Alkukevät.
Öisin pientä pakkasta, päivällä ehkä jokunen aste plussaa. Välillä tupsahtaa vielä lunta. Valoisa aika pitenee molemmista päistä ripeää tahtia, aurinko piristää ja lämmittää.
Ajankohta alkaa olla talviselle maastopyöräilylle Pohjois-Suomessa mainioimmillaan juuri nyt.
Reittejä markkinoidaan toki läpi talven, mutta sydäntalvella ne ovat usein turhan pehmeässä kunnossa. Talvisen maastopyöräilyn paras aika on kevättalvi.
Pohjois-Suomen talvireitit kartalla
Kokosimme oheisille kartoille Pohjois-Suomen virallisesti ylläpidettyjä talvipyöräreittejä. Tiedot on kerätty kuntien, matkailun ja yritysten verkkosivuilta.
Vaikka talvimaastopyöräily on muodissa, hoidettuja reittejä löytyy lähinnä suurimmista tunturikeskuksista ja joistain luontokohteista. Tämän lisäksi muutama pohjoisen kunta ylläpitää reittejä.
Kartoista puuttuvat lukuisat harrastajien itsensä sekä muiden vapaaehtoisten ylläpitämät ja huoltamat talvireitit sekä epäviralliset, ulkoilijoiden tamppaamat polut.
Näin pääset vauhtiin
Mistä sen sitten tietää, kuka voi hypätä läskipyörän satulaan ja mihin voi ajella?
Oululainen Kyösti Soini on kolunnut Pohjois-Suomen polkuja ja baanoja pyörineen 12 vuotta, ympäri vuoden. Hän kannustaa lähtemään talviretkelle, sillä sopivia reittejä on kenelle tahansa, kunhan vain valitsee oikein.
Keli vaikuttaa todella paljon, mutta varsinaisesti kelin voi valita vain miettimällä sopivaa ajankohtaa – ja silti se voi yllättää aina. Palaamme tähän.
Valita voi sen sijaan pyörän, rengaspaineet, varusteet ja reitin.
Ainakin tasaisen maan polkijan on syytä varautua aivan erilaisiin korkeuseroihin. Ylämäet voivat olla rankkoja ja alamäet hurjia – ja sitä enemmän, mitä vaativammaksi reitti on luokiteltu.
Talvisin lumi peittää kivet ja juuret, joten sulan maan kauden tekniset reitit muuttuvat tältä osin helpommiksi.
Ympyräreitille lähtijälle Soini suosittelee riittävästi aikaa ja evästä sekä sen harkintaa, jaksaako koko matkan. Toki aina voi myös kääntyä takaisin, jos alkaa väsyttää.
Maastokartasta nousumetrien arviointi voi olla vaikeaa, mutta esimerkiksi Jälki- tai Strava-palveluista on tässä apua. 200–300 nousumetrin reiteillä huhkittavaa piisaa jo kunnolla.
Soini suosittelee pumpun ottamista mukaan. Silloin rengaspaineita voi säätää erilaisten olosuhteiden mukaan.
Tyypillinen vuokrapyörien aloituspaine on 0,5 baria, jolla pärjää myös vähän pehmeällä. Jos kantavuutta pitää saada paremmaksi, voi paineita laskea 0,3–0,4 barin paikkeille. Digimittarilla tiedon saa tarkasti, näppituntumallakin pärjää.
– Renkaan pitää kantaa mutta antaa vähän periksi, Soini neuvoo.
Sähkö helpottaa mäkiajoa silloinkin, kun luomupolkijasta tulee kävelijä. Jos kulkee jalkaisin, oikea paikka siihen on reitin reuna.
Toisaalta sähköpyörä on reippaasti painavampi, joten retkeilijän pitää luottaa siihen, että pääsee sähköavustuksella koko matkan. Mäet syövät akkua tasamaata enemmän ja niin tekee myös pakkanen.
Pehmeään lumeen kaatumisen jäljiltä ylös kampeaminen on joskus työlästä, ja painavan sähköpyörän alta se voi olla vielä mutkikkaampaa.
Talvipyöräilyyn pukeutumista Soini kehottaa miettimään samaan tapaan kuin hiihtämään lähtiessä. Kerrospukeutumista, alle reikäaluspaita ja pyöräilyhousut, ovat hänen vinkkinsä.
Pyöräilyhousuille vaihtoehto on penkin geelipehmuste.
Jos eväät ja muut varusteet kantaa repussa, se ei saa olla liian raskas eikä painaa selkää. Selästä irti oleva reppu vähentää hiostumista. Läskipyöriin sopivia runkolaukkujakin on olemassa.
Sanomattakin on selvää, että kypärän pitää olla päässä.
Kunnossapidon merkintä reitin ylläpidosta ei tarkoita, että se välttämättä olisi ajokuntoinen.
Soinin mukaan parhaiten tiedon saa puskaradion kautta, kuten kyselemällä sosiaalisen median ryhmissä.
Talvipyöräilyreitit ovat tyypillisesti sellaisia, että niillä on muitakin kulkijoita. Siksi polun pinta voi tarjota syviä renkaan- tai kengänjälkiä tai muita ikäviä yllätyksiä, jotka pahimmillaan tekevät urasta ajokelvottoman.
– Jos pinta särkyy, käänny takaisin, Soini tiivistää kaikille kulkijoille sopivan ohjeen, jonka avulla polut pysyvät parhaiten kunnossa kaikkien iloksi.
Tapa hoitaa reittiä vaikuttaa paljon. Lanoja ja lanaajia on monenlaisia: osa lanoista auraa, osa tamppaa. Se on kuitenkin selvää, että yleensä kertaalleen ajaminen ei vielä riitä tekemään ajokuntoista polkua.
Parhaimmillaan polku on sopivan kova ja karhea. Tällainen se on todennäköisimmin silloin, kun päivälämpötila on ollut pikkuisen plussalla, lanaaja on ajanut reitin yötä vasten ja yöpakkanen on kovettanut sen.
– Silloin tulee hyvät reitit ja ne kestävät kauan. Täydellinen pinta, Soini kuvailee.
Samoista syistä aamupäivä on hyvä ajankohta kiivetä satulaan ja suunnata metsään.