulta -maalipönttö.
Laivan kippari, Kim Innala on vastassa matkailijoita. Vuodesta 2017 alkaen merimatkoja turisteille järjestänyt haaparantalainen on salakuljettajakuningas Mabou Erkki Innalan pojanpoika.
– Isoisän ajasta on siirrytty kalastuksen kautta turistien kuljettamiseen. Tämä työ oli oikeastaan lapsuuden unelma, sillä olen ollut merellä kaikki kesät. Uskalsin heittäytyä pois vakitöistä ja nyt kesästä kuluu kolmisen kuukautta saaressa, kertoo Kim Innala sujuvalla meänkielellä.
Perustamisvuosi 1932 on kapteenin lippalakissa, mutta todellisuudessa turistien kanssa hän on tehnyt töitä kymmenkunta vuotta.
– Paikallisten matkustajien lisäksi monet saaristoon matkaavat ovat kesälomalla Etelä-Ruotsista. Heillä on joko juuret pohjoisessa, tai he haluavat kokea Haaparannan saariston kansallispuiston. Talvet olen ollut jäänmurtajalla Kalixissa.
Norrbottenin lääninhallituksen tuki mahdollistaa saaristomatkojen maltillisen hinnoittelun. Merimatka Sandskärin saareen maksaa kolme sataa kruunua eli vajaat 30 euroa.
Merireitti on suunnattu päivämatkailijoille. Saarissa mökeissään kesällä asuvat paikalliset eivät voi käyttää venekyytiä, ellei sille jää paikkoja. Lääninhallituksen määräaikainen tuki on tarkoitettu matkailun edistämiseen.
Kim Innala tarttui veneyrittäjyyteen pitkäaikaisen edeltäjän Staffan Svanbergin äkillisen kuoleman jälkeen. Päivämatkalla veneessä on Lena Svanberg, joka teki työtä miehensä rinnalla saaristossa vuosikymmenien ajan.
Lena Svanberg ottaa käteensä Haaparannan saariston kartan ja kertoo kokeneesti matkalaisille minne ollaan menossa.
– Vanhasta tottumuksesta tulee opastettua, hän tuumaa naurahtaen.
Veneessä olevat ystävykset Elisabeth Aaro Östman ja Lena Svanberg myöntävät saaristolaisilla olevan verissä yhteisöllisyys ja ihmisten auttaminen.
Veneessä istuu tunnin merimatkan myös useampia koiria. Haaparannan saariston kansallispuistossa ei ole kielletty lemmikkejä, mutta koirat on pidettävä kytkettynä.
Toista kertaa elämänsä aikana saareen matkaava Stina-koira valvoo emäntänsä jaloissa naapuripenkin koiraa. Valtataistelua veneessä ei synny, vaan matka etenee sopuisasti.
Kansallispuistojen bongaajat ovat yksi merkittävä matkustajaryhmä Sandskärin laivoilla.
– Jäimme eläkkeelle viisi vuotta sitten ja mietimme mitä voisimme tehdä yhdessä. Ruotsissa on kolmekymmentä kansallispuistoa, joista tällä matkalla käymme Haaparannan Sandskärin lisäksi kolme pohjoisempana. Tämän matkan jälkeen kartastamme puuttuu enää vain yksi ruksi, kertoo Carina Klasman, joka on lähtenyt matkaan miehensä Björnin kanssa Göteborgista.
Kansallispuistobongaus on yleistynyt entisestään koronapandemian jälkeen.
– Matkustaminen ulkomaille vaikeutui, jolloin kotimaan kohteet tuntuivat järkeviltä. Tämä on mukava tapa miettiä matkakohteita, Björn Klasman jatkaa.
Pohjoisessa muutaman vuoden välein kiertävä pariskunta miettii myös Suomen puolella olevan Perämeren kansallispuiston bongaamista, mutta se jää toiseen kertaan.
Vuorolaiva ehtii Kumpulan kylän uuden rantalaiturin rantaa aivan ajallaan. Yhdessä kannetaan aluksesta Elisabeth Aaro Östmanin tavarat laiturille ja jokainen lähtee viettämään saaripäivää haluamallaan tavalla.
Kumpulan kylän lisäksi tärkeä kohde monelle on Sandskärin kappeli, joka on seissyt saarella 1700-luvulta.
Tornion Pirkkiössä lähellä Alatornion kirkkoa viljavarastona palvellut kappeli on siirretty saareen osina.
– Lattiaa kirkkoon ei rakennettu, mutta hyvin se on merillä kulkeneita kalastajia palvellut. Malourin saaren kirkko on hienoimpi. Ehkä heillä oli silloin enemmän rahaa rakentamisen, Lena Svanberg miettii.
Kappelin seinässä on kuningas Oscarin ja kuningattaren kuvien rinnalla muistoja merellä hukkuneiden omaisilta.
Kesäkuussa 1956 saaren edustalla hukkuivat Anderssonin veljekset, Olav Herbert ja Einar Valter.
Sandskärin saaren eteläosassa on Kumpulan kylän mökkien lisäksi myös pienempi Ruutti sekä vanha satama, jossa ei enää ole rakennuksia jäljellä.
Ruutissa on Elisabeth Aaro Östmanin mökki, jonka hän osti vuonna 2011.
