Muutama vuosi sitten kulttuurin monitoimija ja tutkimusretkeilijä Pentti Korpela löysi Tervolan Kätkävaaran kätköistä jotain merkittävää. Satoja, ellei tuhansia vuosia vaaran lohkareikon piilossa olleet luolat paljastuivat yksi kerrallaan.
Korpela oli tarkkaillut Kätkävaaran lohkorapautunutta etelärinnettä pitkään.
– Kävelin ja kiipeilin rosokallioista rinnettä sen päästä päähän useampana päivänä. Välillä siksakkasin rinnettä ikään kuin ristipistona.
– Sitten eräs kerta onnistuin kiipeämään vaikeapääsyiselle kalliotasanteelle, jonka reunasta löysin ammottavan tumman aukon, joka johti suureen luolaan. Olin vaikuttunut. Kukaan ei tiennyt paikasta. Nimesin luolan Kätkän katedraaliksi.
Korpelan löytämät luolat ovat osa uutta Kätkävaaran luontopolun Luolat ja rotkot –reittiä Tervolan Louella. Reittiä varten on luotu jännittävä audiodraama nuorille ja aikuisille. Tarina ja reitti luovat retkeilijöille ainutlaatuisen elämyskokonaisuuden.
Idea reittiin sai alkunsa, kun Tervolan elinkeinokoordinaattori Matti Alatalo bongasi Kätkävaaran luolat Korpelan kirjoittamasta Lounais-Lapin retkioppaasta. Hän innostui – luolat olisivat oiva lisäys Kätkävaaran suositulle luontoreitille.
Hanke sai rahoituksensa Peräpohjolan Leaderiltä. Urakoitsijaksi Alatalo pestasi tervolalaisen Aleksi Vuokilan. Pian helikopterit kuskasivat kuormia vaaramaisemaan, jossa Vuokila työntekijöineen ryhtyivät haastavaan urakkaan.
Rakentamisen ohessa syntyi idea, että reittiä voisi värittää luomalla sille virtuaalisen ulottuvuuden, audiotarinan. Korpela käsikirjoitti kertomuksen ja lopputiimi oli vastuussa toteutuksesta.
– Nuorten aikuisten keskuudessa luontopolun tarinallistamisen on huomattu kohottavan kohteen kiinnostavuus- ja viihdyttävyysarvoa, Korpela kertoo.
Älypuhelimella suoraan menneisyyteen
Luolareitille pääsee patikoimalla Kätkävaaran luontopolkua noin kolmen kilometrin verran. Audiotarina alkaa esteettömän reitin varrelta. Meri-Lapin toiseksi pisin esteetön reitti uusittiin muutama vuosi sitten. Sen varrella kypsyy lukemattomia hilloja.
– Tämä on Suomen ainoa paikka, josta pyörätuolista voi poimia hilloja, Korpela sanoo.
Tarinaa kuunnellakseen retkeilijän on skannattava älypuhelimella kussakin kyltissä oleva QR-koodi.
Audiodraama kertoo nuoren naisen vaellustarinan, jossa nykyhetki liittyy osaksi muinaista kansanuskoa ja 1700-luvun isovihan aikaa. Perheen pienemmille tarina voi olla liian pelottava, sillä tarina sisältää väkivaltaisia kohtauksia.
Tarinan ääninäyttelijät ovat Meri-Lapista kotoisin olevat Aki Alamikkotervo ja Johanna Virsunen. Kylteistä voi kuunnella tarinan lisäksi myös faktoja alueen eläimistä ja historiasta.
Reitti alkaa jyrkällä nousulla puuportaita pitkin. Hiki nousee pintaan. Luolareitti on haastava, joten huonokuntoiselle jyrkkä nousu portaita pitkin voi olla liikaa. Peruskuntoiselle reitti ei ole kuitenkaan liian vaikea, sillä reitin rappuset ovat jykevät eikä kompastumisen vaaraa ole.
Pysähdymme syvälle vaaran uumeniin ulottuvan Surmakuilun äärelle kuuntelemaan tarinan seuraavan osan. Tarina muuttuu synkemmäksi, tuoden esiin isonvihan aikaiset kauheat surmateot. Surmakuilu tuntuu yhä syvemmältä. Kuilun pohjalla on poron luita.
Tarinan kuunteleminen vapauttaa silmät tarkkailemaan Surmakuilua ja vaaran reunamilla vellovia synkkiä myrskypilviä. Kuulija pääsee aivan uuteen maailmaan ja arki tuntuu kaukaiselta.
Ei voi kuin ihmetellä, miksi aiemmin luontoreiteillä ei ole ollut audiotarinoita. Korpelan ei ole kuitenkaan tarkoitus jatkaa tarinallistamista muilla luontoreiteillä.
– Tarkoitus on toimia vain pioneerina, hän sanoo.
Meri-Lapin kaunein luonnon katedraali
Kiipeämme ylemmäs liuskekiviä pitkin, kun Alatalo mainitsee, että Korpela on itse asettanut liuskekivet paikoilleen. Liuskekiviä on satoja, joista osan Korpela on raahannut vaaran juuresta ylös jyrkkää rinnettä pitkin. Niiden ansiosta askel on vakaa kivikollakin.
Reitin ehdoton kulmakivi on Kätkän katedraali. Luola on niin suuri, että sinne voi kävellä sisään. Sen sisällä on kattoikkuna, josta näkyy synkkenevä taivas ja sinnikkäästi kivikon väleistä kasvavat männyt.
Katedraalin suulta levittäytyy upea maisema kohti Keminmaata. Jyrkän kallioreunaman tasanteelle on rakennettu avolaavu, johon voi jäädä hetkeksi ihailemaan maisemia jyrkän nousun jälkeen. Korpela kuvaileekin paikkaa näköalaparvekkeeksi.
Korpelan huolena on, että Kätkävaaran maisemat ovat katoavaisia. Jo nyt tasanteelta voi nähdä kaukaisuudessa tuuliturbiinien rivistön. Kätkävaara on Lapin portti – mutta kuinka kauan?
– Toivottavasti myös lapsemme ja tulevat sukupolvet saavat nauttia siitä ilman, että sinne rakennettaisiin kauas näkyviä teollisuusalueita, Korpela sanoo.