Oikea sukka suojaa jalkaa

Hyvät kengät ovat vaeltajan sydänystävät, mutta nekään eivät toimi, jos välissä on vääränlainen sukka.

Paksut, saumalliset puuvillasukat kostuvat hikoilun myötä ja ensimmäisenä vaellusiltana ne ovat myttynä varpaiden välissä. Pikkuvarpaissa pullistelevat herneen kokoiset pinkeät vesikellot.

Miten rakoilta voisi välttyä?

Puuvilla on huono materiaali sukkiin

Sukkien pääasiallinen tarkoitus on pitää jalat kuivina. Lisäksi pehmeät sukat toimivat iskunvaimentimina, kun jalka töksähtää maahan satoja tuhansia kertoja raskaan kuorman alla. Hyvä sukka suojaa ihoa hankaukselta ja lämmittää kylmällä.

Miksi vanha kunnon tennissukka ei siis toimi?

Syy on kuiduissa. Puuvilla säilyttää kosteuden kymmenen kertaa pidempään kuin esimerkiksi akryylikuitu. Kostuessaan puuvillasukan kuidut turpoavat 45 prosenttia ja painuvat kasaan. Kosteutta kuljettavat ilmaraot menevät tukkoon ja kosteus varastoituu sukkaan.

Jalan lihakset tekevät kävellessä aktiivisesti töitä, joten jo muutaman tunnin vaeltamisen jälkeen puuvillasukka on kostea. Nihkeä, usein karheakin sukka johtaa helposti hiertymiin ja rakkoihin.

Märkä sukka ei myöskään vaimenna iskuilta. Kosteissa sukissa ääreisverenkierto heikkenee, ja paleleminen alkaa helposti heti kun liike lakkaa.

Kosteus ei kuivu kengän sisässä. Siksi sukan tehtävä on siirtää kosteus jalasta ulommas ja vähitellen kengästä pois sen suuaukosta tai hengittävän kenkämateriaalin läpi. Siksi materiaalin kyvyllä siirtää kosteutta on suuri merkitys.

Silkki olisi paras, mutta…

Luonnonkuiduista paras siirtokyky on silkillä, joka myös tuntuu mukavalta ihoa vasten. Valitettavasti silkki ei ole kovin kestävää. Joissain alussuksissa eli liner-sukissa sitä on kuitenkin mukana.

Synteettiset kuidut johtavat kosteutta paremmin kuin villa, joka sitoo kosteutta itseensä runsaasti.

Villakin turpoaa kastuessaan neljänneksen, mutta keinotekoinen akryylikuitu vain viitisen prosenttia. Villa tuntuu kuitenkin miellyttävältä myös kosteana, eikä ole yhtä hajuherkkä kuin tekokuidut. Tekokuituiset sukat on toisaalta helppo pestä myös vaelluksen aikana, sillä ne kuivuvat nopeasti.

– Suosituiksi alussukiksi ovat nousseet kesäisin kevyet, tekokuituiset Coolmax-sukat sekä sekoitesukat, joissa on mukana merinovillaa sekä tekokuituja. Tekokuidut tekevät sukista kestävämpiä, Scandinavian Outdoor -ketjun sukkaostoista vastaava Monica Hakala kertoo.

Tunne jalkasi ja sukkasi

Vanha kikka hiertymien estämiseksi on käyttää kahta sukkaparia päällekkäin niin, että liner-sukka on ihoa vasten alimmaisena.

– Alussukka vähentää rakkojen syntymistä, koska sukat hiertyvät toisiaan vasten, eikä jalka sukkaa vasten, Hakala kertoo.

Mikäli jaloilla on tapana kipeytyä ja kynsillä mustua, voi päällimmäisenä sukkana käyttää paksumpaa vaellussukkaa. Sukan vahvikkeet tasaavat kuormitusta ja erityisesti jyrkissä rinteissä varvaspehmusteista on hyötyä. Kaksia sukkia käytettäessä pitää kenkään laskea reilusti sukkavaraa, jotta varpaat eivät osu kengän kärkeen alamäissäkään.

Hyvä tapa tarkistaa kengän koko on laittaa kenkä nyörittämättä jalkaan niin, että varpaat osuvat kengän kärkeen ja katsoa, että kantaan jää reilu sentti tilaa.

Pehmustukset vaellussukissa eivät ole vain markkinoijien keksintöä lisähinnan saamiseksi. Terveet jalat -teoksen kirjoittajan Riitta Saarikosken mukaan vahvikkeiden paksuudesta ja materiaalista riippuen jalkapohjan kuormitushuiput voivat vähentyä jopa 59 prosenttia ja kokonaiskuormitus 47 prosenttia. Merinovilla vähentää kuormitusta eniten.

Toisaalta monet sukat saavat lämpimällä jalat hikoilemaan entisestään, joten vain kokeilemalla oppii, kuinka paksut ja monetko sukat itselle milläkin säällä sopivat.

Ihon hiertyminenkin on varsin yksilöllistä. Toiset voivat vaeltaa vaikka sukitta eivätkä silti kärsi hiertymistä, kun toiset joutuvat taistelemaan asian kanssa loputtomasti.

Varpaille tilaa liikkua

Suuressa sukkakysymyksessä on siis paljon pohdittavaa: materiaalin ja määrän lisäksi on valittava oikea koko.

Terveyskirjasto-sivuston oppien mukaan sukan pitää ainakin ostettaessa olla pari numeroa kengänkokoa suurempi, jotta sillä on kutistumisvaraa. Liian pieni sukka painaa varpaita ja saa aikaan kynsivaurioita.

Sukka ei saa koskea varpaiden päihin. Siksi sukat pitää oikeaoppisesti rullata eikä vetää jalkaan.

Liian suurikaan ei sukka silti saa olla, jottei se ole rypyssä ja siksi hierrä.

Sopivan kokoisissa sukissa varpailla on tilaa ojentua, harottua ja koukistua, jotta ne voivat osallistua kävelyyn ja tasapainon tukemiseen.

Saumat sukissa eivät ole hyväksi. Resorien tulee olla riittävän löysät eivätkä ne saa sisältää allergisoivaa nylonia, kumia tai atsoväriä. Hyvin muotoiltu kantapää pitää sukan jämäkästi paikoillaan.

Varren pituuden valinta on sentään aika yksinkertaista: lyhytvartisiin kenkiin laitetaan lyhytvartiset sukat, korkeavartiset vaelluskengät toimivat paremmin pidempien vaellussukkien kanssa. Valmistajat kutsuvat lyhytvartisia vaellussukkia polkujuoksusukiksi, ja niissä vaimennusta on erityisesti kantapäissä ja päkiöissä.