Kyl­lä­hän se kai­her­taa

Papereita olisi mappikaupalla, mutta niitä ei tarvitse nyt ottaa esiin. Eveliina Pääkkölä muistaa muutenkin, mitä kotikylässä reilut kaksikymmentä vuotta sitten koettiin.

Niin tuntuvat muistavan muutkin. Kun raattamalaisilta kysyy tapahtuneesta, juttu luistaa mutkattomasti eikä aihe tunnu edes millään lailla tulenaralta.

– Ai siis se Pallaksen ryöstö? kauppias Juhani Autto kysäisee ja jatkaa sitten kertomalla, mitä hänelle siitä jäi päällimmäisenä mieleen.

Muistot ovat suorasukaisia, mutta myös katkeria. Osin niiden ryydittämänä Kittilän kunnanhallitus päätti syyskuussa lähteä hakemaan tuntureita takaisin. Siksi onkin mielenkiintoista kuulla, mitä tuoreimmasta käänteestä ajatellaan kylässä, jonka takapihalla Pallakset niin komeina ja kuuluisina kohoavat.

– No olisihan se aika hienoa, Juhani Autto myhäilee.

– Minä käytän aikani kyllä mieluummin johonkin muuhun, Eveliina Pääkkölä sanoo.

Kun valtioneuvosto – siis Suomen hallitus – päätti vuonna 2003 siirtää Muonion ja Kittilän kuntien rajaa, Eveliina Pääkkölä oli nuori perheenäiti. Hänen elämälleen tuo yksi hallinnollinen päätös oli mullistava.

Elettiin kesää 2003. Kun tieto valtioneuvoston päätöksestä kiiri Raattamaan, kyläläisillä oli kohta mielessä liuta kysymyksiä. Kuntaraja oli yhtäkkiä siirtymässä kymmenen kilometriä lähemmäs, aivan kylän tuntumaan, mutta kukaan ei tuntunut osaavan kertoa, miten käy metsästysoikeuksien, paliskunnan rajojen tai kalastuslupien.

Pääkkölästä tuli lopulta yksi kylän aktiivisimmista edunvalvojista. Hän kysyi kysymyksiä ja lopulta myös hankki niihin vastauksia – jopa päättäjille itselleen. Mainittakoon, että aktiivisia kyläläisiä oli muitakin, mutta useampi heistä on jo edesmennyt.

Mervi Autto oli kuntarajapäätöksen aikaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja. Hän muistelee, kuinka Pallaksella järjestetyssä tilaisuudessa silloinen kansallispuiston johtaja kertoi, että mikään ei muutu. Autton mukaan se ei ollut totta.

– Meistähän tuli ulkopaikkakuntalaisia omille alueillemme, Mervi Autto sanoo.

Ministeri kävi Pallaksella

Pallastuntureiden siirtyminen Kittilältä Muoniolle oli aikansa kohu-uutinen Lapissa. Vaikka tapaus herätti paljon keskustelua, sen valmistelusta löytyy varsin vähän uutisia.

Marraskuussa 2001 Lapin Kansa ja muut pohjoiset lehdet tiesivät kertoa, että Muonion kunnanvaltuusto esittää Pallaksen alueen liittämistä Muonioon. Aloitteen tekijäksi mainittiin Pallaksen hotelliyhtiö ja perusteluksi se, että Kittilä ei ole panostanut alueen kehittämiseen.

Kittilälle aloite tuli yllätyksenä. Kunnassa heräsi heti vastarinta. Lapin Kansa kysyi kunnan johdon mielipiteitä tuoreeltaan, ja vastaus oli selkeä: Pallaksesta ei aiota luopua.

Seuraavana vuonna uutisoitiin, että Kittilän kunta on laatinut aloitteeseen kriittisen lausunnon, ja siitä vuotta myöhemmin asia sai päätöksen. Juhannusviikolla 2003 valtioneuvosto ilmoitti, että Pallaksen alue liitetään Muonioon. Vasta siinä vaiheessa kittiläläisille selvisi, että heidän mielipiteensä ei päätöksenteossa painanut oikeastaan mitään.

Uutisten perusteella päätös näyttäisi tulleen yllättäen. Sama muistikuva on raattamalaisilla. Yhtään kuulemis- tai keskustelutilaisuutta ei järjestetty. Kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) tiedettiin käyneen Pallaksella hieman ennen ratkaisevaa kokousta, mutta lähikylien asukkaiden mielipidettä ei silloinkaan kysytty.

– Se oli hyvin sumplittu. Se täytti lain kirjaimen, Juhani Autto sanoo.

Eveliina Pääkkölä arvelee, että paikallisista tuskin kukaan osasi odottaa, että kuntarajaa muutettaisiin noin vain. Niin kuitenkin kävi. Laki ei vaatinut lähialueiden asukkaiden kuulemista, koska kummankin kunnan pinta-ala ja asukasluku muuttuivat vain vähän.

