Mikä on paras keitin?

Retkikeitintä ostaessa saa päänsä saada helposti pyörälle. Tarjolla on perinteistä spriikeitintä, taskuun mahtuvaa kaasukeitintä, monipolttoainekeitintä ja bensakeitintä sekä trendikästä risukeitintä.

Keittimen valinnassa kannattaa miettiä ensin omia retkeilytarpeita. Jos retkeilee lähinnä kesällä, ei kannata panostaa keittimeen, jonka ominaisuudet ovat parhaimmillaan kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Jos taas erilaisten retkiruokien kokkailu on oma juttu, kannattaa valita keitin, jota ei ole tarkoitettu vain pikaiseen vedenkeittoon.

Tämän jutun lukemalla pääset kartalle erilaisten keittimien hyvistä ja huonoista puolista. Mukana on myös konkreettisia niksejä ja vinkkejä, esimerkiksi miten spriikeittimen saa toimimaan kylmällä tai miksi kaasupatruuna kannattaa ravistaa ennen käyttöä.

Spriikeitin on mutkattomuutta arvostavan valinta

Retkikeittimestä useimmille tulee mieleen juuri spriikeitin. Tämä on se klassinen, hieman kolhuinen ja nokinen Trangia, joka löytyy vanhempien ullakolta.

Ruotsalaisyhtiön keitin on pysynyt samanlaisena jo vuosikymmeniä ja on hyvin yksinkertainen. Keittimen keskellä on metallinen kuppi, jossa poltetaan denaturoitua alkoholia. Liekkiä ei voi kovin paljon säätää, vaikka polttimoon kuulukin läpällä varustettu rinkula, jolla palamista voi hillitä.

Spriikeittimen edut perustuvat sen yksinkertaisuuteen. Keittimessä ei käytännössä ole yhtään sellaista osaa, joka rikkoutuu helposti ja estää keittimen toiminnan. Myös käyttäminen on yksinkertaista, eikä se edellytä mittavaa perehtymistä.

Spriikeittimen ostaja saa kaupan päälle koko retkikeittiön, sillä keitinpaketti sisältää yleensä niin kattilat, pannun kuin tuulisuojankin. Spriikeitin on myös käytössä täysin äänetön, mitä ei voi sanoa kaikista muista keittimistä. Linnunlaulusta tai retkikaverin jutuista voi siis nauttia ruuanlaitonkin lomassa.

Miinuspuolelle voi taas lukea sen, että keittimen teho ei ole järin suuri, ja veden kiehumista saa etenkin viileimmillä ilmoilla odotella tovin. Kovimmilla talvipakkasilla palaminen on vielä tehottomampaa tai se loppuu kokonaan. Silloin palamista voi tosin edesauttaa laittamalla polttimon alle tuikkukynttilän tai kaksi.

Spriikeitin ei myöskään ole kovin muunneltava, ja usein keittimeen käyvät vain tietynkokoiset ja siihen varta vasten hankitut astiat. Jos astian kokoa haluaa pienentää tai suurentaa, täytyy hankkia myös uusi runko. Liekin huonojen säätöominaisuuksien takia spriikeitin ei ole paras kovin monimutkaiseen retkikokkaukseen.

Hinnaltaan keitin on melko edullinen, hintaluokka on 50–60 euroa. Myös polttoaine on kohtalaisen halpaa. Litra denaturoitua alkoholia maksaa noin 5–6 euroa ja sitä saa melkeinpä mistä tahansa isommasta marketista ja huoltoasemilta. Spriikeitintä hankkivan kannattaa kuitenkin huomioida, että koronapandemia ja sen edellyttämät desifiointitoimet ovat nostaneet etanolin kysyntää merkittävästi.

Ukrainan sota taas hankaloittaa raaka-aineen saantia. Venäjä ja Ukraina ovat tuottaneet merkittävän osan maailman viljasadosta, josta myös etanoli valmistetaan. Sen lisäksi Venäjä on ollut suuri etanolin tuottaja, joten sodan ja pakotteiden jatkuessa sieltä tuotu polttoaine pitää korvata jollain muulla.

Yksinkertaisena ja toimintavarmana keittimenä spriikeitin sopii siis parhaiten retkeilyä aloitteleville tai muuten yksinkertaisuutta arvostaville. Jos retkeilet pääasiassa kesällä ja teet yleensä yhden yön tai viikonlopun mittaisia retkiä ja haluat saada keittimen, jossa kaikki on samassa paketissa, on spriikeitin valintasi. Jos taas arvostat ennen muuta tehokkuutta, pientä kokoa tai monipuolisia säätöominaisuuksia, kannattaa sinun harkita toista keitintyyppiä.

