Tiia Korhonen rakastaa retkeilyä, muttei ole ikinä satsannut siihen suuria summia – eikä satsaa.
Tammikuussa hän nukkui pakkasessa.
– Edellinen postaukseni koskien budjettitalvivaellusta sai aikaan hyviä keskusteluja aiheesta ja asian vierestä, hän kirjoitti Facebookin Vaellus-ryhmässä seuraavana päivänä, ja kertoi onnistuneesta yöpymisestä.
Korhonen on vannoutunut budjettivaeltaja. Mieluiten hän käyttää retkillään niitä varusteita, mitä kotoa löytyy valmiiksi.
– Toki kätevämpää olisi yksi lämmin makuupussi kuin monta kerrosta erinäisiä lämmikkeitä, hän analysoi kokemustaan.
– Mutta ainakin näille lähireissuille uskaltaa lähteä myös tällaisilla ei-niin-pro varusteilla. Joku päivä ehkä myös pidemmille reissuille.
Korhonen alkoi budjettiretkeilijäksi käytännön syistä, sillä alussa hän ei tiennyt, tuleeko siitä hänelle pysyvä harrastus.
– Olisi jäänyt kokonaan menemättä, jos silloin olisi pitänyt hankkia kaikki tarvikkeet, Korhonen sanoo.
Ensimmäisellä yön yli retkellään Nuuksiossa hänellä oli käytössä vähintään 15 vuotta vanha teltta, joka oli kaikkea muuta kuin kevyt vaelluskapine. Lapselta lainattuun makuupussiin hän mahtui juuri ja juuri, ja makuualusta oli solumuovia.
Jalassa oli lenkkarit ja päällä sitä vaatetta, mitä kaapista sattui löytymään.
Hyvin meni.
Samalla varustuksella taittui seuraavaksi viikon Karhunkierros.
Ruuanlaittoa varten mieluiten yksin kulkeva Korhonen tosin hankki retkikeittimen, hyvin yksinkertaisen Mini-Trangian.
Evääksi hän pakkasi kaupan normaaleja, lisää vain vesi -tyyppisiä kuivaruokia. Nykyään hän kuivaa muonansa enimmäkseen itse. Retkibrändättyjä vaellusruokia hän ei ole missään vaiheessa tarvinnut.
Retkeily ei jäänyt kertaan eikä kahteen, sillä nykyisin Tiia Korhonen tekee yksi tai kaksi viikon vaellusta vuodessa sekä joka kuukausi jonkun yön yli retken. Pohjoiseen vantaalainen suuntaa kerran vuodessa, ensi kesänä Muotkatunturille.
Varustehankintoja hän on tehnyt, mutta maltilla.
– Jos olen huomannut retkellä, että joku on niin oleellista, että se pitää oikeasti hankkia turvallisuuden tai mukavuuden vuoksi, hän kuvailee päätöksentekoaan.
Mukava on ollut esimerkiksi uusi, hyvä makuualusta. Telttakin on vaihtunut kevyempään ja rinkka isompaan.
– Ensimmäisellä reissulla minulla oli lapseni rinkka, jossa tavaroita roikkui enemmän ulkopuolella kuin oli sisällä.
Varsinaisia retkivaatteita Korhonen ei ole juuri hankkinut, mitä nyt 20 euron kevyttoppatakin taukotakiksi, mutta takilla on muutakin käyttöä.
Isompia retkeilyvarusteostoksia Korhonen tekee noin kerran vuodessa. Seuraavaksi listalla on talvimakuupussi, "jollain aikataululla".
Ensimmäisellä talviretkellään hän pärjäsi pukemalla reilusti vaatetta ja vetämällä vilttiä päälle. Joskus kylmässä on sisäpussina ollut ikivanha ohut kesämakuupussi.
Tärkeintä Korhoselle on hyvä hinta–laatu-suhde eli edullinen, mutta hyväksi todettu varuste. Edelleenkään hän ei aio upottaa kamppeisiin satoja euroja.
