Ro­va­nie­me­läis­kou­lun op­pi­laat ret­kei­le­vät ja pyy­tä­vät madetta – Yön yli reissut tran­gia­pit­soi­neen ovat mu­ka­vin­ta kou­lun­käyn­tiä

Ylikylän koulun yhdeksäsluokkalaiset Emma Vanha (vas.), Tammi Pöykkö, Julius Kortelainen, Miko Magga ja Vili Tourunen jännittävät, löytyykö kalatuvasta yhtään madetta. Erätaitoja opettavassa valinnaisessa aineessa he ovat opiskelleet monia eri taitoja sekä talvella, että sulan maan aikana.
Ylikylän koulun yhdeksäsluokkalaiset Emma Vanha (vas.), Tammi Pöykkö, Julius Kortelainen, Miko Magga ja Vili Tourunen jännittävät, löytyykö kalatuvasta yhtään madetta. Erätaitoja opettavassa valinnaisessa aineessa he ovat opiskelleet monia eri taitoja sekä talvella, että sulan maan aikana.
Kuva: Jussi Leinonen

Pohjois-Atlantin matalapaine on nostanut lämpötilan lähelle nollaa Lapissakin.

Aamupäivän sakea lumipyry ja navakka tuuli ovat jääneet jonnekin metsän taakse.

Ounasjoen jäällä, Ylikylän kohdalla Rovaniemellä, lumesta törröttää kahdeksan pajurisua.

Risujen ympärillä häärii reilu parikymmentä Ylikylän koulun yhdeksäsluokkalaista. Risut ovat merkkejä avannoista, joihin on upotettu madekoukkuja ja kalatupa – eräänlainen merran ja katiskan risteytys – jonka pitäisi olla erinomainen madepyydys.

Käynnissä on kahdeksannella luokalla alkava valinnainen oppiaine, jossa opiskellaan erä- ja retkeilytaitoja sekä luonnossa olemista ja liikkumista.

– Viime vuonna tämä polkaistiin käyntiin. Oppilaat ovat kyllä tykänneet ja kurssi on ollut suosittu, Ylikylän koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Olli Häyrynen kertoo.

Häyrynen on kova erä- ja kalamies itsekin, jonka aloitteesta valinnainen kurssi on kouluun perustettu.

– Tässä on myös yhteiskunnallinen näkökulma mukana, koska kurssilla opetetaan myös vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja.

Osa oppilaista lähtee kokemaan madekoukkuja, muutama jää vetämään kalatupaa ylös ja onpa joku ehtinyt polkaista jo tuletkin pystyyn.

– On ollut tosi mukava kurssi. Paljon on oppinut uutta, Linnea Sassi kertoo.

Samaa puhuvat lähes kaikki jututettavat oppilaat. Kurssilla selvästi viihdytään ja se tuo mukavaa vaihtelua kouluarkeen ja tunneilla istumiseen.

– Saa viettää kavereiden kanssa aikaa, tulee yhteisöllinen fiilis, Anni Ruotsalainen toteaa.

– Yhteisöllisyys on tärkeää, mutta myös uusien taitojen oppiminen, Emma Vanha jatkaa.

Erilaista tekemistä

Linnea Sassi, Lumi Hintikka, Emma Vanha ja Anni Ruotsalainen kehuvat valinnaista oppiainetta ja sen sisältöä. Parhaat muistot liittyvät reissuihin, joita oppilaat ovat tehneet muun muassa Miekojärvelle.
Linnea Sassi, Lumi Hintikka, Emma Vanha ja Anni Ruotsalainen kehuvat valinnaista oppiainetta ja sen sisältöä. Parhaat muistot liittyvät reissuihin, joita oppilaat ovat tehneet muun muassa Miekojärvelle.
Kuva: Jussi Leinonen
Ylikylän koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Olli Häyrynen opastaa yhdeksännen luokan oppilaita madekoukkujen kokemisessa.
Ylikylän koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Olli Häyrynen opastaa yhdeksännen luokan oppilaita madekoukkujen kokemisessa.
Kuva: Jussi Leinonen

Koko kahdeksannen ja yhdeksännen luokan ajan kestävän valinnaisen aineen ajan oppilaat ehtivät tutustua moneen eri taitoon ja asiaan.

