Kolme vuotta sitten alkanut harrastus on vienyt Riikka Tuomivaaralta tähän asti 56 retkeilypäivää. Eikä urakka ole vielä täynnä, hän naurahtaa.
Sarakylästä kotoisin oleva, Ranuan Kuukasjärven rannalla asuva Tuomivaara on ottanut tavoitteekseen käydä kaikkien Syötteen kansallispuiston vaarojen huipulla.
Kovin montaa ei enää puutu. Muutama pieni vaara Kouvan suunnalla, samoin Posiolla.
– Tunturivaara Syötteen lähellä voisi olla seuraava kohde, hän suunnittelee.
Vaaroissa kulkeminen ei ennenkään ole ollut Tuomivaaralle outoa. Jo pikkutyttönä hän isä-Onnin pikku-Fergun kyydissä oli mukana tämän marjastusreissuilla varsinkin Jukuanvaarassa.
– Muistoissa on Jukuan päällä ollut puinen torni. Tiedän, että se oli kolmiomittauksella tehtyä kartoitusta varten. Enää siitä ei ole mitään jäljellä.
Mieluisin aika huiputtamiseen on syksy. Silloin sää on yleensä mukava rauhalliseen kuljeskeluun. Kiireetöntä minun retkeilyni yleensäkin on, Tuomivaara sanoo.
– Usein vaaroja kierrellessä on ollut mukana vanha ystävä, toisinaan kuljen yksin.
Alkukesästä huiputtaja ei oikein mielellään kulje, vaan haluaa antaa linnuille ja muille metsien eläjille lisääntymisrauhan. Luonnon tarkkailu kuuluu aina tärkeänä osana reissuihin.
– Teen pieniä muistiinpanoja esimerkiksi hyvistä marja- ja sienipaikoista ja mukavista maisemista. Kuvia en juurikaan ota, vaikka se helppoa olisikin.
Kännykän karttaohjelmat ovat kuljeskellessa hyödyllisiä. Kun oman paikan näkee tarkasti, voi sen loivapiirteisen vaarankin laen paikan varmistaa.
– Muutaman kerran olen vähän eksynytkin, mutta aina on omin neuvoin lähtöpaikka löytynyt. Yksi tavoite on oppia ainakin Sarakylän seudun vaarat tuntemaan hyvin.
Vaikka huiputusta harrastaakin, pelkät käväisyt eivät yleensä retkeillessä Tuomivaaralle riitä. Viime kesänä hän tutustui Rytivaaran seutuun perusteellisesti.
– Sain lammaspaimenviikon, kun joku oli omansa joutunut perumaan. Tänäkin kesänä on jo viikonloppu Rytivaaran tuvalle varattu.
Sen verran mieluisa harrastus vaaroissa haahuilu Riikka Tuomivaaralle on, että hän suosittelee sitä muillekin.
– Harmi vain, että Metsähallitus keskittää vaellusreittinsä vain suosituimmille poluille Syötteen ympäristöön.
Aikoinaan hyvin merkittyjen polkujen taukopaikkoja on purettu ja merkkejä puista poistettu.
– Eivät kaikki pitkään viitsi vain niitä tuttuja polkuja kulkea, siksi olisi hyvä pitää vähemmällä käytöllä olevatkin kunnossa, hän arvelee.
Kuitenkin merkityllä polulla kulkeminen olisi monille helppo ja turvallinen tapa tutustua uusiin maisemiin, niitähän täällä riittää, Pudasjärven Kehitys Oy:n toimitusjohtajana työskentelevä Tuomivaara tietää.
Kovin näyttäviä maisemia ei puisten vaarojen laelta juuri näe, mutta muita hienoja kokemuksia voi löytää, hän hoksauttaa.
– Sotivaarassa kivikon piiloissa soliseva puro toi minulle mieleen hienon musiikin, se jäi hyvin mieleen.
Syötteen kansallispuisto on perustettu vuonna 2000 ja sen pinta-ala on noin 300 neliökilometriä. Kooltaan se on Suomen kuudenneksi suurin kansallispuisto, joten erämaata riittää kuljettavaksi ja vaaroja huiputettavaksi.
Kansallispuistossa kulkee satoja kilometrejä erilaisia retkeilyreittejä, joista voi valita omalle tasolleen sopivat.
Syötteen kansallispuiston tavoitteena on suojella vaarakuusikoiden arvokasta luontoa, mutta myös tarjota elämyksiä luonnossa liikkujille. Luonnonsuojelun lisäksi ihmisten virkistyskäyttö on hyvin tärkeä syy kansallispuistojen olemassaoloon.
Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa Suomen kansallispuistoja ja niiden peruspalvelut ovat kaikille kävijöille maksuttomia.
Kansallispuistossa pätevät roskattoman retkeilyn periaatteet eikä Metsähallituksen tuvilla ole jätehuoltoa. Periaatteena on, että kaiken minkä jaksaa luontoon kantaa luontoon, jaksaa viedä sieltä myös pois.
Pyhitys yltää 422 metriin
Syötteen kansallispuiston eteläisimmässä osassa Syötekylän itäpuolella on kahdeksan ympäristöään korkeampaa maastokohdetta. Viisi niistä on nimiltään vaaroja, lisäksi Tunturi ja Särkiperä vähintäänkin vaaran epävirallisen määritelmän täyttäviä.
Vaaraisin osa puistoa Syötekylän ja Sarakylän, osin Posion ja Taivalkosken puolella, sisältää 29 vaaraa. Vaara-nimisten lisäksi löytyy Pää- ja Keskituore, Kumpu-Vujenselkä sekä Tilsanälkky.
Kumpu-Vujenselkä yltää yli reilusti yli 400 metrin, Jaaskamonvaarakin lähelle sitä. Kansallispuiston korkein huippu on Pyhitys puiston kolmannessa, kokonaan Taivalkoskella sijaitsevassa osassa. Sen puuton laki yltää 422 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Salmitunturi on reilut kaksikymmentä metriä matalampi. Matalampia vaaroja sieltä löytyy kymmenkunta. Vaaraksi voi hyvin luokitella myös Soukelin liki 400 metriin yltävän jyrkkärinteisen mäen.