– Meidät vihittiin täällä saarella vuonna 2005. Silloin syntyi ajatus joskus hankkia täältä oma mökki. Lena näki lehdessä pienen ilmoituksen mökistä. Epätarkka kuva esitti laidasta vedettävää sänkyä ja sääskiverkkoa, hän naurahtaa.
13. kesäänsä saarella viettävä Aaro Östman on ihastunut pieneen mökkiinsä.
– Vaatimaton tämä on, mutta juuri siksi mukava. Vesi on kannettava kaivosta ja tarvittaessa voi lämmittää takkaa. Pientä askaretta riittää, mutta kellon voi heittää pois, kun astuu saareen veneestä.
Sandskärin mökit ovat pääosin yksityisten omistuksessa. Lääninhallitus vuokraa muutamaa mökkiä kesämatkailijoille ja päiväkävijöille on yhteinen päivämökki Kumpulan rannassa.
Yksityisten mökkien omistajilla on lääninhallituksen kanssa arrende eli maavuokrasopimus, joka edellyttää mökkien pitämistä kunnossa.
– Mökkien ulkonäkö on määritelty maavuokrasopimuksessa. Tänne ei voi rakentaa mielensä mukaan rakennuksia, vaan maiseman on säilyttävä ennallaan. Punamultaiset mökit, joissa on valkoiset nurkkalaudat ja vihreät peltikatot, selventää Aaro Östman.
Hedemoran lähellä asuva mökkiläinen sanoo tottuneensa jo lapsuudessa Perämeren kesiin. Isovanhempien luona vietetyt kesät kuluivat merellä ja kalassa. Biologian opettajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Aaro Östman nauttii Sandskärin saaren ainutlaatuisesta kasvillisuudesta ja luonnosta.
Päiväretkellä olevat matkailijat ovat Kumpulan kylän kiertämisen jälkeen pakanneet reput selkäänsä ja suunnanneet luontopolkua pitkin pohjoiseen.
Reilut viisi kilometriä pitkä pitkospuupolku kulkee läpi saaren kohti Norduddenin hiekkadyynejä. Monimuotoinen luonto näyttää hellepäivänä kulkijoille parastaan, joskin sääsket ovat seurana.
– Koskaan ei ole ollut näin paljon sääskiä kaverina, huokaa lapsiperheen äiti kävelyretken päätteeksi.
Sandskärin saaren vehreys on kasvanut vuosikymmenten kuluessa. Lena Svanbergin esittelemät kuvat appivanhempiensa albumista kuvastavat paljasta meren saarta, jossa ei juurikaan ole puustoa.
– Sandskärin ja muiden saarien ulkomuotoon vaikuttaa oleellisesti maannouseminen, joka on tehnyt luodoista saaria. Sadassa vuodessa maa nousee noin metrin verran.
Isoja muutoksia merellä liikkumiseen tekee myös tuulensuunta, joka voi kovimmillaan etelätuulella aiheuttaa melkein vuoroveden tapaisen vaikutuksen rantaan, kuvaa Svanberg luonnonoloja matkalaisille.
Päivä saaressa on jokaisen matkalaisen näköinen. Kapteeni Kim Innala huolehtii saaressa olevat matkustajat mukaan laivaan joko Kumpulan kylältä tai kotimatkalta Norduddenin särkiltä.
Sandskärin rannoille on rakennettu vuoroveneelle sopivat siirrettävät laiturit, joilta matkustajien on helppo kiivetä laivaan.
Paluumatka Haaparannan satamaan tehdään itäistä reittiä, jolloin kansallispuistobongarit voivat kiikareillaan nähdä myös kauempana siintävät Röyttän ja Kemin rannat ja Suomen puolen Perämeren kansallispuiston saaria.
Haaparannan satamista vuorovenettä liikennöivä Kim Innala on lisäämässä keskikesällä vesille myös toisen veneen.
– Tornion Letolle tulee yhteys Suomen Perämeren kansallispuistoon. Tarkoitus on veneellä kulkea Suomen vesillä Selkä-Sarveen, ettei kansainvälisen liikenteen vaatimukset tule esteeksi matkoille. Raja-alueella on etunsa, mutta myös viranomaisten kanssa omat haasteensa eri maiden säännöksistä.
Haaparannan keskustan betonilaiturilta järjestetään heinäkuussa muutaman tunnin risteilyjä Hanhikariin ja Torne-Furön saarelle.
Torniosta on jo pidemmän aikaa voinut varata Perämeren kansallispuistoon venetaksikyydin Pekka Aholta. Pienemmille seurueille sopivat venematkat voi järjestellä esimerkiksi lammaspaimenretkille.
Kemissä on useampia aluksia, joilla järjestetään päiväristeilyjä saaristoon tai saarille. Heinäkuussa Jähti- ja Leila-alukset kulkevat Perämeren saaristossa ja kansallispuistossa.
Kesämatkailu on kasvanut, mutta silti Kim Innala sanoo saariston mahdollisuuksien olevan monelle tuntemattomat. Koronan vaikutukset näkyvät vieläkin, vaikka jonkun verran on väkimäärät elpyneet myös ulkomailta.
Veneilymahdollisuuksia löytyy Kemin sekä Tornio-Haaparannan matkailusivuilta.