Päät­ty­mä­tön sarka

Elämä palailee Kanasuolle. Entisen turvesuon reuna on vettymässä itsekseen. Paikalle tulleet lintuharrastajat laskevat rommakosta ja sen liepeiltä kolmisenkymmentä eri lintulajia. Lokkien seassa rypee esimerkiksi vaarantunut jouhisorsa.

Valtaosa Kanasuosta on paljaaksi kynsittyä autiomaata. Bussikyydillä ilmaiselle kosteikkoretkelle tulleille kerrotaan, että Turveruukki jyrsi täältä 20 vuoden ajan polttoainetta lämpökattiloihin.

Vieressä on lähes koskemattomana säilynyt Kivisuo. Entinen turvetuotantoalue on kuin tummanpuhuva kuolio sen kyljessä.

Kartasta mittaillen turvekentän nurkasta toiseen tulee matkaa melkein kolme kilometriä. Kuivatusvedet valuvat metsäojia pitkin Sotkajärveen, joka on Oulujoen puolitoista kilometriä leveä laajentuma Muhoksen ja Utajärven välissä.

Voi vain arvailla, kuinka paljon täältä huuhtoutuu Oulujokeen tummentavaa humusta, kun ilman kanssa tekemisiin joutunut turve hiljalleen hajoaa.

Parannuksia on onneksi tulossa: John Nurmisen säätiö ja Luonnonperintösäätiö ennallistavat Kanasuota yli 130 hehtaarin laajuudelta.

– Ojia tukitaan ja tänne rakennetaan pohjapatoja sekä turvevalleja, jotka imitoivat tuon viereisen aapasuon jänteitä. Työt alkavat tänä kesänä ja jatkuvat ensi vuonna, John Nurmisen Säätiön asiantuntija Anna Saarentaus kertoo.

Vedenpintaa nostetaan, jotta turpeen hajoaminen lakkaa tai ainakin vähenee. Se leikkaa vesistökuormitusta ja ilmastopäästöjä.

Ajan myötä alueen pitäisi alkaa sulautumaan ympäröivään erämaiseen suoluontoon, jonka lajistoon kuuluvat muun muassa kaikki suurpetomme.

Usein entisille turvesoille kylvetään tuhkaa, että ravinteet saisivat puuston kasvuun. Saarentauksen mukaan siitä seuraa heinittymistä ja vesakoitumista.

Kanasuon ennallistamiseen on valittu toiset keinot, koska tarkoitus on nimenomaan alkuperäisen suolajiston palautus.

– Yritämme nopeuttaa sitä siirtämällä lähialueelta rahkasammalta ja silppuamalla sitä tänne, Saarentaus kertoo.

Soistumaan palautuvasta Kanasuosta ja viereisen Kivisuon ydinosista muodostuu jatkossa yli 700 hehtaarin suojelualue luonnon monimuotoisuutta turvaamaan.

Tekeillä olevasta kosteikosta tulisi antoisa lintukohde metsästäjille, mutta alue rauhoitetaan lintujen turvapaikaksi. Se on myös Metsästäjäliiton tahto.

– Meille tarvitaan lisää levähdysalueita, joissa ei linnusteta. Mitä pitempään linnut viihtyvät meillä syyskesällä, sitä vahvempia paluumuuttajia saamme, sanoo Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Vesilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti eri syistä. Metsästyskin aiheuttaa enemmän haittaa kuin saaliista voisi päätellä.

Lintujahdin aiheuttama häiriö ajaa muuttajat syksyisin liian varhain matkalleen, ja ilman kunnon rasvavarantoja lintujen selviytyminen talvehtimisalueilla heikkenee. Siksi varsinkin sisämaahan tarvitaan lisää häiriöttömiä levähdys- ja ruokailualueita.

– Lintujen etu on myös ihmisten etu, Pekkarinen kiteyttää.

Kanasuon vedet on tarkoitus johtaa sinne minne ne ovat menneet alun perinkin, eli luonnontilaiselle suolle. Myös ympäröivien metsäojitusalueiden valumavesiä aiotaan ohjata mahdollisuuksien mukaan suolle puhdistumaan.

Kanasuohon tiivistyy Suomen luonnon pyhä kolminaisuus: monimuotoisuus, ilmastopäästöt ja vesistökuormitus. Nämä asiat on saatava hallintaan, jos haluamme jättää pallon lapsillemme edes siinä kunnossa kuin itse sen saimme.

Nyt ei puhuta ihan pienestä korjausliikkeestä, sillä pelkästään turvetuotannon mylläämää maata on Suomessa vähintään 60 000 hehtaaria, eli ainakin 500-kertaisesti Kanasuon verran.

Sekin on vasta osa ennallistamisurakkaa.

