Erämaan kutsu

Inarin Saariselällä taivas uhkailee sateella. Tumma pilvimassa vyöryy Kiilopään ylle ja työntää hellettä pois. Täällä sää voi muuttua nopeasti, sillä tuntureita on vaikea ennustaa.

Tämän tietää myös Metsähallituksen suunnittelija Tatu Terho, 31. Jäntevä vaaleatukkainen mies viettää päivänsä kiertäen Pohjois-Lapin kansallispuistoja.

Hänen työnsä on kartoittaa puistojen reiteillä olevien taukopaikkojen kuntoa ja huollon tarvetta.

Terhon silmät loistavat kirkkaina päivettyneillä kasvoilla.

– Tämä on unelmieni työ.

Kyseessä on Metsähallituksen seitsemän kuukautta kestävä hanke. Tarkoituksena on päivittää tietokantaa puistojen reiteistä ja rakenteista, jotta retkeilijöille olisi oppaissa tarjolla ajantasaista tietoa.

Terho tekee työtä maastopyöräillen ja kävellen. Mitä vähemmän puistoon tarvitsee mennä moottoriajoneuvolla, kuten mönkijällä, sen parempi.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Työ suunnittelijana alkoi toukokuussa. Hyvinkäällä syntynyt ja rakennusmestarina Tampereella työskennellyt Terho oli haaveillut muutosta Lappiin jo pidempään.

Kaupungin hälinä tuntui raskaalta. Nuori rakennusmestari päätti etsiä töitä pohjoisesta.

Aluksi juna toi Terhon ja tämän tyttöystävän Rovaniemelle viime vuoden puolella. Nykyisen työn perässä asuinpaikaksi valikoitui Ivalo. Koronapandemia mahdollisti molempien muuton pohjoiseen, sillä tyttöystävä tekee IT-alan töitä etänä.

Voisi jopa sanoa, että pariskunta on toteuttanut uuden suomalaisen unelman.

Työtä ilman kellokorttia

Jotta voisi ymmärtää mitä Terho todella tekee, se on koettava itse.

Terho on valinnut työmaaltaan Urho Kekkosen kansallispuistosta noin 30 kilometrin mittaisen reitin, jonka aikoo meille näyttää. Olemme vuokranneet sähköavusteiset maastopyörät, jotta voisimme seurata Terhoa tuntureiden yli.

Hän itse ajaa perinteisellä täysjousitetulla mallilla.

– Hyvästä kunnosta ei varmasti ollut haittaa kun tätä työtä hain, Terho naurahtaa lähtiessämme polkemaan.

Terho johdattaa meidät Rautulammen reitille.

Niilanpäälle nouseva kivikkoinen reitti on vaatii voimia, mutta Terhon pyörä kiitää ylämäkeen tasaisen varmasti. Sähköavusteisista pyöristä saa kammeta tehoja, mikäli haluaa pysyä suunnittelijan perässä.

Urheilullinen mies on harrastanut kaikkea mahdollista pienestä pitäen. Maastopyöräilemässä hän kävi isänsä kanssa. Pesäpalloa tuli mäiskittyä nuoruudessa kilpatasolla ja talvella lumi houkutteli rinteisiin.

Viimeksi mainittu intohimo oli myös yksi syy lisää Lappiin muutolle.

– Tampereella on hankala hiihtää.

Uusimpana lajina miehellä on kiipeily. Sen parissa hän on aikoo viettää ylityölomansa Norjassa.

Ylitöitä kertyy kansallispuistoja kiertäessä, sillä reitit ottavat sen ajan minkä ottavat, Terho toteaa.

Kaikkialle ei saa ajaa edes pyörällä, joten huoltokartoitus tehdään patikoiden. Se voi viedä jo useamman päivän kohteesta riippuen. Lemmenjoella voi vierähtää pari päivää, Kevolla kolme.

Perinteistä virka-aikaa ei ole.

– Reissuista palautuminen vie myös aikansa. Keholle on annettava vapaapäiviä.

Asiakkaita varten

Kivet paukahtelevat pyörän runkoon ajaessamme rinnettä ylös. Sadetta enteilleet pilvet ovat väistyneet hailakoiden auringonsäteiden tieltä.

Pysähdymme ihailemaan Terhon työmaata. Kärpäset pörisevät ja linnut sirkuttavat. Tunturit ja erämaat levittäytyvät ympärillemme.