Kaasukeitin sopii kulinaristille ja grammojen viilaajalle

Kaasukeittimiä on tarjolla moneen eri käyttötarkoitukseen. Peruserona spriikeittimiin nähden on se, että kaasukeittimessä ei yleensä tule kattiloita tai tuulisuojaa mukana, vaikka poikkeuksiakin on.

Toisaalta tämä lisää keittimen monipuolisuutta, kun käytettävän astian kokoa tai mallia on suhteellisen vaivatonta vaihdella. Kaasukeittimet eivät myöskään nokea astioita lainkaan.

Kaasukeittimet voi jakaa pääpiirteissään kahteen luokkaan: itsestään seisoviin ja suoraan pullon päälle ruuvattaviin, joissa molemmissa on hyvät puolensa.

Itsestään seisovissa kaasukeittimissä on yleensä kolme jalkaa ja yhdistäminen kaasupatruunaan tapahtuu letkulla, jonka päässä on liitin ja säätöventtiili. Kaasupullon päälle ruuvattavat keittimet taas kiinnittyvät liittimellä suoraan pulloon, eikä niissä ole erillistä letkua.

Itsestään seisovan keittimen etuna on se, että se on vakaa. Jos keitintä hankkii esimerkiksi perheen tai suuremman porukan tarpeisiin, se mahdollistaa melko isojenkin keittoastioiden käyttämisen. Keitin ei myöskään juuri keiku käytössä. Säätöominaisuuksia on hyvin ja liekki jakaantuu kohtalaisen laajalle alueelle, joten monipuolinen kokkaaminen ja lettujen paisto onnistuu.

Itsestään seisovat keittimet ovat yleensä myös hieman tehokkaampia kuin suoraan pulloon ruuvattavat. Laadukkaat itsestään seisovat kaasukeittimet ovat yleensä hintaluokassa 100 eurosta ylöspäin. Keitintä ostettaessa kannattaa valita malli, johon saa tarvittaessa varaosia. Näin keitin on pidempiaikainen sijoitus.

Suoraan kaasupulloon ruuvattavan keittimen etuna on taas pieni koko ja keveys. Jos harrastaa luonnossa lajeja, joissa varusteiden pieni pakkauskoko ja keveys ovat ydinasemassa, tällainen keitinmalli on hyvä ratkaisu.

Esimerkiksi suurempiin kokkausoperaatioihin tai isoille astioille keitin ei kuitenkaan sovellu parhaiten. Myös liekki jää usein pistemäiseksi, jolloin varsinkin paistettaessa ruoka voi palaa keskeltä, mutta jäädä raa'aksi reunoilta. Keitin onkin parhaimmillaan silloin, kun ruuanlaitto halutaan pitää simppelinä eli lähinnä keittämisenä. Nämä keittimet ovat yleensä hintaluokassa 30 eurosta 100 euroon.

Näiden kahden vaihtoehdon lisäksi kolmas vaihtoehto kaasukeittimen hankintaan on päivittää spriipolttimolla toimiva Trangia kaasulla toimivaksi. Jos Trangiasi kyljestä löytyy pyöreä aukko, jossa on lovi, on keitin kaasupoltinyhteensopiva.

Tällaisen ratkaisun etuna on se, ettei tarvitse hankkia kokonaan uutta keitintä, säätömahdollisuudet paranevat, keittoaika lyhenee ja kattilat eivät nokeennu. Samalla yhteen keittimeen saa kaksi erilaista poltinta, joita voi vaihdella tarpeen mukaan. Trangian kaasupoltin maksaa 50–60 euroa.

Kaasu kannattaa valita kelin mukaan

Kaasukeitinten kanssa kannattaa kiinnittää huomiota myös käytettävään kaasuun. Retkeilijän käyttämiä kaasuja myydään yleensä 230 ja 450 gramman pakkauksissa.

Patruunaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että kyseessä on kierteillä varustettu malli, johon retkikeittimien liittimet sopivat. Myynnissä on myös hieman halvempia kierteettömiä patruunoita, mutta niihin sopivat vain jotkin harvat keitinmallit. Yksi vaihtoehto on hakkia adapteri, joka mahdollistaa kierteettömien mallien käyttämisen kaikissa keittimissä.

Toinen tärkeä seikka kaasujen kanssa on se, että kaikki kaasut eivät toimi kaikissa olosuhteissa. Kesällä retkeilevä voi ostaa kaasunsa huoletta huoltoasemalta tai marketista, vaikka palamisen laadussa voi olla eroja.

Talvella tavallinen kaasu ei pala kunnolla. Tämä johtuu siitä, että retkikaasut ovat butaanin ja propaanin seoksia, ja näistä butaani ei kaasuunnu alle 0 asteen lämpötiloissa.

