Metsä mielen tukena

On lauantaiaamu, kuljen metsässä. Aurinko heittää säteitään puiden runkojen väleistä, lintujen laulu on pirskahtelevaa.

Mikä lintu milläkin hetkellä laulaa, sitä ei tänään tarvitse tietää. Nyt ei olla suorittamassa eikä liikkumassa tavoitteellisesti.

Metsämieli-kävely on luvannut hetkiä läsnäololle ja itsemyötätunnolle.

Luonto on aina ollut rakas ympäristö metsämieli-ohjaaja Pauliina Pakaslahdelle. Opinto-ohjaajan uran puolivälissä Pakaslahti pysähtyi miettimään, haluaako hän tehdä samaa työtä seuraavatkin vuodet.

Heräsi ajatus luonnon, hyvinvoinnin ja ohjaustyön yhdistämisestä. Kuin kohtalon tuomana Pakaslahti kuuli luontoa hyödyntävästä ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä työnohjaajakoulutuksesta.

Nyt Pakaslahti on osa-aikainen opinto-ohjaaja ja yrittäjä. Yrityksen itsetarkoitus on sosiaalialalta liikkeelle lähtenyt työnohjaus.

Yritysmaailmasta tutun hypettävän ja kannustavan valmentamisen sijaan Pakaslahti ohjaa rauhoittumista, jonka myötä tehdään oivalluksia.

Keväällä Pakaslahti suoritti vielä metsämieli-ohjaajakoulutuksen, minkä myötä hänestä tuli luonnon hyvinvointivaikutuksia ja mielen harjoituksia hyödyntävä metsämieli-ohjaaja.

Ryhmämme käveleskelee pitkin pururataa. Pysähdymme löytääksemme jokaiselle puun, johon nojailla. Vaikka puuta kuinka yrittää työntää kumoon, ei se hievahdakaan.

Luonto tukee, eikä vähästä hätkähdä.

Joku myöntää, ettei kävelylenkeillä juuri koskaan pysähtele. Hengityskin on silloin pinnallista.

– Yleensä vain paahdetaan menemään, Pakaslahti tietää.

Vaikka Pakaslahti on kokenut luonnossa liikkuja, ei hän aiemmin ollut pysähtyjä. Pysähtyminen voi pelottaa, jos on tottunut suorittamaan elämäänsä. Onko puunrungon koskettelu hukkaan heitettyä aikaa?

Seuraavaksi etsimme katseemme tasolta asian, jota tarkastella lähemmin. Katseeni tarkentuu monimutkaisesti punottuun hämähäkinseittiin, josta lopulta löydän seitin tekijänkin. Tavallisella kävelylenkillä en olisi moista huomannut.

Pakaslahti kehottaa tunnustelemaan tarkkailtavaa kohdetta. Ehkä en kuitenkaan tuhoa seittiä. Painan sormeni puunrungolle.

Metsämieli-kävelyllä luonto on väline, jonka kautta pääse kosketuksiin oman mielensä kanssa. Ajatuskiemuraa tai tunnetta voi edustaa jokin luontoelementti, joka tekee itsensä ymmärtämisestä helpompaa.

– Oma luontosuhde vaikuttaa siihen, miten syvälliselle tasolle pääsee. Yleensä luonto vie estot pois ja itsensä ja luonnon välisen yhteyden löytäminen voi olla järisyttävä kokemus, Pakaslahti kertoo.

Siksi työnohjauksen työkaluksi sopii luonto. Neuvotteluhuoneessa mieli ei välttämättä pääsisi yhtä syvälliselle tasolle oivaltamaan asioita, joita luonnossa oivaltaa. Luontoympäristön lisäksi kokemusta tukee liike.

Lähdemme pois polulta, ja suuntaan varvikkoon. Pakaslahti on antanut tehtäväksemme miettiä kymmenen hyvää tekoa, joita olemme viime aikoina tehneet. Kenties hymyilleet tai huomioineet kanssaihmiset. Jokaista tekoa kohti kerätään yksi luontoelementti, käpy, lehti tai oksanpätkä.

Hapuilen metsikössä, eikä mieleeni tule mitään. Kymmenen tekoa, se tuntuu todella paljolta. Mitä edes olen tehnyt viime päivät?

