Tyylikkäät ruskeat nahkasaappaat väistelevät rapakoita ja astelevat eteenpäin autiota, paikoin vetistä raittia. Näkymä on erikoinen ja hätkähdyttäväkin.
Tänne päästäkseen oli ensin ajettava peltomaisemien ja metsäkaistaleiden poikki. Töyssyisen ajomatkan päätteeksi tulijan ottavat vastaan sankka pusikko ja vieri vieressä seisovien punaisten mökkien rivistöt.
Monet mökeistä ovat selvästi seisseet paikoillaan ja vähällä käytöllä jo kauan. Ne vinksottavat huteran näköisesti korkeiden tolppien varassa, laudoitukset irvistelevät ja maali hilseilee.
Mökkien aluset pursuilevat sekalaista tavaraa laudan pätkistä pallogrilleihin ja muovisiin houkutuslintuihin ja niiden välissä pajua kasvavat maakaistaleet ovat paikoin veden vallassa.
Kumisaappaat ovat täällä takuulla nahkasaappaita yleisempi kenkämalli.
Limingan kunnanarkkitehti Venanzia Rizzi on kävelyllä Liminganlahden Temmesjokisuun mökkikylässä ensimmäistä kertaa. Mökkikylän toinen osa on Limingan Isoniityn lohkokunnan hallinnassa ja toinen puoli kuuluu Tupoksen metsästys- ja kalastusseuralle.
Nyt missään ei näy ketään. Tunnelma on suoraan kuin Yhdysvaltojen syvästä etelästä.
– Hieno miljöö, omalla tavallaan. Alue on selvästi syntynyt ja muodostunut spontaanisti, omien tarpeiden mukaan, Rizzi arvioi.
– Ja melko epäsuomalainen myös, suomalaisethan tykkäävät yleensä mökkeillä kaukana muista ihmisistä, hän jatkaa ja kiinnittää huomionsa toiseen erikoisuuteen: yhden mökin ikkunassa roikkuviin verhoihin.
Sellaiset näyttävät puuttuvan useimmista ikkunoista.
– Voin kuvitella, että tämä on yksi iso miesluola, jonne voidaan paeta perhe-elämää, hän nauraa.
Puhelimitse tavoitettu Isoniityn lohkokunnan puheenjohtaja Aarne Tervo kertoo, että Rizzi on oikeilla jäljillä. Alue on todellakin muodostunut spontaanisti. Ensimmäiset kämpät ilmestyivät tänne jo 1960-luvulla sen jälkeen, kun Temmesjoki ruopattiin tulvansuojelusyistä.
Ruoppauksen jälkeen syntyneille valtaville savipenkoille tulivat ensin kalastajat ja sittemmin varsinkin metsästäjät. He rakensivat tai toivat mukanaan vaatimattomat kämppänsä.
Nykyisin niitä on alueella kahdessa rykelmässä, toiset lohkokunnan ja toiset tuposlaisten leirissä, yhteensä noin 70 mökkiä. Hallinnollisesti ja taloudellisesti ne elävät omaa elämäänsä. Kummatkin perivät kämpistä muutamien kymmenien eurojen suuruista vuosivuokraa.
Jokainen huolehtikoon omat roskansa ja tienoonsa
Isoniityn lohkokunnan alueelle mökkejä saavat tuoda lohkokunnan osakkaat, saatuaan lohkokunnan hoitokunnan hyväksymisen. Tupoksen metsästys- ja kalastusseuran puolella vuokrapaikkaa voivat hakea seuran jäsenet.
Tervon mukaan jokainen on saanut rakentaa mökkinsä tismalleen oman arkkitehtuurinsa mukaan. Ainoastaan siitä on pidettävä huoli, että omat roskat huolehditaan pois alueelta ja oman mökin ympäristö pidetään siistinä.
Tien ylläpidostakin on keskusteltu porukalla yhteiskokouksissa, samoin jätehuollosta, jonka tarpeellisuudesta Limingan kunnasta joskus esitettiin kyselyä.
Silloin mökkiläisen yhteinen kanta asiaan oli selvä: ei missään tapauksessa. On katsottu paremmaksi, että jokainen vie itse tuomansa roskat lähtiessään mukanaan.
Enemmistö mökkiläisistä on toki miehiä, mutta on kävijöissä naisiakin. Monet tulevat paikalle koko perheen voimin.
20. elokuuta paikka herää henkiin
Vielä keväällä, kun meri on jäässä, alue on hiljainen. Kun meri aukeaa, tulevat ensimmäiset verkkokalastajat ahvenien ja haukien perässä, osa heistä yökuntiinkin.
Kevättalvisin ohi kulkee hiihtäjiä, joista moni poikkeaa Tupoksen metsästys- ja kalastusseuran puoleiselle alueelle rakennetulle kodalle paistamassa makkaraa.