– Valmisteluhan meni niin, että se meni vain läpi, koska lukemat jäivät alle reunaehtojen Pääkkölä kuvaa.

Epäilyksiä valtasuhteista

Muutos astui voimaan vuoden 2004 alusta. Kittilän kunta menetti 142 neliökilometriä ja yhden asukkaan. Muutosalueen ainoa vakituinen asukas oli Pallaksen silloinen hotellinjohtaja, joka alkoi muoniolaiseksi mielellään.

Muoniossa iloittiin paitsi matkailukeskuksesta myös muun muassa siitä, että kunnan tunturihuippujen määrä kasvoi seitsemästä lähes kahteenkymmeneen.

Raattamalaisille tapaus oli niin merkittävä, että moni muistaa päätöksenteon vaiheet tarkasti ja luettelee ulkoa jopa lakiteknisiä yksityiskohtia. Myös ihmisistä on paljon sanottavaa. Kuka oli kenenkin kaveri ja keillä kaikilla olikaan lopulta yhteys siihen, että asiat menivät niin kuin menivät?

Eniten kyläläisten puheista välittyy epäreiluus. Päätös tehtiin yllättäen ja paikallisten mielipiteistä piittaamatta.

Aloite kuntarajan siirrosta tuli Muoniosta, mutta julkisuudessa kukaan ei oikein halunnut ottaa siitä vastuuta. Muonion silloinen kunnanjohtaja Aulikki Heinonen totesi, että kunta ryhtyi aloitteentekijäksi, koska ei halua vastustaa alueen yrityksen kehittämisideaa. Tuo yritys oli Pertti Yliniemen johtama Pallaksen hotelli.

Myös asian valtioneuvostolle esitellyt kuntaministeri Manninen vetosi kehittämiseen. Perusteluissa nostettiin toistuvasti esiin se, että Kittilä keskittyy kehittämään Leviä ja Pallas jää paitsioon. Muonio puolestaan oli valmis ottamaan vetovastuun, ja kunnasta todettiin lisäksi, että muutos ei ole kovin suuri siinä mielessä, että Pallas mielletään ennestäänkin osaksi Muoniota.

Raattamassa asia koettiin ja koetaan edelleen juuri päinvastoin. Monia kalvaakin päätöksessä sen vieraus. Pallas on vanhastaan osa Kittilää ja muu tuntuu teennäiseltä.

– Se vain on niin, Mervi Autto sanoo.

Yllättävyyden ja historiallisen vääryyden lisäksi epäreiluuden tunteeseen löytyy kolmaskin syy: ajatus valta-asetelmasta. Raattamalaisittain tapaus näytti siltä, että yhden yrityksen näkemys oli arvokkaampi kuin kokonaisen kylän.

– Ja kun se on yhden yrittäjän aloitteesta lähtenyt, niin tulee mieleen, että ratkaiseeko siinä raha vai mikä, Autto pohtii.

Eduskunta hyvitti lakimuutoksella

Kyläläiset lähtivät taistoon oikeuksiensa ja oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta valtioneuvoston päätös ei muuksi muuttunut. Myöhemmin vielä korkein hallinto-oikeus vahvisti sen.

Kun tieto kuntarajapäätöksestä tuli kesällä 2003, raattamalaiset vaativat heti valitusta. Asiaa käsiteltiin tuoreeltaan Kittilän kunnanvaltuustossa, ja päättäjät olivat samaa mieltä. Yksi tapaus Eveliina Pääkkölän mapeissa onkin juuri valituskierros, joka siis päättyi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun.

Se ei kuitenkaan ole arkistomappien ainoa taistelu. Samaan aikaan kuntarajamuutoksen kanssa uudistettiin kansallispuistoa. Vanha ja perinteikäs Pallas-Ounastunturin kansallispuisto laajeni kohti Yllästä, ja rajat muuttuivat. Siivu Pääkkölän vapaa-ajasta meni muun muassa perehtyessä kansallispuistomuutokseen ja sen vaikutuksiin.

Suurin kuntarajamuutoksesta seurannut asia oli kuitenkin metsästyslain muutos. Raattaman ja toisen kittiläläisen lähikylän Rauhalan asukkaat eivät voineet hyväksyä sitä, että lappilaisille taattu vapaa metsästysoikeus omassa kotikunnassa olisi aiempaa suppeampi.

Pääkkölälle asian setviminen tuotti valtavasti työtä, ja hän matkusti sen vuoksi niin Kittilän kunnantalolle kuin eduskuntaankin.

– Siihen edunvalvontaan, vaikuttamiseen ja skenaarioiden tekemiseen piti käyttää jumalattomasti aikaa, hän huokaa.

