Pu­nai­nen tupa ja tun­tu­ri­mai­se­ma

Ehkä he olivat vahingossa jääneet kiinni vanhoihin haaveisiin, ja nyt haaveet vaativat päivitystä.

Niin porvoolainen Henriikka Reinman arvelee hänelle ja hänen kumppanilleen käyneen, kun he etsivät tukikohtaa tunturista. He olivat unelmoineet omasta eräkämpästä jossakin läntisessä Lapissa, ehkä Muoniossa tai Kolarissa, sillä he olivat tykästyneet Pallaksen ja Ylläksen alueeseen ja kävivät mieluusti myös Norjan vuorilla. Haave oli nostanut päätään jo ennen, kuin he saivat lapsen.

Sitten syntyi lapsi, ja elämä muuttui. Haaveidenkin täytyi muuttua.

He matkustivat ruskaretkelle Äkäslompoloon ja huomasivat asunnonvälityspalvelun hakuvahdista, että Äkäslompolojärven rannalla kylän ytimessä oli myynnissä pieni punainen mökki. Pariskunta päätyi katsomaan sitä.

– Vaikka tämä oli vaatimaton mökkerö, meille tuli heti tunne, että tämä voisi olla meidän kakkoskotimme, Reinman kertoo.

Reinman ja hänen puolisonsa oivalsivat, että mökki Äkäslompolossa tuntureiden ja palveluiden äärellä oli juuri sitä, mitä he nykyiseen elämäänsä kaipasivat. Se sopi heidän pikkulapsiarkeensa paremmin kuin syrjäinen eräkämppä.

Sitä paitsi he jo asuivat Porvoossa kaukana kaikesta. Ei haitannut, vaikka heidän kakkoskotinsa sijaitsi elämää kuhisevassa tunturikeskuksessa.

Tunturimaisema rauhoittaa ja maadoittaa

Joulukuussa Reinman ja hänen puolisonsa sinetöivät kaupan. Pieni punainen tupa Äkäslompolojärven rannalla oli heidän.

Nyt takana on ensimmäinen talvi Ylläksellä, ja Reinman on mökkikauppoihin enemmän kuin tyytyväinen. Ikkunasta siintävät tunturit, mutta ravintolat, kahvilat ja kaupat ovat kivenheiton päässä.

– On ollut ihanaa, kun lapsen kanssa on voinut mennä pulkalla kauppaan, hän sanoo.

– Moni tulee Lappiin erakoitumaan ja rauhoittumaan, mutta me olemme olleet täällä yhtäkkiä kaiken ytimessä. Meillä on täällä paljon tuttuja. Olemmekin nauraneet, että olemme Äkäslompolossa sosialisoimassa.

Pariskuntaa miellyttää erityisesti ikkunasta aukeava näköala. Reinman rakastaa tunturimaisemaa.

– En osaa selittää, mikä siinä on. Tykkään tuntureiden keskinkertaisesta koosta. Vuoretkin ovat toki kivoja, mutta ne ovat rajumpia. Ne kiihdyttävät. Sen sijaan tunturien edessä maadoitun, hän sanoo.

31-vuotias Reinman on tunnettu somevaikuttaja, jonka Aamukahvilla-tilillä on Instagramissa lähes 40 000 seuraajaa. Puoliso näkyy Reinmanin kuvissa, mutta anonyymisti. Reinman kutsuu häntä somessa Partasuuksi. Vuoden vanhan tyttärensä hän on nimennyt Tikuksi. Tikun kasvoja hän ei seuraajilleen näytä. Niitä ei siksi näytetä myöskään tässä jutussa.

Telttaretki johdatti takaisin luontoon

Kouvolasta lähtöisin oleva Henriikka Reinman innostui retkeilystä parikymppisenä nuorena aikuisena.

Hän oli liikkunut lapsena perheen kanssa paljon luonnossa, erityisesti Kainuussa, josta hänen äitinsä on kotoisin. Luonnossa kulkemisesta ja olemisesta ei kuitenkaan tehty erillistä numeroa

– Luonto vain oli ympäristö, jossa vietimme vapaa-aikaa. En ajatellut erikseen, että olin luonnossa, Reinman kertoo.

Teini-iässä kiinnostus luontoa kohtaan unohtui, kun muut asiat valtasivat mielen. Kun Reinman oli 23-vuotias, hän kiinnostui yhtäkkiä luonnossa liikkumisesta uudelleen. Hän asui silloin Helsingissä.

– Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän kertoo.

– Olin kaverin kanssa saunomassa ja totesin, että haluan alkaa retkeillä. Päätimme siltä istumalta, että lähdemme telttailemaan. Teimme telttaretken Repoveden kansallispuistoon. Tiesin heti, että tässä on uusi elämäni – tai uudelleen esiin kaivettu vanha elämäni.

Reinman kertoo olevansa nopea liikkeissään. Kun hän innostuu jostain, hän ei aikaile vaan pistää tuulemaan.

– Mieleni käänteet ovat nopeita, ja se sopii minulle. Onneksi minulla on puoliso, jonka elämänrytmi on samanlainen. Teemme päätöksiä nopealla syklillä.

Elämää monessa eri paikassa

Reinmanin ja hänen kumppaninsa pyrkimyksenä on ”saada tästä elämänpolusta irti kaikki mahdollinen”. Siihen kuuluu vapaus liikkua ja kulkea niin kuin haluaa. Tämän on tehnyt mahdolliseksi Reinmanin viestintä- ja someyrittäjän työ, joka kulkee helposti mukana siellä, missä Reinman liikkuu.

