Pieni punainen täplä kivessä keskellä metsää ilmoittaa, että oikea paikka on löytynyt.
Täplä kertoo, että Osman metsässä Rovaniemellä tehtiin metsäkasvillisuuden inventointia 27 vuotta sitten. Nyt työtä tultiin jatkamaan.
Koealan kiintopiste löytyi nopeammin kuin tavallisesti, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusassistentti Niina Näriäinen kertoo.
Koealoja on melkein kolme tuhatta ympäri Suomea. Niiden paikantamisessa apuna toimivat GPS-koordinaatit, kartta ja vuosia sitten kirjatut ohjeet.
Jokaista koealaa varten on lomake, johon on merkitty keskipisteen ympärille tehdyt kiintopisteet, kuten Osman koealalla oleva kivi. Lomakkeessa lukee kiintopisteiden suunta ja etäisyys keskipisteestä, jotta tiedetään, mistä keskipistettä kannattaa lähteä kaivamaan.
Kiintopisteen löytäminen ei aina ole helppoa.
Kiintopisteisiin on alun perin merkitty punainen täplä, mutta se on aikojen saatossa voinut haalistua olemattomiin.
Jos koealaa ei löydy, se perustetaan mahdollisimman tarkasti GPS-koordinaattien osoittamaan paikkaan.
Päivän ensimmäisellä koealalla sitä ei tarvitse tehdä.
Kohteeseen helikopterilla tai mönkijällä
Niina Näriäinen on työparinsa Nina Kumpulaisen kanssa yksi Luken kahdestatoista työparista, jotka inventoivat Suomen metsä- ja suokasvillisuutta.
Hankkeessa käydään läpi koealat, jotka on inventoitu viimeksi 27 vuotta sitten.
Operaatio Mustikka -niminen hanke tutkii, mitä metsän kasvillisuudelle kuuluu 2020-luvulla.
Inventointi alkoi viime kesänä etelästä. Tänä kesänä inventoidaan myös pohjoista.
– Aika oli kypsä hankkeelle. Suomen luonnossa tapahtuu paljon muutoksia, kuten ilmastonmuutos ja luontokato, hankkeen vetäjä ja tutkija Tiina Tonteri sanoo.
Jokaisella koealalla suoritetaan luonto- ja metsätyypin, kasvillisuuden ja puuston analysointia. Maaperänäytteet otetaan jokaiselta koealalta sekä määrätyiltä myös sammalnäytteet. Näytteistä tutkitaan esimerkiksi ilmansaasteita.
Näriäinen ja Kumpulainen ovat tehneet inventointeja kesäkuusta alkaen. Työpari on reissannut kesän aikana pitkin Lappia, Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata.
Kumpulainen ja Näriäinen ovat kulkeneet koealoille esimerkiksi helikopterilla ja mönkijällä. Ylä-Lapissa yksi koeala sijaitsi 25 kilometriä tiestä.
Työpari on tehnyt inventointia kuivan kangasmetsän lisäksi myös upottavalla suolla.
Välillä keskiyöhön asti
Nina Kumpulainen tekee koealan sisälle neljä ruutua, joista merkitään ylös kasvilajit ja niiden peittävyys. Lopuksi hän kiertää koealan ja merkitsee ylös sellaiset lajit, joita ei ruuduissa ollut.
Niina Näriäinen tekee puuston mittausta. Hän määrittää koealalta puuston iän, lahopuiden määrän sekä sen, miten puustoa on käsitelty.
Tiedot kirjataan ylös ja maa- ja sammalnäytteet lähetetään analysoitavaksi.
– Se kyllä kerää katseita, kun pakkaamme yli kymmenen kiloa maata lähetettäväksi, Nina Kumpulainen sanoo.
Vaikka työpäivät ovat venyneet jopa keskiyöhön asti ja hyttyset ovat kiusanneet, kokevat Kumpulainen ja Näriäinen, että työ on mielekästä ja mielenkiintoista.
– Näin voidaan tutkia, ovatko kasvillisuusvyöhykkeet ja lajit siirtyneet pohjoisemmaksi. Nähdään, mitä on jo tapahtunut, ja voidaan ennustaa, mikä vaikutus tulee olemaan ekosysteemipalveluihin, eli esimerkiksi vesistöjen kuntoon ja pölyttäjiin, Kumpulainen sanoo.
Kallista, mutta pitäisi tehdä useammin
Inventointia on ennen tätä tehty vuosina 1985 ja 1995.
Hankkeen vetäjän ja tutkijan Tiina Tonterin mukaan olisi hyvä, jos inventointia tehtäisiin useammin kuin neljännesvuosisadan välein.
Tonteri näkee, että hankkeen kallis toteutus on syynä pitkälle aikavälille inventointien välillä.
Datalle on paljon käyttöä. Sitä voidaan käyttää laajasti erilaiseen tutkimukseen. Aikaisempien vuosien dataa on käytetty esimerkiksi Euroopan uhanalaisten luontotyyppien arviointiin.
– Tälle aineistolle on jatkuvasti kova kysyntä. Yhteiskunta kaipaa tietoa, jota ei voi saada ilman tämän mittakaavan hankkeita, Tonteri sanoo.
Operaatio Mustikka
Luonnonvarakeskuksen metsä- ja suokasvillisuuden inventointihanke.
Koealoja on koko Suomen alueella noin 3 000.
Koeala on säteeltään 9,77 metriä.
Kuhunkin kahteentoista työpariin kuuluu kasvillisuusinventoinnista vastaava biologi ja puustomittauksia tekevä asiantuntija.
Aikaisemmin inventointia on tehty vuosina 1985 ja 1995.
Uusimpia tuloksia verrataan aikaisempien vuosien tuloksiin, jotta nähdään muutokset kasvillisuudessa.
Tutkimus pyrkii myös selvittämään mahdollisten muutosten syitä.
Inventoinnin on tarkoitus jatkua ensi kesänä.
Rahoittajana toimii Luonnonvarakeskuksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä Hako Ollikaisen säätiö.