Itseä isom­pien asioi­den äärellä

Tarkemmin kun miettii, niin tämä alkaa vaikuttaa suunnitelmalta. Retkisuunnitelmalta.

Ensin kevyt sisäänheitto aiheeseen virtuaalikurssilla, ja sitten omalle retkelle.

Tämä vuodenaika on tähtiretkeilijälle hyvää aikaa. Pimeää piisaa vielä iltaisin ja öisin, mutta alkaa jo lämmetä. Kevään rospuuttokausi ei välttämättä kannusta pitkille patikoille, mutta näillä retkillä tärkeintä onkin löytää sopiva tarkkailupaikka eikä talsia kilometritolkulla – jos ei välttämättä halua.

Avaralle paikalle pötkölleen

Riippumatto. Se on tähtiretkeilijän mieliväline. Tai sitten makuualusta: se on helppo heittää maahan, pistää pötkölleen ja katsella rauhassa taivasta.

Reppuun evästä sekä kylmän- ja säänkestävät varusteet.

Paras retki on Tuukka Perhoniemen mielestä se, jolla näkee taivaan viimeiseksi ennen kuin sulkee silmänsä illalla ja aamulla ensimmäiseksi, kun avaa ne.

Perhoniemi retkeilee luonnossa sekä vetää erilaisia kursseja ja retkiä Tähtitieteellisessä yhdistyksessä Ursassa Helsingissä.

Mikä iloista, osa retkistä on virtuaalisia, eli niille voi osallistua missä vain.

Kaupungit, moottoritiet, kasvihuonekeskittymät. Niitä ei tähtien tarkkailija kaipaa näkymäänsä kirkastamaan.

Paras tähtiretkipaikka on mahdollisimman kaukana valoista. Ihanne on 30–50 kilometrin luokkaa, mutta usein se on sula mahdottomuus – joku taajama tai valonlähde loimottelee kuitenkin taivaanrannassa.

Sopivia avoimia paikkoja ovat esimerkiksi järvenranta, suo ja peltoaukio, tai sitten mäki, kukkula tai tunturinlaki joka suuntaan avautuvine näkymineen. Lintutorneissa ja näköalatorneissa pääsee puiden yläpuolelle, joten nekin toimivat hyvin.

Tähtiin tuijottelu on pysähtymisen paikka

Mikä tähtitaivaassa vetää meitä puoleensa?

– Joidenkin mielestä se on hienonnäköinen, Tuukka Perhoniemi toteaa ensin itsestäänselvyyden, mutta siinä ei suinkaan ole vielä kaikki.

Taivaalle tuijottelu on jännittävää, sillä se on meidän näkymämme avaruuteen. Planeetat ovat toisia paikkoja, jotka kiehtovat ihmistä niin, että niihin on lähetetty avaruusluotaimia. Tähdet ovat mielettömän paljon planeettojakin kauempana.

– Jotain jännittävää niissä on ollut kautta aikojen. Miten meidän elämämme liittyy niihin?

Tähtiin tuijottelun hetki on pysähtymisen paikka. Arkipohdinnat jäävät taka-alalle, kun näkee taivaalla galaksin ja sen 400 miljardia tähteä.

Ollaan itseä ja maapalloa huimasti isompien asioiden äärellä. Joskus se herättää pelonsekaista kunnioitusta. Yksilön oma minuus pienenee, käpertyy kokoon. Toisaalta ajatus on rauhoittava.

– Kaikessa ei ole kyse minusta ja minun ympärilläni pyörivistä asioista, Perhoniemi kuvailee tunnetta.

Hän puhuu kokonaiskokemuksesta. Tähtitaivaan äärellä ollaan illalla ja yöllä, jolloin retken yöpaikka on yleensä löytynyt ja päivän suoritukset ovat ohi. Valaistus on erilainen, silmät toimivat eri lailla.

Lamput ja kännykät kannattaa pitää repussa ja antaa hämäränäkökykynsä heräillä ja silmän sauvasolujen aktivoitua.

Pohjantähti on aina pohjoisessa

Otava ja Pohjantähti ovat luonnossa suunnistajan apuna. Pohjantähti on pohjoisessa aina, ja sen löytää Otavan tähtikuvion avulla.