– Vapaudenkaipuuni teki sen, että jäin vuonna 2017 täyspäiväiseksi yrittäjäksi, Reinman kertoo.

Reinman uskoo, että niin kutsuttu monipaikkaisuus on tulevaisuuden trendi. Monipaikkaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei ihminen asu vain yhdessä kodissa yhdellä paikkakunnalla vaan elää kahdessa tai useammassa paikassa ja liikkuu niiden välillä.

Reinmanin ja hänen kumppaninsa toiveena on, että he voisivat tulevina vuosina asua talvet Äkäslompolossa. Se voisi olla mahdollista ainakin siihen saakka, kunnes lapsi menee kouluun.

– Siihen asti meillä on tietty vapaus, Reinman sanoo.

Kahdella paikkakunnalla eläminen vaatii kuitenkin vielä selvittelyä. Voiko tytär esimerkiksi saada päivähoitopaikan sekä Porvoosta että Äkäslompolosta? Selvitystyö on vielä kesken, eikä Reinman osaa toistaiseksi vastata kysymykseen. Hän toivoo, että kysymys ratkeaa piakkoin parhain päin.

Pohjoiseen Reinmania vetää rakkaus lunta kohtaan.

– Haluan tarjota myös lapselle lumen ja valkoisen talven.

Digiopas inspiroi ihmisiä luontoon

Reinman on ammattibloggaaja ja sosiaalisen median vaikuttaja, joka jakaa somessa otteita elämästään. Vuonna 2018 hän hakeutui Eerikkilän urheiluopistoon opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi, sillä luontomatkailu kiinnosti entistä enemmän ja Reinman halusi syventää luonto-osaamistaan ja ammattitaitoaan.

Varsinaisia eräoppaan töitä Reinman ei ole tehnyt, vaan hän kutsuu itseään digioppaaksi, joka inspiroi ihmisiä somen ja netin välityksellä.

– Koulutus toi paljon syvyyttä toimia tällä alalla, hän sanoo.

Reinman on blogannut jo 11 vuotta, lähes koko aikuiselämänsä.

– Lähdin heti kirjoittamaan blogia hyvin määrätietoisesti. Saatoin kirjoittaa useamman postauksen päivässä, hän muistelee.

Vuosien saatossa blogimaailma on muuttunut ja rinnalle on tullut sosiaalinen media. Toisinaan Reinman kaipaa alkuaikojen hidastempoisuutta.

– En kuitenkaan ole kovin menneisyysorientoitunut ihminen. Katson mieluummin tulevaan.

Liikkeessä lapsen kanssa

Reinmanin ja hänen puolisonsa tytär täytti maaliskuussa vuoden. Lapsen syntymä mullisti siihen asti vapaasti eläneen pariskunnan elämän.

Pikkuvauva-aika oli raskasta eikä Reinman pelkästään nauttinut siitä, mutta vähitellen lapsen kasvaessa elämä on löytänyt uudet uomansa. Pariskunta ei ole halunnut jäädä neljä seinän sisälle vaan on lähtenyt rohkeasti liikkeelle vauvan kanssa.

– Vaikeampaa olisi olla aina kotona, Reinman pohtii.

Hänen viestinsä on, ettei lapsen kanssa tarvitse jämähtää kotiin.

– Yllättävän moneen paikkaan voi lähteä vauvan tai pienen lapsen kanssa. Tietysti lapsen turvallisuus on aina ensisijainen asia.

Äkäslompolossa lapsi kulkee mukana retkillä joko kantorinkassa tai ahkiossa. Reinmanin mukaan myös vaunujen kanssa pääsee yllättävän moneen paikkaan.

Retkeily lapsen kanssa vaatii luonnollisesti ennakkosäätöä. On otettava mukaan sitä sun tätä kampetta. Toisaalta Reinmanin mielestä tietynlainen säätäminen kuuluu retkeilyyn aina – oli lasta tai ei. Hän ja hänen puolisonsa ovat tottuneet tähän säätöön ja jopa jossain määrin nauttivat siitä.

– Ei lapsi lopulta tuo siihen kauheasti lisää. Tietysti pitää olla vielä tarkempi, että mukana on kaikki tarpeellinen, Reinman miettii.

Retkiä suunnitellessa on myös varauduttava tarkemmin tulevaan: mitä tehdään, jos lapsi ei viihdykään matkassa tai jos tulee jokin hätä?

– Olemme tutkineet tarkkaan maastokarttaa ja katsoneet, missä ovat lähimmät kodat, joihin voimme tarvittaessa mennä pitämään taukoa.

Kevät saa ja perhe palaa etelään

Äkäslompolossa paistaa häikäisevä kevätaurinko, ja Äkäslompolojärvi kuhisee hiihtäjiä. Pääsiäinen tekee tuloaan.

Reinman ja hänen perheensä viettävät tältä erää viimeistä talviviikkoa pohjoisessa. Sitten on aika pakata tavarat autoon ja suunnata takaisin etelään. Ensimmäinen talvi Ylläksellä on tullut päätökseen.

Reinman ei tiedä, koska perhe palaa pohjoiseen. Viimeistään syksyllä heidän on tultava, hän uskoo.

– Tuskin maltamme olla täältä pois ruskasesonkia, hän arvelee.

Silloin kun Reinman perheineen ei vietä aikaa Äkäslompolossa, he vuokraavat mökkiään muille.

– Laitamme mökin viikkovuokralle.

Kotona Porvoossa odottavat perunamaan kylvötyöt ja veneen vesillelasku. Reinmanin mieli on odottavainen ja toiveikas.

– Tuntuu, että jokainen päivä menee tällä hetkellä kauhean nopeasti. Siitä tietää, että fiilis on hyvä.