Terho osoittelee rinteitä halkovia juovamaisia reittejä, joilla hän viettää päiviään. Hän ei ole laskenut kilometrejä, mutta arvelee, että kävellen niitä on kertynyt parisataa ja pyörällä nelisensataa.

– Parin kuukauden aikana puisto on alkanut käydä tutuksi. Reittimerkintöjä on myös korjattu ja uusia on tehty.

Reitti jolla olemme, on vastikään linjattu uusiksi, Terho kertoo.

Punaisia rastipylväitä näkyy pitkälle. Retkeilijät kiittävät.

Päämäärämme on Rautulammelle kohoava uusi moderni taukotupa. Kuten kaikki uudistukset, uusi tupa on jakanut mielipiteitä.

– Ihmiset tuntevat kiintymystä tiettyjä tuttuja tupia kohtaan eivätkä pidä siitä, jos niitä muutetaan, edes paremmiksi.

Terho tapaa huoltoreissuillaan paljon retkeilijöitä, jotka kertovat huolistaan ja huomioistaan reiteillä. Kohtaamisissa on käynyt ilmi intohimo luontoa kohtaan ja toisinaan keskustelut ovat kiihkeitäkin. Se ei Terhoa yllätä. Eikä haittaa.

Työssä ollaan asiakkaille läsnä.

Erämaan armoilla

Olemme päässeet Rautulammen reitin laakealle huipulle. Reittioppaassa vaativaksi määritellyllä matkalla ei ole tullut vastaan kuin kolme muuta pyöräilijää.

Lähdemme laskeutumaan leveää polkua alaspäin. Mukulaiset ja laattamaiset kivet luiskahtelevat renkaiden alla. Jarrut vinkuvat.

Reitin vasemmalla puolella avautuu näkymä kirkasvetiselle Rautulammelle ja sen vieressä olevalle rakennustyömaalle. Tummat huopakatot sulautuvat maisemaan, mutta vaaleat puurakennukset loistavat kuin hattivatit tummaa metsää vasten.

– Parissa vuodessa sää tekee tehtävänsä ja rakennusten laudat tummuvat.

Ajamme lähemmäs katsomaan rakennuksia, joita on lammen rannalla kolme. Uudet tuvat on rakennettu kaksi vuotta sitten palaneen päivätuvan tilalle.

Terhon mukaan hänen työlleen huoltotöiden kartoittajana on ollut tarvetta retkeilijöiden määrän lisäännyttyä. Koronan vauhdittama retkeilyinnostus on lisännyt kansallispuistojen käyttöä ja siten huoltotarpeita.

Rautulampi on yksi Urho Kekkosen kansallispuiston suosituimmista kohteista. Lisääntyneen käytön myötä uudesta taukopaikasta tehtiin suurempi.

Aukiolle rakentuu moderni päivätupa, autiotupa sekä käymälä ja puuliiteri. Suunnittelu on arkkitehti Manu Humpin käsialaa.

– Syksyyn mennessä pitäisi olla valmista, huikkaa toinen paikalla olevista rakentajista, kun Terho kyselee töiden etenemisestä.

Uudistetun taukopaikan modernin ilmeen ei saa antaa hämätä.

Kännykässä ei näy palkin palkkia.

Jos hätä tulee, on kiivettävä huipulle, jolta juuri tulimme alas. Sieltä voi napata yhteyssignaalin.

– Kartoitusreissulle lähtiessä on aina varustauduttava hyvin ja suunniteltava reitti. Sää voi muuttua yllättäen ja matkasta tulla pidempi kuin oli ajatellut.

Terho liikkuu yksin. Jos sattuisi pyörällä kaatumaan kivikossa, apua ei ole heti tarjolla. Pidemmillä retkillä Terho ilmoittelee myös tyttöystävälleen väliaikatietoja, että kaikki on hyvin. Repussa on hyvä olla riittävästi evästä ja vaihtovaatetta.

Vesi on elintärkeää, joten täyttöpaikat kuten Rautulampi täytyy olla tiedossa.

Lammen rannalla kohtaamme Terhon asiakaskuntaa, kansallispuistojen kunnosta kiinnostuneen retkeilijän.

Tiedossa on kiivas keskustelu.

Eläkeiässä oleva mies kertoo havaintojaan ja penää Metsähallituksen vastuuta kunnossapidosta. Terho kuuntelee kärsivällisesti ja lupaa viedä miehen huolet ja murheet eteenpäin.

Parinkymmenen minuutin jutustelun jälkeen mies on tyytyväinen.