Keksin seitsemän ja tuon lehdet ja kävyt polulle. Muillakin on ollut hankala miettiä hyvyyttä itsessään. Olemmeko liian kriittisiä?

– Jotkut teot ovat niin rutiinia, ettei niitä tunnista hyviksi teoiksi. Arjen kiireessä on vaikea myöntää, että on tehnyt jotakin hyvää, pohdimme yhdessä.

Aurinko on noussut korkeammalle ja ylläni on liikaa vaatetta. Mahassa murahtaa nälkä. Voi ei, yritän suunnata huomioni takaisin luontoon.

Pakaslahden johdattamana nousemme jyrkän ylämäen. Jokaista hengästyttää.

– Olette varmasti kuulleet sanottavan, että hymyä huuleen, vaikka menisi huonosti. Se on totta. Tekohymykin saa lihakset lähettämään aivoihin hymyviestin, jolloin uskomme, että nyt menee hyvin.

Hengityksen tasaannuttua tsemppaan itseni tekohymyyn. Nostamme leukamme pystyyn ja pidämme katseemme ylhäällä, kädet heiluvat reippaasti vartalon vieressä.

Matka jatkuu.

Pysähdymme pienelle lammelle, jonka yllä räpistelee sudenkorentoja.

Ne näyttävät upeilta, mutta kaikki näkemämme tai kokemamme ei ole upeaa. Joskus ikävistä asioista tai murehtimisesta on irtauduttava.

– Voit todeta ajatelleesi asiaa tarpeeksi. Sinulla ei ole enää tarvetta ottaa sitä mukaan, voit jättää sen lehtikasaan, kuusen juurelle tai kiven alle. Jos asia meinaa edelleen palata mieleesi, muistat, että se on omassa paikassaan ja haet sen sieltä, jos tarvitset sitä, Pakaslahti opastaa.

Pian olemme piirtämässä hiekalle kehiä, jotka kuvastavat asioita, joihin voi vaikuttaa ja joihin ei.

Kiviä kehiin kantamalla osa porukasta hoksaa voivansa vaikuttaa useampiin asioihin kuin he luulivat. Kuva kehistä aiotaan taltioida puhelimen taustakuvaksi, muistutukseksi.

Pakko suunnata varjoon, koska on niin kuuma. Varjojen kätköistä etsin luontoelementtiä, joka herättää minussa ystävällisiä ajatuksia.

Katson kuusenoksaa, joka on mukavan pyöreä. Pakaslahti pyytää ajattelemaan, että oksa katselee minua hyväksyvästi.

Näen vain kellastuneita neulasia. Äh, miksi en osaa keskittyä?

Mitä ystävällistä voisin sanoa itselleni? Kenties ettei haittaa, vaikka ajatus harhailee. Tässä hetkessä oleminen riittää, tämä on jo tarpeeksi.

– Ystävälliset ajatukset tukevat niin kuin negatiiviset lannistavat. Kumpia ajatuksia ruokit, Pakaslahti pistää pohtimaan.

Vaikka urapolku työnohjaajana on Pakaslahdelle vielä tuore, on hän huomannut, miten suorituskulttuuri polttaa ihmiset loppuun. Hyvinvoinnin pitäisi olla jokaisen työyhteisön tärkeimpiä arvoja.

– Päivittäinen palautuminen on todella tärkeää. Ihmisen pitäisi jaksaa elää työviikon aikanakin, eikä vain viikonloppuisin ja lomilla.

Työntekemisen tapa on muuttunut fyysisestä työstä aivotyöhön, mutta lakisääteiset tauot eivät ole muuttuneet mukana.

Pakaslahti muistuttaa, etteivät aivot ole kone, joka pystyy työskentelemään kahdeksan tuntia täysillä.

– Taukoja pitäisi uskaltaa pitää itselle sopivina hetkinä, eikä se tarkoita sitä, että olisi laiska.

Kesken työpäivän voi viedä itsensä ajatusten tasolla luontoon, kenties vilkaista puhelimestaan kuvaa metsästä. Se käynnistelee palautumisprosessia ja laskee stressitasoja.

– Palautumisen keinojen välittäminen on sitä, mitä haluan luonto-ohjaamisellani antaa, Pakaslahti hymyilee.