– Edullisin hyvä varuste, Korhonen tiivistää kriteerinsä ja tietää kokemuksesta, että myös kohtuuhinnalla saa kestävää ja käyttökelpoista.
Hinta ei ole ainoa kriteeri, sillä Korhonen haluaa välttää kertakäyttöiset halpiskamat.
Löytöjä hän tekee seuraamalla tarjouksia ja alennusmyyntejä. Käytettynä hän on hankkinut retkikengät ja vaatteita.
Kanssaretkeilijät ovat olleet avuksi ostopäätösten teossa. Heiltä Korhonen on kuullut, mitkä merkit ovat hyviä ja mitä ei missään nimessä kannata ostaa. Ruokahuoltoon hän on saanut kuivatusvinkkejä.
Kun Korhonen ennen jutun alussa mainittua talviretkeä kyseli neuvoja pakkasella pärjäämiseen ja mahdolliseen ykköshankintaan, keräsi postaus liki 200 kommenttia.
Vinkkejä sateli muun muassa porontaljasta, vaatteista ja hypotermiapussista. Paljon kirjoitettiin makuupussista ja -alustasta, ja ahkio neuvottiin tuunaamaan pilkkiahkiosta tai lasten pulkasta.
Retkeily on Tiia Korhoselle tärkeä harrastus, muttei suinkaan ainoa. Koirat ja omakotitalo vievät osansa euroista.
Kaikki ei silti muuttuisi, vaikka rahaa olisi käytettävissä reilummin.
– Panostaisin retkeilyyn enemmän, mutta tuntuu, että kaikkea en tarvitse. Vähemmälläkin ja halvemmallakin pärjää. Joillakin tuntuu olevan kaikki mahdollinen tilpehööri, mitä kaupassa myydään.
Pihistää vai panostaa – tämä teema on kirvoittanut myös keskusteluja. Sosiaalisessa mediassa joku kummasteli, miksei Korhonen hanki kaikkea mahdollista, jos harrastus kerran on hänelle tärkeä. Kaikki keskustelu on kuitenkin ollut asiallista.
– Minulla vaihtoehdot ovat, että menen halvalla tai en mene ollenkaan, Korhonen sanoo.
– En tarvitse viimeisen päälle olevia kamppeita.
Joskus "römppävaatteisiinsa" pukeutunut Korhonen on kokenut ihmettelyä ja kummallisia katseita. Esimerkiksi pohjoisen autiotuvilla saattaa olla ihmisiä, jotka suhtautuvat varusteisiin hyvin eri tavalla.
Joku on ihmetellyt, miten Korhonen pärjää varusteineen. Siksi budjettiretkeily vaatii hänen mukaansa hyvää itsetuntoa.
– Pystyn puolustamaan omaa tapaani toimia. Ja kun kevytretkeilijät puolustavat omaansa, niin kyllähän siitä hyviä keskusteluja saa.
Varusteita tärkeämpää Korhoselle ovat luonnossa yksinolo ja rauha. Ne ovat vastapainoa hänen työlleen ja arjelleen.
– Se on minulle henkireikä, että ylipäätään pääsen sinne.
Näin Tiia Korhonen opastaa budjettiretkeilyyn
1. Lähde ja kokeile. Jos huomaat, että olisit tarvinnut jotain, voit hommata sen seuraavalle retkelle. Ei matka siihen katkea, jos jotain puuttuu.
2. Arjesta löytyvät vaatteet toimivat ihan yhtä hyvin.
3. Jos huomaat, että tarvitset jotain, seuraa ja tartu tilaisuuteen, kun hyvä tarjous tai käytetty varuste sattuu kohdalle.
4. Netin retkeilytarvikeryhmissä, varsinkin Facebookissa, voi tehdä löytöjä. Myös tori.fi:ssä on paljon hyvää tavaraa.
5. Voiko jostakin varusteesta tehdä jotain uutta? Esimerkiksi meillä on lasten makuupussi, johon kukaan ei enää mahdu. Olen ompelutaitoinen ja aihe kiinnostaa, mutta vielä ei ole tullut tehtyä tällaista.