Vesi on kasautunut jään pinnalle paikoin muutaman senttimetrin kerrokseksi.
Se ei hidasta retkiluistelua harrastavan Janne Luodon menoa. Hän kaivaa jalkoihinsa hiihtomonot, joihin tulee kiinni ohkaiset ja pitkät irtoterät. Terät ovat paljon pidemmät kuin jääkiekkohokkareissa. Ne on jalostettu pikaluistimen teristä.
Raahelainen Luoto on harrastanut retkiluistelua toistakymmentä vuotta. Alkutalvesta hän kulkee paljon juuri Haapajärven tekoaltaalla, mutta myös merellä voi yleensä luistella joka talvi. Toki retkiluisteluolosuhteet vaihtelevat, eivätkä ne yleensä kestä kovin pitkään.
Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Vaikka jäällä on vettä, on jää sen verran vahvaa, että se kestää Luodon hyvin.
Hän muistuttaa kuitenkin moneen otteeseen, että turvavarusteiden on oltava kunnossa. Luodolla roikkuvat kaulassa naskalit ja kädessä kulkee pitkä jäänkoittopiikki, jossa on terävä kuusisenttinen pää. Sillä voi koputella jäätä ja testailla sen vahvuutta.
Repussa on vedenkestävässä pussukassa mukana mikrokuitukerrasto ja kuivat sukat, ja reppu kelluttaa tarvittaessa.
Jäille ei kuitenkaan kannata mennä, jos on vähänkään epävarma sen kestävyydestä.
Luoto kertoo, että joku aika sitten tekoaltaalla oli paljon luistelijoita, mutta kaikilta ei löytynyt vaadittavia turvavarusteita. Sellainen leikki on typerää.
Samalla hän muistuttaa, että kannattaa kysellä kokeneemmilta neuvoja, sillä retkiluistelu on hyvä harrastus, tai lyöttäytyä kokeneemman luistelijan mukaan.
Luoto on itse kokenut jäillä liikkuja, joten hän tietää, missä kohti kannattaa kääntyä takaisin.
– Yleensä kelit ovat parhaat, kun on se eka jää. Paikallistuntemus on kaiken a ja o. Täälläkin, vaikka tämä on tekojärvi, on virtapaikkoja.
Luoto kuvailee, että jää ääntelee luistimen alla eri tavalla eri kohdissa. Siitä hän yleensä tietää, jos aletaan olla riskirajoilla.
– Jos meikäläisen alla on 4,5-senttinen jää, se rutisee koko ajan, kun siinä luistelee. Koko ajan jää halkeamia taakse. Jos siitä tiuhenee se rutina, tietää, että on neljä senttiä jäätä, silloin meikäläisen pitää jo kurvata takaisin, jopa 60 kilometrin lenkkejä luistimilla tekevä Luoto kuvailee.
Luoto laittoi omalle Instagram-tililleen jo marraskuun lopussa videon tekoaltaalta. Silloin jää kesti juuri ja juuri yli satakiloisen luistelijan. Jääkerros oli noin 4,5–5-senttistä.
– Yhdessä niemennokassa, missä on virtapaikka, ei ollut kuin kaksi senttiä jäätä. Kävin kokeilemassa sen tällä, ja totesin, että eipä pääse tuosta, Luoto esittelee jäänkoittopiikkiään.
Luoto kilpaili viime keväänä leijahiihdossa MM-kisoissa. Hän kertoo, että yleensä talvi alkaa retkiluistelulla siitäkin syystä, että pääsee kartalle jäätilanteesta. Myöhemmin voi ottaa leijan mukaan jäälle. Leijailuakin voi tehdä terät jalassa, vaikka normaalisti siinä lajissa alla ovat sukset.
–Nyt kun plussakelit loppuvat, ja tulee pakkanen, tulen ajamaan tähän jo leijalla. Lokakuussa, kun satoi ekat lumet, kävin Thompsonin rannassa vetelemässä jo nurmikolla, Luoto naurahtaa.