Käymistään keskusteluista Pääkkölä tulkitsi, että nautintaoikeuksiin liittyviä asioita ei ollut mietitty kuntarajamuutoksen yhteydessä tarpeeksi.

Asiaa puitiin eduskunnassa joulukuussa 2004 eli lähes vuosi sen jälkeen, kun kuntarajan siirto oli astunut voimaan. Eduskunta oli päätöksessään harvinaisen yksimielinen yli hallitus-oppositiorajan ja totesi, että metsästyslakia pitäisi muuttaa.

Lappilaiset kansanedustajat olivat vahvasti kittiläläiskylien tukena. Keskustan Simo Rundgren esitti ja vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä kannatti lausumaa, jolla hallitusta kehotettiin valmistelemaan lakimuutos palauttamaan Raattaman ja Rauhalan kylien metsästysoikeudet. Perustuslakivaliokunta oli samaa mieltä.

– Siellä eduskunnan keskusteluissa kyllä kuului se epäusko, että yhden nippelihomman takia pitää tehdä tämmöinen työ. Että on kourallinen ihmisiä, joille pitää palauttaa metsästysoikeus sen vuoksi, että se kuntaraja mentiin muuttamaan, Eveliina Pääkkölä muistelee.

Lopulta metsästysoikeuden palautus kirjattiin kansallispuistolakiin, ja sen myötä kuntarajamuutoksen aiheuttamat solmut oli pääosin setvitty. Paliskunnan raja ei muuttunut eikä kalastusoikeuksiin tullut muutoksia. Kalastuskunnan johdossa ollut Pääkkölä nauraa, että joutui jossain vaiheessa jopa toppuuttelemaan muoniolaisten intoa siitä, muutos toisi heille lisää kalastusoikeuksia. Niin ei käynyt.

Metsästyskin on Pääkkölän mukaan asettunut uomiinsa, vaikka lainsäädäntö ei aivan selkeä olekaan.

– Siinä on käytännössä kysymys hirvenpyynnistä eikä se mitenkään suurta ole kansallispuiston alueella ollut, Pääkkölä summaa.

Kehitys jäi lähtökuoppiin

Kun Pallastunturi siirtyi Muoniolle, puheet alueen kehittämisestä oli kovia. Myöhempinä vuosina kävi kuitenkin niin, että hotelliyhtiö ei saanut toivomiaan mahdollisuuksia lisärakentamiseen, koska ympärillä oli kansallispuisto.

Asiaa sivuttiin jo silloin, kun Muonio havitteli Pallaksia. Hotelliyrittäjä Pertti Yliniemi valitteli julkisuudessa, että Kittilä ei ollut kiinnostunut alueen kehittämisestä. Kittilän kunnanjohtaja Seppo Maula vastasi kritiikkiin toteamalla, että kiinnostusta kyllä on, mutta asian edistäminen ei ole niin helppoa.

– Asiassa on kuitenkin kolmas vaikuttava osapuoli ympäristöministeriö. Sen hallinnassa ovat myös alueen eli kansallispuiston maa-alueet, Maula totesi tuolloin Lapin Kansan haastattelussa.

Käytännössä matkailukeskuksen kehittäminen tyssäsi juuri Maulan mainitsemaan ympäristöministeriöön. Se ei sallinut laajaa uudisrakentamista, minkä jälkeen Pallaksen kehittämissuunnitelmat vaipuivat hiljaisuuteen tai vähintään piiloon julkisuudelta.

Nyt tilanne on johtanut siihen, että Kittilä vaatii Pallasta itselleen samoin argumentein kuin Muonio aikoinaan: naapurikunta ei ole onnistunut kehittämään aluetta. Kun asia nousi isoon julkiseen keskusteluun tänä syksynä, Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki myönsi, että resurssit ovat kunnassa tiukemmat kuin Kittilässä.

Pertti Yliniemi puolestaan kertoi Kuntalehdelle, että Pallaksen hotelliin tulossa uudisosa ja että suunnitelmia on tarkoitus esitellä tänä syksynä. Lapin Kansalle Yliniemi ilmoitti, että ei halua antaa aiheesta haastattelua tässä vaiheessa.

Latukoneet ja koulutaksit yli rajojen

Vaikka Pallas liitettäisiin takaisin Kittilään, kuntarajakysymyksestä raattamalaiset eivät pääsisi eroon. Kylä on joka tapauksessa kolmen kunnan rajalla ja kokemuksesta tiedetään että raja voi vaikuttaa yllättävän moneen asiaan.

Nykyisin kylän aktiivisin yhdistys on latupooli Raattaman Reitit, jolle kuntayhteistyö on arkipäivää. Yhdistyksen reittivastaava Ossi Saatio kertoo, että latuja ajetaan kaikkien kolmen kunnan alueella, mutta niiden rahoittamiseen osallistuu vain kaksi kuntaa.