Merellä kulkijat ovat mitanneet Pohjantähden korkeutta horisontista ja päätelleet siitä, kuinka pohjoisessa tai etelässä ovat: mitä matalammalla Pohjantähti, sitä etelämpänä ollaan.

Pohjantähti ei ole iso, kirkas eikä erityisen tuikkiva, ihan keskivertotyyppi tähtimaailmassa, mutta se erottuu hyvin, koska sen ympärillä ei ole kilpailijoita.

Koska maa pyörii akselinsa ympäri, näyttää ihmisestä siltä, että tähtitaivas pyörii. Otava kierähtää Pohjantähden ympäri vuorokaudessa, joten osaava voi katsoa siitä kellonajan.

Miksi superkuu näyttää isolta?

Kuu on kirkkaimmillaan täysikuun hetkenä, joitakin tunteja ennen ja jälkeen kalenterin kertoman kellonajan. Silloin nimittäin valaistuvat myös kraatereiden pohjat.

Lähes yhtä kirkas Kuu on joitakin päiviä ennen ja jälkeen täyden vaiheensa.

Kuu on kirkas ja ihana, mutta tähtien näkymiselle ei paras mahdollinen kaveri. Kun lumi on maassa, Kuun valo vaikuttaa voimakkaammin. Toisaalta silloin näkee retkeillä pimeän aikaan ilman lamppua.

Kiikareilla katsoessa parhaiten yksityiskohtia erottuu Kuusta, josta yli puolet on valaistuna.

Superkuu on astrologien, ei astronomien keksintö. Periaate on se, että silloin täysikuu on lähimmillään maapalloa ja monen mielestä Kuu näyttää silloin erityisen isolta ja komealta.

Osa näyttävyydestä on silmänlumetta, sillä Kuun halkaisijaan tulee vain kymmenen prosenttia lisämittaa.

Kokemus jättimäisestä taivaankappaleesta perustuu illuusioon: Kuu näyttää isolta tai pieneltä riippuen siitä, kuinka lähellä tai kaukana horisontista se on, ja kuinka kaukana horisontti on. Lähellä horisonttia Kuuta voi verrata pieniltä näyttäviin maanpäällisiin kohteisiin ja niiden vieressä Kuu näyttää suurelta. Kuun noustua korkeammalle vaikutelma hälvenee.

Jos on edelleen vaikea tulla omien aivojensa huijaamaksi, kannattaa ottaa avuksi mittatikku ja selvittää, mikä kuun halkaisija on lähellä horisonttia ja korkealla taivaalla.

Lisäyllätyksen tarjoaa tieto, että lähellä horisonttia kuu voi näyttää jopa pienemmältä, sillä ilmakehä litistää näkymää.

Tunnista ainakin nämä tähdet ja tähtikuviot

Kun valoa on vähän, alkavat tähtitaivaan himmeämmätkin kohteet hahmottua. Silloin voi nähdä naapurigalaksimme Andromedan tai Orionin tähtikuvion kuuluisan sumun.

Linnunrata erottuu taivaan poikki kulkevana sumuna.

Tähtien ja tähtikuvioiden tunnistamisen apuna voi käyttää Ursan tähtitaivassovellusta tai perinteistä planisfääriä. Planisfääri on tähtikartta, josta näkee tähtitaivaan asennon vuoden ja vuorokauden eri aikoina. Jos sen näkemiseen tarvitsee valoa, sen kannattaa olla punaista.

Tähtikuvioiden opettelu onnistuu aloittelijalta nurinkurisesti paremmin valosaasteessa. Pimeämmässä näkyvien kohteiden määrä lisääntyy niin paljon, että erottaminen menee hankalammaksi.

Kuun vaihe vaikuttaa tähtien näkymiseen paljon.

Niin tekee myös sää, sillä luonnollisesti pilvet estävät taivaankappaleiden näkymisen. Puolessa tunnissa kaikki voi muuttua mihin tahansa suuntaan.

Planeetat menevät omia menojaan, mutta Jupiter on nähtävillä nyt. Sen lisäksi Merkuriuksen, Venuksen, Marsin ja Saturnuksen voi nähdä paljain silmin.