Kun Jonna Saari muutti Salosta Lappiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, iski alkujärkytys.
– Yhtäkkiä ymmärsin, miten kauas olin muuttanut ja miten kaukana läheisistäni olin. Lappi itsessään ei järkytystä aiheuttanut.
Ensimmäisten päivien läpi Saari selvisi lyömällä tulevalle keväälle lukkoon päivämäärän, jolloin saisi taas muuttaa takaisin etelään.
Shokki vaihtui kuitenkin pian pohjoisen elämänmenosta nauttimiseksi, eikä paluuajatuksista ollut kevään koitettua enää tietoakaan.
– Elämä pohjoisessa on hidasta ja siksi ihanaa. Etelässä asuessani voin henkisesti huonosti enkä tiennyt, miksi. Nyt tiedostan tarvitsevani ympärilleni paljon rauhaa ja hiljaisuutta sekä tilaa, missä ei tapahdu mitään. Pohjoisessa tällaisen tilan löytäminen on helppoa ja hyvinvointini on parantunut paljon.
Utsjoella Saari tapasi nykyisen aviomiehensä, jonka kanssa hän muutti Kittilään vuonna 2015 puolison töiden perässä. Välillä on käyty mutka Sodankylässä.
Lapissa asumisen myötä Saari on löytänyt myös retkeilyharrastuksen sekä sen myötä entistä vahvemman suhteen luontoon. Etenkin Ounasjoesta on tullut hänelle tärkeä.
– On vaikea kuvailla, miten vahvaa yhteyttä tunnen Ounasjokeen. Sen läheisyydessä tunnen oloni vain yksinkertaiseksi hyväksi. Ei ole ihme, että kotimme sijaitsee aivan joen rannalla, Saari hymyilee.
Vinkkejä ruuhkien ulkopuolelle
Saari on toiminut ulkoilu- ja luontomatkailublogi Retkipaikan päätoimittajana vuodesta 2015 lähtien. Ennen päätoimittajan uraansa hän ehti toimia sivuston vapaaehtoisena kirjoittajana vuoden ajan.
Viime keväänä Retkipaikka ei koronapandemian takia julkaissut kohde-esittelyjä ruuhka-Suomen alueelta. Sen sijaan julkaistut artikkelit sisälsivät muun muassa retkireseptejä, asiaa vastuullisesta retkeilystä sekä vinkkejä karttojen tutkimiseen ja omassa lähiympäristössä seikkailuun.
Pandemia-ajan lisääntynyt retkeilyinto on näkynyt myös Retkipaikan kävijämäärissä, jotka ovat koronan myötä nousseet lähes kolmanneksella.
Saaren mukaan Retkipaikka pyrkii vaikuttamaan siihen, etteivät retkeilijät sumppuuntuisi yhteen paikkaan vaan rohkaistuisivat liikkumaan myös ruuhkaisimpien alueiden ulkopuolella virallisia ja merkittyjä reittejä käyttäen.
Saaren mukaan yritys on tarkka siitä, mitä sen sivuilla julkaistaan ja millaiseen toimintaan ja käytökseen ihmisiä sitä kautta rohkaistaan.
Jokaisella on vastuu omasta toiminnastaan.
– Esimerkiksi somessa jokaisen olisi hyvä miettiä, millaista esimerkkiä antaa muille. Kivaltakin näyttävä retkikuva on epäonnistunut, jos siinä on vaikkapa laiton nuotio tai koira vapaana kansallispuistossa. Sen sijaan vastuullisuudesta viestiminen palvelisi luontoa, Saari kannustaa.
Muiden töidensä ohessa Saari toimittanut viimeisen kolmen vuoden aikana myös Karttakeskuksen ja Retkipaikan yhteistyönä syntyneen teoksen Kansallispuistot – bongarin opas sekä kaksi Retkipaikka-kirjaa, joista uusin ilmestyi huhtikuussa.
Kirjojen toimittaminen on ollut tunteiden vuoristorataa.
– Työ on ollut ihanaa, jännittävää ja mielenkiintoista, mutta se on tuonut mukanaan myös suuren paineen ja halun onnistua.
Kirjat on koottu noin 30 henkilön yhteistyönä.
– Ne ovat onneksi saaneet todella hyvän vastaanoton. Jotain on selkeästi tehty oikein, Saari hymyilee.
Tähtitaivaalta pinnan alle
Henkilökohtaisella tasolla Saari sanoo olevansa "yhdenlainen eskapisti".
– Talvisin nautin tähtitaivaan tutkiskelusta ja ajatukseni karkaavat universumiin. Kesäisin harrastan snorklausta ja vedenalaisvalokuvaamista ja painan pääni pinnan alle aina, kun se vain on mahdollista.
Innostus vedenalaiseen maailmaan ja sen valokuvaamiseen syttyi vuonna 2018 Sodankylässä. Saari huomasi pian suunnittelevansa kesän matkat sen mukaan, mistä löytäisi kirkasta vettä.
Tähän mennessä suosikkisnorklauskohteiden listalle ovat päässeet Hossan ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistot, mutta tulevana kesänä tarkoituksena olisi tutustua myös Kiteen ja Ilomantsin seutuun, Petkeljärven kansallispuistoon sekä Koillismaahan.
– Lähden aina kirkkaista vesistä vinkin saatuani käymään ja tutustumaan paikkaan. Rakastan sitä tunnetta, kun saan painaa pään pinnan alle ja ympärillä oleva maailma muuttuu toiseksi todellisuudeksi. Veden alla tunnen olevani osa luontoa, ja minun on helppo unohtaa kaikki.
Retkeilyä Saari harrastaa lähinnä sulan maan aikaan. Usein päiväretki riittää.
– Minulle maiseman kauneus tulee pääasiassa siitä, merkitseekö se minulle jotakin. Suomen kauneimmiksi retkikohteiksi nimeäisin siis Saaristomeren ja Pallastunturin, jotka ovat paitsi kauniita myös itselleni merkityksellisiä paikkoja.
Saaren mukaan täydellinen retki pitää sisällään hiljaisuutta ja rauhaa sekä jonkin uuden ja ennalta odottamattoman hienon jutun löytämistä. Mieleen ovat jääneet Pyhätunturin Isokuru sekä Hossan kansallispuistossa monisatapäisen ahvenparven keskellä sukeltaminen.
– En ikinä unohda sitä hetkeä, kun huomaan yhtäkkiä snorklatessani olevani satojen kalojen ympäröimänä. Kalat eivät säikkyneet minua lainkaan, vaan uivat rauhallisesti ympärilläni. Yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa oli huikea.