– Tämä on kuitenkin koulua, jossa toiminta on tavoitteellista, Häyrynen muistuttaa.

Varsinaisia kokeita ei järjestetä, vaan arvioinnit tapahtuvat toiminnan ja tekemisen kautta.

– Tärkeintä on toisten auttaminen ja huomioiminen. Pitkälti tässä arvioidaan samoja asioita kuin käyttäytymisnumerossa, Häyrynen muistuttaa.

Lähes kaikki nuoret ilmoittavat mukavimmaksi ja mieleenpainuvimmiksi tapahtumiksi yön yli reissut, joita oppilaat ovat tehneet Virikkolammen laavulle sekä Miekojärvelle, jossa vietettiin kaksi yötä.

Maaliskuun loppupuolella ryhmä suuntaa vielä kevätreissulle jonnekin päin Lappia.

– Kyllähän tässä on tärkeää myös oppilaiden saamat elämykset, mitkä näihin reissuihin liittyvät, Häyrynen sanoo.

Evästauolla oppilaiden puhe kääntyykin muistelemaan Miekojärven reissua, jossa paistettiin trangiapitsoja, herättiin yöllä syömään ruokia sekä tietenkin onnistuttiin sammuttamaan kamiina keskellä yötä kipinävahdista huolimatta.

– Näin opettajan näkökulmasta tällainen tekeminen mahdollistaa ihan erilaisen kanssakäymisen oppilaiden kanssa kuin luokassa istuminen. Täällä käytökseen ei juuri tarvitse puuttua ja pystyy keskustelemaan ja kuuntelemaan paremmin, olemaan läsnä, Häyrynen sanoo.

Ottipaikat tunnettava

Onni Karhu näyttää opettaja Olli Häyryselle potentiaaliset madepaikat. Karhu on nostanut tästä kohtaa Ounasjokea viime aikoina muutaman alle kiloisen ja yhden yli kolmekiloisen mateen.
Onni Karhu näyttää opettaja Olli Häyryselle potentiaaliset madepaikat. Karhu on nostanut tästä kohtaa Ounasjokea viime aikoina muutaman alle kiloisen ja yhden yli kolmekiloisen mateen.
Kuva: Jussi Leinonen

Kun madekoukut ja kalatupa saadaan viimein hilattua jään alta esiin, on totuuden aika. Jos saalista saadaan, opetellaan sen käsittelyä ja valmistamista.

– Hyvä jos jotain on, mutta voihan siellä tyhjääkin olla, kalatupaa ylös kiskova Julius Kortelainen miettii.

Maanantaina samat pyydykset on käynyt kokemassa kurssia käyvät kahdeksasluokkalaiset.

– Tiedustelutiedot kertovat, että tyhjää voi olla, Häyrynen miettii.

Ja niin myös tapahtuu. Sekä kalatupa että madekoukut paljastuvat tällä kertaa saaliittomiksi.

– Näin historian opettajana voi todeta, että ennen madepaikat on pitänyt olla hallussa, jos ei ole halunnut nälkää kokea.

Osalla oppilaista tämän joenkohdan madepaikka on kuitenkin tiedossa. Lähistöllä asuva Onni Karhu on nostanut viime aikoina tästä muutaman kiloisen ja yhden yli kolmekiloisen mateen.

– Tässä on vajaa neljä metriä vettä. Se taitaa olla vähän liikaa. Olisivatko siirtyneet kutupaikoille tuonne pikkuisen alaspäin jokea.

Oppilaat eivät kuitenkaan aio luovuttaa. Uudet avannot kairataan Karhun osoittamaan suuntaan ja syötit lasketaan odottamaan seuraavaa oppituntia.

Jospa sen jälkeen kotitaloustunnilla opeteltaisiin jo madekeiton valmistamista.

Ilmoita asiavirheestä