Pekka Juntin Villikoira-romaanissa rappari laulaa, ettei tarvitse pitkospuita suon ylitykseen. Tosielämässä niin sanailee rappari Talonpoika Lalli, jolta on vastikään ilmestynyt Villikoira-niminen kappale.
Se oli hunajan tuoksu mehiläisen kärsässä, se oli palokärjen nokan pauke keloa vasten. Se oli keskiyön auringon kutsu.
Palokärjen nokka paukkuu keloa vasten toimittaja-kirjailija Pekka Juntin viime maaliskuussa ilmestyneen Villikoira-romaanin riveillä. Sama palokärki paukuttelee keloa myös rappari Lalli Mustakallion eli Talonpoika Lallin tuoreimmalla singlellä, joulukuun alussa musiikin suoratoistopalveluihin ilmestyneessä Villikoira-rapissa.
Juntin kirjallisuus ja Talonpoika Lallin musiikki ammentavat toisistaan. Sekä Juntti että Talonpoika Lalli ovat Lapin miehiä, joille rakkaus Ylitornion seutua ja Länsikairaa kohtaan on tullut äidinmaidossa. Kumpikaan ei asu seudulla, mutta molemmat ovat viettäneet siellä pitkiä aikoja. Yhteistyö oli luonnollista.
Kun Juntti kirjoitti esikoisromaaniaan, hän kuunteli Lallia. Kuunteleminen oli voimauttavaa. Lallin tuotannosta löytyi kaltainen pohjoisen erästelijä-eläjä ja vapaudenkaipuu. Talonpoika Lallia kovasti muistuttava hahmo päätyi lopulta myös romaanin sivuille.
Kirjassa olevassa juhannuskohtauksessa Pub Ujossa Raudussa metsurinpaitaan, lippalakkiin ja löysiin farkkuihin pukeutunut rappari laulaa: En tarvi pitkospuita suon ylitykseen. Tarvon oman tieni läpi, jätkänkynttilät kyttee.
Villikoira-rappi alkaa kyseisellä riimillä. Lallin riimit opettivat Juntille, että pohjoisessa voi olla ja tehdä omaa juttuaan tinkimättömästi.
– Lalli myös sopi sinne maisemaan ja siksi se sinne ilmestyikin.
Syksyllä 2021 Juntti ja Talonpoika Lalli tapasivat eräissä juhlissa. Juntti kysyi Lallilta, pitäisikö Lallin tehdä hänen kirjastaan kertova kappale, koska esiintyy jo kirjassa. Lallista idea oli hyvä. Hän sai Juntin romaanin luettavakseen käsikirjoitusvaiheessa ennen sen ilmestymistä.
Hän luki sen kolmessa päivässä. Romaanin teemoista varsinkin kuvaukset koskemattomasta luonnosta ja vapaudesta upposivat. Lalli on tehnyt aikaisemmin muutaman kappaleen tilaustyönä, mutta hänen mukaansa jonkin pitää aina koskettaa, ennen kuin materiaalista voi jalostaa kappaleen.
– En esimerkiksi lähtisi työstämään biisiä Taru sormusten herrasta -kirjoista, hän sanoo.
Juntista oli hienoa törmäyttää korkeakulttuurina pidetty kaunokirjallisuus rap-musiikin kanssa. Hän kokee, että taiteen lajina ne ovat yllättävän lähellä toisiaan, vaikka niistä nauttivat erilaiset yleisöt.
Juntti toivoo, että Villikoira-kappale toisi uusia ihmisiä kaunokirjallisuuden pariin ja romaanien lukijoita nauttimaan rapistä, nykyajan kansanrunoudesta. Erityisesti hän toivoo, että nuoret miehet löytäisivät kaunokirjallisuuden.
– Jätkät ei lue. Se on hirveää resurssien tuhlausta.
Kantrirappi on tällä hetkellä Yhdysvalloissa iso juttu. Lalli on yrittänyt jo jonkin aikaa tavoitella kappaleisiinsa yhdysvaltalaisartistien Yelawolfin ja Ryan Upchurchin tuotannon mukaisia soundeja ja rytmejä.
Hän haluaisi tuoda tyylisuunnan myös Suomeen ja vie siksi musiikkiaan kantrin suuntaan.
Lalli yritti kantrimaisuutta jo viime huhtikuussa ilmestyneeseen Dieselin voima (Hilux2) -singleen, mutta vasta Villikoirassa homma alkoi toimia. Villikoira-kappaleen introssa kitara ja mandoliini soivat kantrityyliin.
Kappaleen taustan ovat tehneet torniolainen Tapani Ollonen ja inarilainen Matti Pitkänen.
Kesällä 2023 ilmestyy Lallin toinen levy Make Lapland Great Again. Villikoira on toinen levyltä julkaistava single. Villikoira-rapista tulee levylle myös DJ Polarsoulin remix-versio.
Talonpoika Lallin kappaleen ei ole tarkoitus kertoa orjallisesti Juntin romaanin tarinaa, vaan pikemminkin sen voi tulkita ottaneen inspiraatiota romaanin esittelemästä maailmasta. Silti herää kysymys, mitä tekemistä kantrifiboilla on Ylitornion kanssa?
Juntin ja Talonpoika Lallin mukaan molemmat ovat villiä länttä: syrjäseutua, jossa ollaan irrallaan ja vapaita.
– En tiedä, toimisiko sama vaikkapa Lieksassa, Lalli lisää.
Lukijat ovat kiitelleet kolmessa aikatasossa kulkevaa Villikoira-romaania muun muassa hyvin pitävästä jännitteestä, Lapin luonnon kuvauksesta sekä ihmisistä murteineen.
Juntti kirjoittaa parhaillaan metsän jatkuvan kasvatuksen opasta. Se ilmestyy Liken kustantamana maaliskuussa 2023.
Oppaan jälkeen on todennäköisesti taas kaunokirjallisuuden vuoro.
– Jännä nähdä, mitä syntyy. Mutta pohjoisessa pysytään.
Jutun kirjoittanut Anna Ruohonen on toinen jatkuvan kasvatuksen oppaan kirjoittajista.