Metsän keskellä on kaunis luminen piha, korkeiden kuusien suojeluksessa. Pihan ympäri, puiden lomassa, kulkee polku, josta näkee että sitä on paljon käytetty.
Tuvan ovi avautuu ja sisältä pyrähtää kaksi valkoisenruskeaa koiraa korvat lepattaen ja haukun kera kohti vieraita. Martta ja Pertti jäävät kuitenkin turvallisen välimatkan päähän uusista ihmisistä, lähelle he eivät tule.
Koirien omistaja, viisi vuotta Kuusamossa asunut Raija Ikäläinen kertoo, että monirotuiset Martta ja Pertti tulivat Suomeen Rescueyhdistys Kulkureiden kautta Romaniasta kymmenisen vuotta sitten.
– He olivat saapuessaan hyvin arkoja ja pelokkaita. Lentokentällä heitä ei saatu tulemaan ulos kuljetuslaatikosta, jonka perälle he olivat painautuneet.
Koirat matkustivat samassa laatikossa, jonka katto piti purkaa, jotta koirat sai nostettua sieltä pois.
– He olivat aivan kuin katatonisessa tilassa. Jouduimme kantamaan ne vielä autoonkin, koska he eivät suostuneet tai pystyneet liikkumaan, Ikäläinen kertoo koirien värikkäästä maahantulosta.
Ikäläinen työskenteli koirien saapumisen aikaan röntgenhoitajana Helsingissä ja asui Suomenlinnassa. Hän muistelee, että koirilla kesti noin kuukauden, kunnes he oppivat luottamaan häneen ja ymmärtämään perusasioita suomen kielellä, kuten luokse tulemisen.
– Martalla ja Pertillä on nykyään tosi hyvä suomen kielen taito. Koira voi tutkimusten mukaan oppia yli 1000 sanaa, kunhan heille vain puhuu.
Kuusamolaistuneet Martta ja Pertti ovat nyt noin 12- ja 14-vuotiaita.
– Aivan varma heidän iästään ei voi olla, koska paperit heille tehtiin vasta, kun ne pieninä muuttivat Romanian koiratarhalle, Ikäläinen sanoo.
Lempeäluonteinen Martta on koirista ujompi ja väistää muita. Muiden koirien kanssa hän ei silti mikään nyssykkä ole, vaan osaa pitää puolensa. Ja vaikka Marttakin on hymyileväinen, niin Pertti on varsinainen hymypoika ja tykkää erityisesti pusutella.
– Aamulla Pertiltä saa kunnon aamupesun kasvoille! Pertti on muutenkin rohkeampi ja tulee vieraitakin ihmisiä tervehtimään.
Pertin toisessa etujalassa on jalan ympäri menevä pyöreä jälki, johon ei kasva karvaa.
– Todennäköisesti siinä on ollut jonkinlainen tiukka rengas, johon hänet on kahlehdittu. Pertillä oli tullessaan myös kulumaa yläkulmahampaiden sisäpinnassa ja eläinlääkärin kanssa on mietitty, että hän on ilmeisesti hampailla yrittänyt pitkän aikaa repiä rengasta jalasta pois.
Rengas on luultavasti syöpynyt ihoon, koska karva ei siihen enää kasva.
– Ei voi tietää, mitä kaikkea koirat ovat joutuneet pentuina ja nuorina koirina Romaniassa kokemaan, Raija miettii.
Suomenlinnasta Ikäläinen muutti Turun saaristoon Nauvoon ja toimi siellä siskonsa kanssa yrittäjänä tarjoten vanhusten kotihoitoa omassa kodissaan, vanhassa koulurakennuksessa.
Tällä hetkellä hän on eläkkeellä, mutta työskentelee osa-aikaisesti Kuusamossa Pohteella vanhustyössä. Kotoisin hän on Kemistä, Meri-Lapista.
– Nauvo oli kiva paikka, mutta talvisin siellä oli synkkää, pimeää ja kurjaa, kun taas täällä Kuusamossa on kunnon talvi ja lumi tuo valoisuutta. Jos on vielä kuutamo, niin yöllä voi kuun valossa jopa lukea. Ja valo täällä talvella on hyvin kaunista, erityistä.
Perttiä ei talvinen kylmyys haittaa, mutta Martta on hieman mukavuudenhaluisempi ja jos pakkasta on yli 20 astetta, niin Martta valitsee mieluummin sohvapaikan kuin pihalla temmeltämisen.
– Olosuhteisiin on hyvin sopeuduttu, koirien jalkapohjiin on täällä pohjoisessa kasvanut vahvemmat karvatupsutkin.
Rukalla asuva ja Hanki Baaria pyörittävä tytär perheineen johdatti Ikäläisen täällä pohjoisessa juuri Kuusamoon. Myös Martta ja Pertti näyttävät tyytyväisiltä ja iloisilta.
Pihalla on hyvin tilaa juoksennella ja leikkiä. Sisällä lämpimässä ja kodikkaassa hirsituvassa he näyttävät myös viihtyvän, onhan heillä mukavat nojatuolitkin, kummallakin omansa.
Kovasti vipinää on myös talon pihapiirissä.
– Hömötiaiset, talitintit, sinitiaiset, punatulkut, närhet, kuukkelit ja puukiipijät ovat tuttuja pihavieraita. Myös riekkoja, teeriä ja jopa ukkometsoa on saanut ihailla omalla pihalla. Harakoiden ja oravien touhujakin saa katsella, kuin myös kärpän ja näädän. Suden ulvontaakin on kuulunut, mutta ei taida kuulua enää.
Ja pian alkaa metsästä kuulua pöllöjen huhuilua. Kevät tulee.