Perämerellä on mitattu historian korkeimmat typpi- ja fosforipitoisuudet. Mittaustulokset havaittiin merentutkimusalus Arandan vuotuisella talviseurantamatkalla.
Arandan matkalla tutkittiin Suomen merialueiden fysikaalista ja kemiallista tilaa sekä haitallisten aineiden pitoisuuksia. Perämeren lisäksi fosforipitoisuuksien havaittiin nousseen muillakin merialueilla.
Vanhempi tutkija, matkanjohtaja Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Perämeren typpi- ja fosforipitoisuudet ovat edelleen muihin merialueisiin verrattuna alhaisia.
– Kun pitoisuudet ovat aina olleet hyvin alhaisia eikä Perämeri ole kärsinyt rehevöitymisestä kuten esimerkiksi Suomenlahti ja Saaristomeri, niin siihen nähden pitoisuudet ovat korkeita. On hyvä kysymys, mistä pitoisuuksien nousu johtuu. Ne tulevat joko Selkämereltä tai sitten Perämereen laskevista joista.
Perämeren vesi on myös jossain määrin kerrostunut, joten syvemmällä on enemmän ravinteita kuin pintavesissä. Osa nyt havaituista typestä ja fosforista voikin olla peräisin syvemmistä vesistä.
– Pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, että olemme lähellä laitteidemme pienimpiä mittausrajoja. Silloin tulee vastaan jo mittausten luotettavuus. Tapahtuvia muutoksia seurataan ja vuoden päästä vastaavana ajankohtana katsomme, onko tilanne muuttunut.
Merentutkimusalus Arandan seurantamatkalla 17.–29. tammikuuta otettiin vesi- ja pohjasedimenttinäytteitä lämpötilan, suolaisuuden, hapen, ravinteiden sekä haitallisten aineiden, kuten lääkeaineiden, seurantaa varten. Tutkitut merialueet olivat Suomenlahti, Saaristomeri, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Selkämeri ja Perämeri.
Perämerellä kartoitettiin myös jääpeitteen kattavuutta ja ominaisuuksia. Huonon jäätilanteen vuoksi kartoitusta ei juuri pystytty tekemään. Kotilaisen mukaan jonkin verran pystyttiin kuitenkin seuraamaan, pitävätkö satelliittikuvilla tehdyt jääkartat todellisuudessa paikkaansa.
Perämeren happitilanne on säilynyt hyvänä. Happitilanne oli joulu-tammikuussa hyvä Saaristomerellä ja Selkämerellä, mutta Itämeren pääaltaan pohjoisosan ja läntisen Suomenlahden syväveden happiongelmat jatkuvat. Kaikkien Suomen merialueiden fosforipitoisuudet olivat korkeita. Havaitut pitoisuudet Selkämerellä poikkeuksellisen korkeita. Myös Suomenlahdella pitoisuudet olivat korkeita ja paikoin lähellä ajankohdan ennätyksiä.
Suomenlahden happitilanne on tavanomaisen huono ja fosforipitoisuudet ovat edelleen korkeita
Suomenlahdella pohjan läheisessä vedessä oli vähemmän happea kuin vuosi sitten. Suomenlahden läntisellä merialueella pohjan lähellä vesi on edelleen hapetonta ja paikoittain siellä esiintyy myrkyllistä rikkivetyä. Suomenlahden pintavedessä on vuodenaikaan nähden paljon fosforia.
Itämeren pintaveden öljypitoisuudet olivat alhaisia ja talvikaudelle tyypillisellä tasolla. Itämeren öljypitoisuudet ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana. Syynä on mitä ilmeisimmin tiukentunut lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, Suomen tehokas merialueiden ilmavalvonta ja yleinen asennemuutos. Itämeren öljypitoisuuksien seuranta on osa Suomen merenhoidon seurantaohjelmaa.