Poh­jois-Suo­men kelk­ka­sa­fa­reil­la on sat­tu­nut tänä talvena jo yli 30 on­net­to­muut­ta – Yksi ris­ki­te­ki­jä on kokenut moot­to­ri­pyö­räi­li­jä

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ylitarkastajan Jaakko Leinosen mukaan Suomessakin on mietitty safarioppaille tarkempia taitovaatimuksia. Toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole tulossa.

Rovaniemellä kuoli alkuviikosta moottorikelkkasafaria vetänyt opas. Opas oli yrityksessä töissä ensimmäistä talvea. Työnantajan mukaan hänellä oli onnettomuuden sattuessa takanaan reilut 40 moottorikelkkasafaria.

Monet Lappiin tulevista matkailijoista ajavat moottorikelkkaa safarilla ainoan kerran elämässään.

Viisi tyypillistä syytä

Moottorikelkkasafareilla tapahtuvat onnettomuudet liittyvätkin tyypillisesti kuljettajan kokemattomuuteen, sanoo onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty.

Rädyn mukaan kuljettajan kokemattomuus näkyy siinä, että kelkan hallintalaitteet eivät ole tuttuja. Kuljettaja saattaa painaa epähuomiossa kaasua, vaikka tarkoitus oli painaa jarrua.

Kuljettaja saattaa myös tehdä äkillisen ohjausliikkeen vasemmalle, jolloin oikean käden peukalo painaa vahingossa kaasua.

Myös ylitarkastaja Jaakko Leinonen sanoo, että yleisin safariyrityksen ilmoittama syy onnettomuudelle on kuljettajan ajovirhe.

Leinonen on koonnut tyypillisimmistä virheeseen johtavista tilanteista viiden kohdan listan:

1. Jompikumpi moottorikelkan jalas suistuu tampatulta uralta.
2. Jyrkän mäen ja vähän kelkkailleen kuljettajan yhdistelmä: mäki pelottaa, ja kuljettaja painaa hädissään yhtä aikaa kaasua ja jarrua.
3. Safarin turvaväli kasvaa. Joko kuljettaja ottaa tarkoituksella kaulaa edessä ajavaan, jotta hän mahtuu kokeilemaan kiihdyttämistä. Tai sitten pelokas kuljettaja ajaa liian hitaasti, jää jälkeen ja kiihdyttää sitten ehtiäkseen muiden mukaan.
4. Lumi-, räntä- tai vesisade, joka jäätää kuljettajan visiirin. Silloin kuljettaja usein pitää vain oikean kätensä ohjaussauvalla ja yrittää vasemmalla kädellä pyyhkiä visiiriä puhtaaksi.
5. Safarille osallistuva on ajanut vuosien ajan moottoripyörää.

Viides kohta on riskitekijä, koska Leinosen mukaan moottorikelkan ja -pyörän ainoat yhteiset tekijät ovat, että molemmilla ajetaan eteenpäin ja niille annetaan kaasua oikealla kädellä.

Esimerkiksi painonsiirrot toimivat näissä kahdessa juuri päinvastoin. Paljon moottoripyöräillyt toimii kelkkailua koskevissa ongelmissa yleensä tavalla, joka pahentaa tilannetta.

Hidas kiihtyvyys vähentää riskejä

Jaakko Leinosen mukaan näitä tilanteita voidaan ehkäistä ennen kaikkea ottamalla ne esille oppaiden koulutuksessa. Silloin oppaat tietävät, minkä tyyppisissä tilanteissa kannattaa olla erityisen hereillä.

Leinosen mukaan uudet oppaat saavat suurimmassa osassa yrityksiä "ihan hyvän perehdytyksen". Ongelmana on, että heidän pitää omaksua muutamassa päivässä valtava määrä asioita.

– Pitää opetella, kuka on Suomen presidentti, missä on Pohjantähti, miten tehdään paineside ja tulet. Ei sitä pysty kukaan sisäistämään.

Urakassa auttavat napakat listat. Lisäksi Tukes ohjeistaa, että matkailualan yritysten tulisi ottaa perehdytyksessä huomioon työntekijöiden lähtötaso. Usein olisi hyvä, jos ensimmäisen talven työtehtävät eivät olisi kovin vaativia.

Iso osa Lapin safariyrityksistä käyttää moottorikelkkasafareillaan tehorajoitettuja kelkkoja. Niiden maksiminopeus on 40 kilometriä tunnissa.

Leinosen mielestä vielä tärkeämpi tehorajoitettujen kelkkojen ominaisuus on, että ne kiihtyvät hitaammin.

– Ajovirheille jää enemmän tilaa, kun kelkka ei lähde kuin telkkä pöntöstä.

Sata ihmistä kuoli kelkkaonnettomuuksissa

Neljä ihmistä kuoli matkailijoille tarkoitetun moottorikelkkasafarin aikana Suomessa vuosina 2012–2023.

Loukkaantumisia tapahtuu selvästi enemmän. Jaakko Leinosen tietoon on tullut tänä talvena yli 30 moottorikelkkasafareilla tapahtunutta loukkaantumista.

Tapaukset ovat Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Niiden joukossa on esimerkiksi useita säärimurtumia, jotka ovat tulleet, kun kuljettaja on yrittänyt estää kelkkaa kaatumasta.

Leinosen mukaan safarien tapaturmamäärät eivät ajettuihin määriin suhteutettuina "hyppää silmille". Hän toteaa myös, että kaikkeen liikkumiseen liittyy riskejä.

– Mutta viranomaisena en ole näihin määriin kauhean tyytyväinen. Ajattelen, että voimme tehdä vielä enemmän.

Kaikkiaan moottorikelkkaonnettomuuksissa kuoli Suomessa vuosina 2012–2023 yhteensä sata ihmistä. Näistä 35 kuolintapausta tapahtui Lapissa.

Muissa kuin matkailuun liittyvissä kelkkailuonnettomuuksissa kelkkailija kuolee usein pudottuaan jäihin. Toinen tyypillinen tapaus on, että ajetaan pimeässä kelkkareittien ulkopuolella, ja eteen sattuu yllättäen esimerkiksi rantapenger.

Kokeneiden kelkkailijoiden onnettomuuksiin liittyy usein päihteiden käyttö, sanoo onnettomuustietoinstituutin Esa Räty.

– Ikänsä kelkkailleilla kyse ei ole ajotaidon puutteesta, vaan muista asioista. Osa on aitoja onnettomuuksia. Osa ottaa turhaa riskiä, jolloin tuttukin ympäristö muuttuu vaaralliseksi.