Raak­ku­jen van­hain­ko­dis­sa asuk­kai­den kes­ki-ikä on 90 vuotta, ja se on vasta vähän – ­Seu­ra­sim­me raak­ku­jen elämää juuri ennen niiden siir­ty­mis­tä tal­vi­le­vol­le

Yllätys on suuri, kun tarvitsee ottaa vain pari askelta ja kivien välissä alkaa erottua melkein mustia, pitkulaisia möykkyjä. Niitä voisi luulla kiviksi, ellemme tietäsi, mitä yritämme löytää. Toden totta, pohjalta löytyy aitoja raakkuja, toiselta nimeltään jokihelmisimpukoita.

Niistä olimme kuulleet aiemmin vain tarinoita, mutta nyt niitä on vesikiikarin alla kymmenittäin.

Raakut ovat kaivautuneet osittain soraan ja monet niistä ovat pieninä ryppäinä, kylki kyljessä toisissaan kiinni, kuin kaverit konsanaan. Simpukan päässä on selvä aukko, ja sen reunoilla ohuita sukasia, jotka heiluvat virran voimasta.

– Nämä ovat jo selvästi siirtymässä talvilevolle, kun niiden suut eivät ole tämän enempi auki, huikkaa Eero Moilanen, raakkututkijoista toinen.

Suomen pätevimmät raakkututkijat tietävät mistä puhuvat, koska he ovat käyneet läpi yli 600 potentiaalista raakkujokea. He saapuivat Kuusamoon kertomaan, millainen otus tarunhohtoinen raakku on ja mitä sille kuuluu.

Pikkuraakut puuttuvat

Vielä sotien jälkeen moni raakku ja kokonaiset raakkujoet kokivat kovia kohtaloita, sillä helmenpyytäjät noukkivat raakkuja puroista ja jokivesistä löytääkseen niistä luonnonhelmiä.

Raakun sisälle voi syntyä helmi, kun se happea ja planktonia saadakseen ottaa sisäänsä vettä. Joskus sen sisälle joutuu samalla hiekanjyvä. Päästäkseen siitä eroon raakku erittää hiekanjyväsen päälle helmiäistä, josta vuosikymmenten aikana kehittyy helmi.

Löytääkseen kunnollisen helmen pyytäjän piti avata jopa tuhansia raakkuja, jotka samalla kuolivat.

Raakut ovat Suomen vanhimmiksi eläviä eläimiä, jotka voivat elää jopa yli 200 vuotta. Ruotsista on löytynyt lähes 300-vuotias vanhus. Maastoretkellä näemme noin kymmensenttisiä raakkuja, joiden iäksi Moilanen arvelee noin sata vuotta.

Missä ovat pienet kaikki pikkuraakut?

– Niitä ei ole löydetty täältä ollenkaan, vastaavat raakkututkijat.

Se on paha merkki ja kertoo siitä, ettei raakkujen lisääntyminen enää onnistu.

Kuusamosta tunnetaan nyt seitsemän raakkupopulaatiota. Aiemmin niitä on ollut paljon enemmän, mutta helmenpyynti ja tukinuittoa varten tehdyt jokien perkaukset hävittivät raakut.

Miksei raakku enää lisäänny?

– Metsä- ja suo-ojat ovat tuoneet tänne vuosikymmeniä lietettä, joka tekee pohjasta raakulle elinkelvottoman. Lisäksi veden tummuminen haittaa myös tammukoiden elämää, mikä on lopullinen niitti raakulle. Raakku nimittäin loisii pienenä simpukkana taimenen tai lohen kiduksissa. Jos kumpaakaan lohikalaa ei löydy raakkupurosta, raakkujen lisääntyminen ei onnistu, valistavat raakkututkijat.

Keski-ikä 90 vuotta

Kuulemme olevamme raakkujen vahainkodissa, jossa nuorisoa ei ole syntynyt vuosikymmeniin. Kaikki raakut, jotka näemme, ovat yli 50 vuotta vanhoja, ja niiden keski-ikäkin on 90 vuotta.

Kuusamon seitsemän joen raakkukannoista vain yksi on nippa nappa elinvoimainen.

Raakut voivat lisääntyä koko niiden elämän ajan, joten toivoa kuitenkin on.

Jos vedenlaatu paranee ja tammukat palaavat, kanta voi alkaa taas lisääntyä. Pohjan ja virtaaman rakennetta voidaan parantaa ennallistamalla. Tuoreessa EU -hankkeessa jokia käydään läpi yksi kerrallaan ja niiden elinoloja parannetaan seuraavat kuusi vuotta.

Jotain pitäisi tehdä myös suo- ja metsäojista valuvalle humukselle, jotta tilanne paranisi laajemminkin.

–  Eikä metsien lannoitus paranna yhtään virtavesien tilannetta sekään. Jos raakku voi hyvin, myös lohikalat voivat hyvin, vakuuttavat Luhta ja Moilanen.