Siksi talviretkeilijän on syytä valita erityinen talvikäyttöön tarkoitettu kaasu, joita myydään ainakin retkeilyliikkeissä. Ne ovat nykyisin isobutaanin ja propaanin seoksia ja toimivat kokemukseni mukaan hyvin noin –20 asteeseen saakka, eli kevättalvella tällainen kaasu toimii hyvin.

Kaasun suorituskykyä voi parantaa esilämmittämällä patruunaa vaikkapa takin alla ennen käyttöä. Kaasupatruunaa kannattaa myös ravistaa, jotta propaani ja butaani sekoittuvat. Muuten sähäkämpi propaani palaa ensin ja kaasun teho laskee.

Jos tietää jo keitintä hankkiessaan retkeilevänsä paljon kylmempään vuodenaikaan, kannattaa valita itsestään seisova malli, jossa on esilämmitysputki. Niissä kaasu kulkee metallisessa putkessa liekin läpi, jolloin kaasu lämpenee ennen palamista.

Ukrainan sota vaikuttaa myös kaasuihin. Koronaviruksen vauhdittama retkeilybuumi nosti kaasujen kysyntää jo valmiiksi, ja Venäjä on ollut niiden merkittävä tuottajamaa. Nyt kun Eurooppa on pyristellyt eroon venäläisestä kaasusta, muualta tulevien kaasujen kysyntä on kasvanut, ja se voi näkyä retkeilykaasujen hinnoissa.

Bensakeitin on talviretkeilijän työkalu

Bensakeittimet ovat erityisesti suosiossa talviretkeilijöiden keskuudessa, sillä toisin kuin kaasu ja sprii, bensa höyrystyy ja syttyy erittäin alhaisissa lämpötiloissa.

Myös monet kaukomailla retkeilevät suosivat bensakeitintä, sillä polttoaineita ei saa kuljettaa lentokoneessa ja bensaa saa yleensä mistä tahansa. Bensakeitin on myös tehokas ja täydellä teholla vesi kiehuukin jo muutamassa minuutissa.

Ulkonäöltään bensakeitin muistuttaa hyvin paljon itsestään seisovaa kaasukeitintä. Osa malleista onkin niin kutsuttuja monipolttoainekeittimiä, joissa voi suutinta vaihtamalla käyttää sekä kaasua että bensaa. Jos keitin tulee ympärivuotiseen käyttöön, monipolttoainekeitin on hyvä valinta: silloin saa kesällä kaasun helppouden ja talvella bensan luotettavuuden.

Bensakeitin koostuu keittimen lisäksi pumpusta ja polttoainepullosta, johon paine on pumpattava itse.

Bensakeitin vaatii myös esilämmityksen, jotta bensa kaasuuntuu eikä pala valtoimenaan. Esilämmitys tehdään yleensä päästämällä pieni määrä bensaa keittimeen ja sulkemalla venttiili. Tämän jälkeen bensa sytytetään, ja kun se on palanut miltei loppuun, venttiili avataan taas, jolloin keitin alkaa palaa kaasuuntuneella, sinisellä liekillä.

Bensakeittimen käytön sudenkuopat liittyvät juuri esilämmitykseen, joka vaatii jonkin verran harjoittelua. Keitin vaatii myös eniten huoltoa ja säännöllistä puhdistusta sekä osien kunnon tarkkailua, sillä esimerkiksi vuotava polttoainepullon tiiviste voi aiheuttaa todellisen vaaratilanteen. Niin ikään tukkoon tai epäkuntoon menevän keittimen kanssa on syytä osata toimia.

Bensakeittimeen liittyvää tulipalovaaraa voi ehkäistä rakentamalla keittimelle metallisen keitinlaatikon. Laatikko helpottaa myös keittimen kuljetusta talvella ahkiossa.

Bensakeittimen hankintaa pohtivan kannattaa kysyä myös apua ja vinkkejä kokeneemmalta kaverilta tai tutustua vähintään valmistajien ohjevideoihin. Allekirjoittanut poltti kulmakarvansa keittimen käyttöä harjoitellessaan. Mitään mörköä bensakeittimen käytöstä ei kuitenkaan kannata tehdä, sen käytön oppii perehtymällä.

Bensakeittimen huonona puolena on ääni: keitin kuulostaa lähinnä moottoreitaan lämmittelevältä jumbojetiltä, joten miellyttävän keskustelun tai linnunlaulun kuuntelun voi unohtaa.

Säätömahdollisuudet bensakeittimissä ovat myös varsin rajalliset, vaikka joissakin malleissa on kaksi säätövipua. Omien käyttökokemuksieni mukaan hyvin pienellä liekillä poltettaessa keitin alkaa sakata helposti. Bensakeitin onkin vahvimmillaan veden sulattamisessa lumesta ja keittämisessä. Bensakeittimet ovat myös melko kalliita: Hintaluokka on 200 euroa.

