Ranuan eläin­puis­to ei enää hoida louk­kaan­tu­nei­ta luon­no­ne­läi­miä – Mitä pitää tehdä, kun tapaa kum­mas­ti käyt­täy­ty­vän eläimen La­pis­sa?

– Se helpottaa toimintaamme monissa asioissa, mutta valitettavasti kääntöpuolena on se, että emme voi enää alueelle suoraan luonnosta hoivaa tarvitsevia ottaa, selventää Ranuan eläinpuiston intendentti ja eläinlääkäri Heini Niinimäki.

Niinimäki toivoo, että ongelmaan löydettäisiin jokin ratkaisu. Hoivatilat sijaitsevat puiston sisällä, mikä ei enää sovi tautisuojauksen vuoksi luonnoneläinten hoitamiseen.

– Luonnoneläinten hoivatoimintaan ei ole hirveän paljon yhteiskunnan apua tai tukea saatavilla, erityisesti juuri investointeihin, hän sanoo.

– Haaveena meillä on, että pystyisimme tekemään uudet tilat, jotka sijaitsevat puiston välittömässä läheisyydessä, mutta ei tässä puistoalueella.

Yksinäiset eläinlapset aiheuttavat huolta

Poikaset aiheuttavat huolta keväällä ja alkukesästä. Rusakon ja lokin poikaset ja kauriin vasat saattavat vaikuttaa hylätyiltä, vaikka todellisuudessa emo on palaamassa takaisin tai vahtii etäältä. Vasa ei välttämättä osaa edes pelätä ihmistä, mikä saatetaan tulkita väärin sairauden merkiksi.

Monen linnun poikaset lähtevät pesästä jo varhaisessa vaiheessa lentokyvyttöminä. Myös oravanpoikaset voivat jopa kiivetä lahjetta pitkin tai tulla todella lähelle ihmistä, eikä niillä ole välttämättä mitään hätää.

Niinimäki huomauttaa, että nämä ovat vaaranpaikkoja, sillä ihmisten turhan puuttumisen vuoksi emo voi hylätä jälkeläisensä.

– Kaikkiin näihin tilanteisiin kuitenkin voi liittyä se, että eläin on avun tarpeessa. Esimerkiksi oravanpoikanen, joka äärimmäisen sitkeästi jatkuvasti ihmisen luokse hakeutuu – onhan se mahdollista, että sillä on jokin ongelma. Sen tunnistaminen voi olla hankalaa. Kannattaa siis vähintään yrittää saada puhelinneuvoa, Niinimäki sanoo.

Selkeä avuntarve on silloin, kun eläin on silminnähden loukkaantunut, tai sillä on murtuma tai haava. Yksinäisten eläinlasten suhteen on hankalampaa antaa yleispätevää neuvoa Niinimäen mukaan.

Suomen Eläinsuojelun SEY:n alaiset paikalliset eläinsuojeluneuvojat saivat yhteensä noin viisikymmentä yhteydenottoa viime kesäkuussa Lapissa. Soitot tyypillisesti koskevat linnun-, jäniksen- ja oravanpoikasia. Yhteydenottoja tulee eniten kesäisin, ja niistä suurin osa koskee luonnonvaraisia eläimiä.

– Luonnonvaraisten eläinten hoito on ongelmallista, koska laki velvoittaa auttamaan hädässä olevia luonnonvaraisia eläimiä, mutta hoitotahoja on kovin vähän, sanoo SEY:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.

Eläinpelastustehtäviä vähemmän kesäisin

Lapin pelastuslaitoksen palopäällikkö Mika Tirroniemen mukaan eläinpelastustehtäviä ei ole kuitenkaan häiriöksi asti. Tänä vuonna niitä on ollut yhteensä parikymmentä. Kesä on usein rauhallisempaa aikaa, ja eniten tehtäviä tulee syksyisin ja keväisin, jolloin muuttolinnut aiheuttavat työtä pelastuslaitokselle. Eläinpelastustehtäviä on vuodessa noin kuusikymmentä.

Usein eläin on jäänyt kiinni, esimerkiksi aitaan, ja tarvitsee apua päästäkseen vapaaksi. Luonnoneläimiä joutuu myös välillä vesistön varaan, ja pienimpiä eläimiä löytyy ajoittain putkistosta.

– Kun eläin on pulassa, samalla tavalla pyrimme auttamaan niitä, kuten ihmisiäkin, mutta eivät ne kiireluokituksessa ole samanlaisia kuin ihmisen pelastamiset, Tirroniemi sanoo.

Milloin on siis syytä soittaa hätänumeroon ja pyytää apua pelastuslaitokselta?

– Silloin, kun selkeästi eläin on tilanteessa, josta se ei pääse esimerkiksi se on juuttunut kiinni ja sillä on hätä, palopäällikkö kertoo.

– Jos me emme sitä hoida, pyrimme siihen, että eläinsuojelun ammattilaiselle viemme asian eteenpäin.

Pelastuslaitos on silloin yhteydessä esimerkiksi paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen tai Ranuan eläinpuistoon. Hätänumeroon on syytä soittaa myös silloin, kun eläin aiheuttaa vaaraa ihmisille.

Auta eläinystävää ennakoivasti

Kesäisin eläimiä voi auttaa ennaltaehkäisevästi. Hyvä tapa olla villieläimen kaveri on tarjota mahdollisuus puhtaaseen veteen ja varjopaikkoihin. Kuumalla säällä vesi on hygienian ja tautivaaran takia hyvä vaihtaa ja pestä astia päivittäin.

Astia kannattaa asettaa varjoisaan ja suojaisaan paikkaan, koska harva eläin haluaa asettaa itsensä vaaraan aukealle alueelle.

Niinimäki huomauttaa, että vesiastian on tärkeää olla laakea ja mielellään karheareunainen, jotta pienimmät eläimet pääsevät astiasta pois eivätkä huku.

Heinäkuun alussa Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistys kertoi Facebook-sivullaan, kuinka se pelasti useamman oravanpoikasen, jotka olivat jääneet orvoiksi emon hukuttua syvään vesisaaviin. Helteisellä säällä pesään jääneet poikaset olivat vaarassa menehtyä ilman emoa.

Vinkkinä Niinimäki suosittelee laiskuutta pihapiirin hoitamisessa: liian parturoidut nurmikentät eivät houkuttele hyönteisiä eivätkä tarjoa suojapaikkoja. Pihan voi antaa siis hyvillä mielin rehottaa. Suoranaiseen ruokintaan ei ole kuitenkaan tarvetta. Päinvastoin vääränlainen ruoka voi aiheuttaa eläimelle vahinkoa.