Pohjoisimmat ladut ovat Enontekiön puolella Ylikyrössä, vanhan tunturihotellin Vuontispirtin ympäristössä. Sieltä latureitistö kulkee Kittilän Raattaman kautta Muonion puolelle ja yhtyy kansallispuiston latuihin.

Kuntayhteistyöhön päästään rahoituskysymyksissä. Yhdistyksellä on latukone ja osa-aikainen työntekijä sitä ajamaan. Saation mukaan reitistön ylläpito maksaa jotakuinkin 20 000 euroa vuodessa.

Suurimman rahallisen tuen tarjoaa Kittilän kunta. Myös Enontekiö osallistuu poolin rahoittamiseen, mutta Muonio ei. Lisäksi rahaa kerätään alueen yrityksiltä, mökkiläisiltä ja rahankeräystempauksissa. Saatio arvioi, että latureitistö on alueen matkailuyritysten kannalta jopa välttämätön.

– Voisi sanoa, että se on tämän kylän elinehto.

Kuntarajoja on ylitetty myös koulukyydeissä. Sen suhteen Raattamassa oli kymmenisen vuotta sitten vahvasti kahta ilmaa. Kun oma kyläkoulu lakkautettiin, osa vanhemmista halusi lasten lähikoulun Muonioon, koska se on raattamalaisten luontainen asiointisuunta muutenkin.

Kittilä taas halusi pitää koululaiset omissa kouluissaan, ja samaa mieltä oli osa kyläläisistäkin. Lopulta ratkaisu löytyi, ja nyt koulua käydään Muoniossa. Se oli myös Eveliina Pääkkölän toive.

Viimeistään monivuotisen koulukiistan jälkeen hän oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt saa jatkuva vääntäminen hänen osaltaan riittää.

– Nämä taistelut ovat olleet sen verran rankkoja. Kun olen itse joutunut olemaan niissä mukana, tiedän, kuinka vaikeaa on saada yhteistyötä pystyyn, jos tahtotila ei ole yhteinen.

Ei enää taisteluintoa

Mervi Autton mukaan kuntarajan siirto on hiertänyt kahden kunnan välejä koko 2000-luvun. Syntyperäisenä raattamalaisena hän pitäisi kuitenkin hienona, jos rajapyykit palaisivat entisille paikoilleen.

Samaa mieltä on Juhani Autto. Asia on ennen kaikkea periaatteellinen.

– Tietenkin se on tosiasia, ettei se Raattaman kyläläisille ole ihan hirveästi käytännössä vaikuttanut.

Kaikkia asia ei kosketa niin syvästi. Haastattelun lomassa Autto kysyy näkemystä myös kahdelta kaupan asiakkaalta, jotka molemmat asuvat muualla kuin Raattamassa. Kummankin mielestä asian voisi antaa jo olla.

– Ihan hanurista, että nyt ruvetaan taas vatkaamaan ja pelleilemään, toinen puuskahtaa.

Jos pelkällä järjellä ajattelee, kyläkauppiaan mielestä kuntarajoja ei tarvittaisi lainkaan.

– Pantaisiin kumpikin kunta yhteen ja tehtäisiin Pallas-Levi, Juhani Autto täräyttää.

Eveliina Pääkkölällä on samansuuntaisia ajatuksia. Hän on pannut Kittilän kuntapäättäjien virittelemän aloitteen merkille, mutta kovin suurta kiinnostusta se ei herätä. Pääkkölä ymmärtää, että vanha vääryys kalvaa, mutta hänellä on muistissa myös sen seuraukset.

– Se teetti aika paljon töitä ja aiheutti pahaa vertaa ja epäluuloja. En kyllä tiedä, miksi tämä menisi paremmin toisinkaan päin, hän pohtii.

Toista kertaa hän ei aio lähteä samoista asioista vääntämään. Yrittäjänä, äitinä ja nyt jo isovanhempanakin Pääkkölä katsoo mieluummin jo eteenpäin ja osallistuisi ilolla vaikkapa seutukunnallisiin kehittämisneuvotteluihin.

– En jaksa uskoa, että palaaminen vanhoihin kuntarajoihin olisi mikään kehitysaskel tällä seutukunnalla. Kyllä se on yhteistyö, mitä tarvitaan.

Pääkkölä korostaa, että kaikki lähiseudun yritykset, olivatpa ne minkä kunnan puolella hyvänsä, ovat koko alueelle positiivinen asia.

– Olen monta kertaa ajatellut, kun olen ajanut kuntarajan yli, että pitäisi potkaista se kyltti nurin. Täällä olisi paljon helpompi toimia yrittäjänä, jos noita kuntarajoja ei olisi ollenkaan.