Hän lähettää meidät jatkamaan matkaa.

Tulevaisuuden kartoitusta

Rautulammelta polku muuttuu kapeammaksi ja kosteammaksi. Maata pitkin painuvat Kiilopään koivut takertuvat tiukasti renkaan pinnoihin.

Polulla pysyminen vaatii kaiken keskittymisen.

– Ei täällä paljoa muuta tule mietittyä, katse on aika tiukasti reitissä, Terho toteaa.

Olemme matkalla kohti Luulampea, joka on toinen suosittu taukopaikka kansallispuistossa. Lyhyet, kapeat ja jyrkät nousut haastavat kuskia ja pyörää.

Hiki valuu.

Terho polkee tottuneesti pitkällä edessä. Iltapäivän sadepilvet ovat viimein saavuttaneet meidät. Toiveena olisi ehtiä Luulammen majalle sateensuojaan. Lisäämme vauhtia ja pääsemme pian majalle vievälle leveälle tielle.

Saamme kammettua itsemme kahville juuri kun taivaalta ryöpsähtää ropiseva kuuro.

Jalat tuntuvat hyytelöltä.

Pirttipöydän äärellä Terho kaivaa esiin tabletin. Hän avaa karttaohjelman, johon huoltotarpeet merkitään.

– Sovelluksesta löytyvät huollettavat paikat ja minä merkitsen, millaisia töitä missäkin kohteessa tarvitaan. Huollot tehdään hyvin nopeasti sen jälkeen kun olen tehnyt niistä ilmoituksen.

Terho lisää, että monet huoltotyöt ovat pitkän aikavälin toimintaa vuoden aikana. Esimerkiksi polttopuut toimitetaan suurimmaksi osaksi talvella.

Kartoituksessa katsotaan myös pidemmälle tulevaisuuteen. Erilaiset rakenteet ja materiaalit kestävät säätä eri tavalla, toiset vuosia, toiset vuosikymmeniä.

Terho kertoo, että esimerkiksi puisista penkeistä voi arvioida, että ne kestävät säässä ja käytössä parikymmentä vuotta. Kosteus on suurin vahinkojen ja kulumisen aiheuttaja.

Tottunut silmä

Iltapäivä on jo pitkällä, kun kahvin virkistävä vaikutus vetreyttää jäseniä. Pyörät odottavat vaativan näköisinä kuskejaan.

Sade on lakannut yhtä yllättäen kuin se alkoi. Kosteus jämähtää iholle kuin liisteri. Ei ole ihme, että se syöpyy myös taukotupien uumeniin.

Jatkamme matkaa.

Terho vie meidät tutustumaan kivenheiton päässä olevaan Luulammen päiväkotaan, jonka vaalea puupinta hohtaa uutuuttaan. Kamiinassa kytee vielä hiillos sadetta pitäneiden retkeilijöiden jäljiltä.

Terho käy tuvan läpi tottuneella silmällä.

– Rakennusmestarin ammatista on tässä hyötyä. Näen aika nopeasti, jos jotain puutteita tai korjattavaa on.

Matkastamme on jäljellä vielä yksi rankka osuus, Luulammen nousu. Kiilopään huipulle vievä tie on pitkä ja osittain niin jyrkkä, että pyörän päältä joutuu jalkautumaan.

Sähköavustuksella pääsemme kuvaajan kanssa hieman helpommin mäen päälle.

Terho saavuttaa meidät minuuteissa.

– Nyt täytyy myöntää, että tuo mäki on minullekin kova vastus, hän virnistää ja puristaa pullostaan viimeiset tipat Rautulammen antia.

Tuuli puhaltaa navakasti sateen merkiksi. Sora rahisee renkaiden alla, kun pakenemme lähestyviä pilviä. Kovan nousun jälkeen Kiilopäälle vievän alamäen vauhti on ansaittu.

Pääsemme melkein kuivina takaisin lähtöpaikkaamme pyörävuokraamolle, jonka pihassa on jo vedettävä sadevaatetta ylle.

Taivas repeää. Asvaltille tulvaksi kertyvä vesi nousee kengänkärkien yli.

Täydellinen ajoitus.

Kirkkaan oranssiin Metsähallituksen sadetakkiin sonnustautuva Terho tietää tekevänsä ainutlaatuista työtä.

Suunnittelijan sydämessä elää toivo sen jatkosta.

– Tämä työ on ylittänyt kaikki odotukseni.