Varsinainen kuhina alueella käy kuitenkin syksyisin, etenkin kun sorsastuskausi alkaa 20. elokuuta. Silloin paikalle tullaan sorsajahtiin ja nauttimaan ainutlaatuisesta tunnelmasta Etelä-Suomeen muuttaneita aikuistuneita lapsia myöten.
Osa metsästäjistä on eri puolilta Suomea, ja he ovat jo vuosikymmeniä tottuneet käymään sorsastuksen aloituksessa Liminganlahdella.
Jos kevät olisi yhtään pidemmällä, olisi hyvin todennäköistä, että mökkiraitilla tulisi vastaan nykyisin Oulussa asuva Risto Granlund. Nyt hän vastaa puhelimeen Turusta, jossa on vierailemassa lastenlastensa luona.
Sukupolvenvaihdos näkyy, moni kävijöistä
Granlund on Tupoksen metsästys- ja kalastusseuran jäsen ja tuntee alueen kuin omat taskunsa, sillä on mökkeillyt täällä jo 1960-luvun lopulta alkaen, ensin nuorena poikana isänsä kanssa, sittemmin omien lastensa ja lastenlastensa kanssa.
Vielä hänen lapsuudessaan mökkikylä oli kuin olikin miesten tapaamiskerho, hyvän tuulen paikka, jossa keskenään samanhenkinen sakki jutteli, kävi metsällä ja kalasti.
Nyt alueella on menossa sukupolvenvaihdos. Se näkyy myös siinä, missä kunnossa osa mökeistä on. Nuoremmasta polvesta monikaan ei enää vietä alueella yhtä paljon aikaa kuin edeltäjänsä.
Myös Granlundin perheen mökki siirtyi hiljattain kokonaan isältä pojalle. Ennen kesää olisi tarkoitus saada valmiiksi isän aikoinaan rakentaman kalamajan peruskorjaus.
Granlundin mukaan seura on pyrkinyt puuttumaan siihen, että mökit pysyisivät kunnossa. Myös risukkoa on raivattu talkoilla.
Siinä olisi tehtävää myös alueella aikoinaan ympärivuotisesti asuneen Raili Ollilan mielestä. Hän sanoo olevansa hieman surullinen siitä, millaiseksi pöheiköksi paikka on osin päässyt villiintymään. Ennen oli paremmin.
Ollila tykästyi miehensä Antti Ollilan kanssa alueen rauhallisuuteen siinä määrin, että pariskunta asui mökissään useamman vuoden ajan ympärivuotisesti 2000-luvun vaihteen molemmin puolin. Joskus keskitalvella sai ulvoa kuutamossa kuin susi, eikä ketään ollut häiritsemässä.
Ensimmäisiä kertoja täällä vietettiin yhdessä aikaa jo lukioikäisinä 70-luvun alussa, seurustelun alkuvuosina. Mökki oli pieni, 13 neliötä, sauna mukaan lukien.
– Anttikaan ei mahtunut nukkumaan suorassa, Ollila muistelee.
Silloin pusikoita ei ollut ja jokainen huolehti oman ympäryksensä. Olliloilla oli jokivarressa pikkuinen kasvimaa, komposti, ulkohuussi ja pitkospuut, joita pitkin arkiaskareet hoituivat kuivin jaloin. Talon kylkeä koristi kuviosahalla leikattu puinen, sininen hauki.
Viime vuosina mökkeily alueella alkoi käydä liian raskaaksi ja kalamajasta jouduttiin ikävä kyllä luopumaan. Onneksi mökki siirtyi sukulaisperheelle.
Tulevaisuudessa lupa-asiat tulevat tarkasteluun
Korjauskehotuksia voi tulevaisuudessa tulla mökkiläisille myös Limingan kunnalta. Toistaiseksi luonnonsuojelualueen tuntumassa Temmesjokisuulla sijaitsevat, ilman rakennuslupaa rakennetut mökit eivät ole olleet kaava-alueella, mutta tähän on tulossa muutos.
Rizzin mukaan alueelle tullaan lähivuosina laatimaan osayleiskaava. Siinä yhteydessä on tarkasteltava myös lupa-asioita ja rakennusten kuntoa ja turvallisuutta niiltä osin kuin pykälät edellyttävät.
Hän kuitenkin korostaa, että mökkiläisten ei pidä olla huolissaan sen suhteen, että kunnalla olisi haluja saada mökit alueelta pois.
– Päinvastoin, se olisi surullista. Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna on hienoa, että alueelle on muodostunut tällainen yhteisö. Mökit eivät häiritse täällä ketään, en ole koskaan kuullut minkäänlaisista ongelmista, Rizzi sanoo.
Hänen mukaansa velvollisuus pitää mökit kunnossa on alueen kannalta ehdottomasti hyvä asia.
Rizziä kiehtoo ajatus siitä, että mökkiyhteisö on syntynyt itsestään, samanhenkisten ihmisten ansiosta, kalastuksen ja metsästyksen ympärille. Se ei ole laiton, se vain on.
– Ties miten hieno ja mielenkiintoinen alueesta voi vielä tulla, hän sanoo.