Vaikka bensakeittimissä palaa ihan pistoolista tuleva 98 kuin dieselkin, kannattaa keittimessä käyttää puhdistettua bensiiniä, kuten valmistajien omaa laatua tai 4-tahtisille pienkoneille, kuten ruohonleikkureille tarkoitettua bensiiniä, jota saa rautakaupoista tai huoltoasemilta. Tällainen polttoaine pitää keittimen puhtaampana, jolloin se toimii paremmin. Jos keittimessä on useampia suuttimia, on tärkeää valita suutin käytettävän polttoaineen mukaan.

Risukeitinretkeilijä on omavarainen, mutta sääntöjen armoilla

Risukeitin eroaa muista keittimistä siinä, että se perustuu paikan päältä löydettävään polttoaineeseen. Risukeitin on siis metallinen pönttö, jossa poltetaan risuja, keppejä ja käpyjä. Kun polttoainetta ei tarvitse kuljettaa, se keventää ja säästää tilaa rinkassa.

Keittimet ovat muutenkin kevyitä, ja useimmat markkinoilla olevat mallit taittuvat kasaan. Risukeittimet ovat myös edullinen vaihtoehto, sillä keittimen saa hankittua halvimmillaan noin 30 eurolla. Markkinoiden kalliimmat mallit maksavat hieman yli 100 euroa.

Risukeittimen voi rakentaa myös itse, jolloin sen hinta voi jäädä jopa alle 10 euron. Netistä löytyy erilaisia ohjeita.

Keveyden lisäksi risukeittimen hyvä puoli on sen mukanaan tuoma avotulen tunnelma, eikä pidä väheksyä sitäkään, että risukeittimen kanssa voi tuntea itsensä todelliseksi erämaiden selviytyjäksi, kun tarvittava polttoaine otetaan luonnosta.

Keitin on myös verrattain ekologinen vaihtoehto, sillä siinä käytettävä polttoaine on uusiutuvaa, sitä ei tarvitse kuljettaa pitkien matkojen takaa eikä se tuota jätettä.

Risukeittimen käyttöön liittyy kuitenkin rajoituksia, jotka on hyvä tiedostaa. Kipinöintivaaransa vuoksi keitin luetaan avotuleksi. Sen merkitys jää nykyisellään suurelta osin retkeilijän tulkittavaksi. Seuraavassa osiossa käymme läpi perusteellisesti, miltä pohjalta tulkintaa voi yrittää tehdä.

Varmimmalla pohjalla risukeittimen kanssa on, kun sitä käyttää valtion mailla ainoastaan silloin, kun metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Jos pidemmälle retkelle sattuu kuumat ja kuivat kelit, voi se tehdä pelkällä risukeittimellä varustetun retkeilijän ruokahuollosta vaikeaa. Ongelmaan voi varautua ottamalla mukaan spriikeittimen polttimen ja spriitä, jolloin risukeitin toimii spriikeittimen tavoin. Tällöin kuitenkin menetetään monia risukeittimen etuja.

Toinen risukeittimien rajoittava tekijä liittyy polttoaineeseen. Puista ei saa ottaa oksia, ei edes kuolleita, ilman maanomistajan lupaa. Niinpä risukeittimen käyttäjä jää maasta löytyvien risujen, keppien ja käpyjen varaan. Maahan ja liiterin lattialle pudonneiden tikkujen ja lastujen käyttö on sallittua Metsähallituksen ylläpitämillä tulipaikoilla.

Tähän oman haasteensa luo talvi, sillä silloin risut ja muu poltettava ovat paksun lumikinoksen alla. On myös hyvä varautua siihen, että taidot riittävät keittimen tulien sytyttämiseen pitkänkin sadejakson jälkeen, kun kaikki on märkää. Asiaa voi helpottaa sujauttamalla lähtiessä retkireppuun vaikkapa takkapuista revittyä ja vesitiiviisti pakattua tuohta pahan päivän varalle.

Risukeitin myös nokeaa astioita keittimistä eniten, koska siinä poltetaan puuta. Jos käytät esimerkiksi kaasukeitintä ja risukeitintä, kannattaa niille hankkia omat astiansa. Vesi kiehuu kirkkaassa astiassa noin 30 prosenttia nopeammin kuin nokeentuneessa. Viikon retkellä kaasua säästyy siis merkittävästi, kun astiat ovat kirkkaat.

Risukeittimeen saa myös syöttää uutta poltettavaa tiheästi, mikä tekee monimutkaisesta kokkauksesta lähes mahdotonta. Siksi myös risukeitin on parhaimmillaan silloin, kun retkiruuat pidetään simppeleinä.