Kun kartan kohdistaa Kanasuolle ja näkymää zoomaa laajemmalle, hahmottuu mahtava suoallas Oulujoen ja Sanginjoen välissä.

Kivisuo on alueen eteläkärjessä. Pohjoiskärjessä parinkymmenen kilometrin päässä on Susisuo, missä ympäristöaktivistit pysäyttivät lentoruiskutukset 1980-luvulla.

Kartalla näkyy, miten soiden väliset metsäkaistaleet on kirjottu täyteen ojia. Se ei ole ihme, sillä Suomeen on kaivettu metsäojia arviolta 1,4 miljoonaa kilometriä. Määrä vastaa melkein kahta edestakaista matkaa kuuhun.

Vaikka kaikki entiset turvesuot hoidettaisiin kuntoon, metsäojat jatkaisivat humuksen ja ravinteiden työntämistä vesistöihin.

Kyse ei ole vain pilaantuvista mökkijärvistä, eikä edes joista, joissa vesi koko ajan vaihtuu. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan koko Pohjanlahden vesi tummuu nopeasti.

Yli puolet Suomen jäljellä olevista soista on ojitettu, eikä kaikkia ojia lapioida umpeen. Sama koskee Pohjois-Suomen turvemetsien ojia.

Ojitusvimmassa yritettiin kuitenkin kuivata myös sellaisia maita, joille metsä ei kasva pakottamallakaan. Hyvä alku olisi, jos edes nämä turhiksi ja pelkästään haitallisiksi osoittautuneet ojitukset saataisiin peruttua.

– Näitä heikkotuottoisien maiden ojituksia on tehty 0,5–1 miljoonan hehtaarin alueille, suurimmaksi osaksi Pohjois-Suomeen. Näille maille ennallistamiset sopivat, vahvistaa projektipäällikkö Tanja Jylänki Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksesta.

Hehtaarit kertovat, että turhaan ojitetut turvemaat ovat pinta-alalla mitattuna vähintään kymmenen kertaa isompi ongelma kuin vanhat turvesuot.

Oma lukunsa ovat turvepellot, joita meillä on 280 000 hehtaaria. Kuudesosa turvepelloista pitää EU:n ennallistamisasetuksen mukaan vettää kosteikoiksi vuoteen 2050 mennessä.

Luvut ovat lamaannuttavan suuria. Ennallistamisen tarve on valtava, urakka on kuin päättymätön sarka. Vaikka on meillä ollut voimaa ojat kaivaakin. Suurin osa siitä työstä tehtiin vain parissa vuosikymmenessä.

Soiden ja metsien kuivaaminen hyödytti eniten maanomistajia. Ojien täyttämisen hyödyt mitataan sen sijaan hilloina ja karpaloina, palaavina riistalintuina, kirkastuvina vesinä ja hiilen sidontana.

Ennallistaminen ei siis rahoita itseään samalla tavoin kuin ojitusten tekeminen. Tukea tarvitaan, ja sitä on myös tarjolla. Esimerkiksi ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta jaetaan tänä vuonna puoli miljoonaa euroa tukea vesistökunnostuksiin Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen.

Kanasuon töiden päärahoittaja on EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF.

Koko maahan on tarjolla 35 miljoonaa JTF-rahaa turvetuotantoalueiden ennallistamiseen. Summasta vajaat 9 miljoonaa on osoitettu Pohjois-Pohjanmaalle, Lappiin ja Kainuuseen.

Metsien vapaaehtoisen suojelun Metso-rahoitus on jatkuvasti kortilla, kun suojeluun tarjottavia kohteita on enemmän kuin rahoitusta.

JTF-rahoituksessa asetelma on päinvastainen. Haku on käynnissä jo kolmatta vuotta, mutta Pohjois-Suomen tukirahoja on yhä jäljellä yli kuusi miljoonaa.

– JTF-hankkeita on nyt toteutuksessa lähes tuhat hehtaaria. Kokonaistavoite on 5 000 hehtaaria, eli hehtaareja tarvitaan lisää, Jylänki toteaa.

Tavallinen yksityinen maanomistaja ei voi hakea JTF-tukea. Muukin ennallistamiseen tarjolla oleva rahoitus on niin monimutkainen himmeli, että se varmasti pysäyttää osan kiinnostuneista jo lähtöruutuun.

Ennallistamista, kosteikkojen perustamista ja valumavesien puhdistamista pohtivien kannattaa lähestyä jo heti alkuvaiheessa asiantuntijoita.

Lähtöpisteeksi tarjoutuu Pro Agria Pohjois-Suomen ympäristöasiantuntija Riina Rahkila, joka työskentelee vesienhoidon toimijoiden Vyyhti-verkoston koordinaattorina.

– Minulle voi soittaa. Me asiantuntijat tunnemme täällä toisemme ja voimme auttaa eteenpäin, hän lupaa.