Elohopean näyttäessä 25 pakkasastetta ulkona on kylmä. Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Heikki Sinisalon mukaan lämpömittarilukema ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Tärkein muuttuja pakkassäässä on tuuli.
– 25 pakkasasteessa jo neljä metriä sekunnissa puhaltava tuuli lisää purevuutta kymmenen astetta. Eli tuntuu kuin pakkasta olisikin 35 astetta.
Ilmiö on monelle tuttu. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, oululainen Sirkka Rissanen osaa kertoa syyn, miksi näin tapahtuu.
– Tyynessä säässä ihmisen ympärille muodostuu noin sentin paksuinen, lämmin, eristävä ilmakerros. Tuuli vie sen mennessään, jolloin pakkanen pääsee lähemmäs ihoa.
Jos tuuli pääsee myös kankaan läpi, huuhtoo se pois myös vaatteiden väliin jääneet lämmenneet ilmakerrokset. Silloin tuuli lisää lämmönhukkaa entisestään.
– Tästä syystä sääennusteissa onkin alettu antamaan ”tuntuu kuin” -ennusteita, joissa tuulen vaikutus on otettu huomioon, Sinisalo kertoo.
Sama viiman viilentävä vaikutus tuntuu myös tyynellä säällä, jos ihminen itse etenee nopeasti. Moottorikelkkailija tarvitsee siksi enemmän vaatetta kuin pyöräilijä.
Toisaalta pakkasen purevuuteen vaikuttaa myös ilman kosteus. Mitä enemmän ilmassa on kosteutta, sitä kylmemmältä se tuntuu. Muutaman lämpöasteen räntäkeli tuntuu kosteuden takia kylmemmältä kuin muutaman asteen pikku pakkanen. Käytännössä kovilla pakkasilla ilma on kuivaa, eikä kosteudella ole siksi merkittävää vaikutusta. Kosteutta ei sääennusteiden ”tuntuu kuin” -lukemissa ole Sinisalon mukaan Suomessa huomioitu.
Tuuli ja kosteus saavat siis pakkasen tuntumaan entistä kylmemmältä, vaikka lämpötila ei todellisuudessa muutu. Entä aurinko? Tuntuuko 25 asteen tyynessä pakkassäässä yöllä kylmemmältä kuin samoissa sääolosuhteissa päivällä?
– Vaikka sääolot ja lämpötila ovat samat, aurinkoisena päivänä säteet lämmittävät ihoamme osuessaan siihen. Siksi päivällä tuntuu, että sää olisi lämpimämpi, Rissanen valottaa.
Auringon voimasta ilma ei siis lämpene, mutta kehossa auringon säteet pääsevät vaikuttamaan. Lumella vaikutus on heijastuksen takia kaksinkertainen.
Seisova ilma lämmittää
Seisova, lämmin ilma on myös kerrospukeutumisen suosion salaisuus. Ulkoilijoilla on tapana pukeutua kerroksittain: kerrasto, lämmittävä välikerros ja päälle kuoriasu.
Tehokkuus ei piile vaatteiden erinomaisuudessa, vaan niiden lomassa: kerrosten väliin jäävä lämmin, paikallaan pysyvä ilma lämmittää. Vaatteet eivät siksi saa olla liian tiukkoja ja materiaalien kannattaa kiinnittää huomiota.
Alimman kerroksen, esimerkiksi villakerraston, tulisi olla ihonmyötäinen.
– Aluskerrasto vie silloin kosteuden pois iholta, eikä hiki jää viilentämään kehoa. Sen päälle tuleva välikerros saa mielellään olla hieman löysä fleece tai villapaita, jotta väliin jää ilmaa, kylmässä työtä tekevien pukeutumista tutkinut Rissanen opastaa.
Tuulta pitävä kerros puetaan päällimmäiseksi sen takia, että vartalon lähelle jää näin mahdollisimman paljon ihmiskehon lämmittämää ilmaa, jota tuuli ei voi viedä mennessään.
Pää on lämmönsäätelyn keskus. Pään verisuonet eivät supistu samalla lailla kuin muussa kehossa, minkä takia pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Hyvä päähine pitääkin koko vartalon lämpimänä.
Liikunta tuo lämpöä
Kylmässä selviämisen kannalta ratkaisevaa on, saako ihminen pidettyä ruumin lämpönsä normaalilla tasolla. Hypotermia iskee jo silloin, kun ruumiinlämpötila laskee 35 asteeseen. Paras tapa tuottaa lämpöä on liike.
Luontainen suojelumekanismi laittaa palelevan ihmisen liikkumaan tahdosta riippumattomasti: lihakset alkavat väristä. Etenkin rintalihakset tutisevat, mikä tuottaa kehoon lämpöä.
80 prosenttia lihastyöstä muuttuu lämmöksi, joten kylmällä säällä kehoa kannattaa auttaa lämmitystyössä. Tehokkainta on isojen lihasten käyttäminen, kuten hiihtäminen tai kävely. Koko kehoaan käyttäneet entisajan metsurit eivät juuri palelleet.
Kylmästä kärsivät ensimmäiseksi ääriraajat, eli sormet ja varpaat, kenties nenänpää. Rissasen mukaan ne on helpoin pitää lämpiminä muun kehon mukana.
– Kun isot lihakset tekevät työtä, auttavat ne myös ääreisverenkiertoa toimimaan, eli sormia ja varpaita pysymään lämpiminä.
Itsekin kylmyydestä johtuvasta valkosormisuudesta kärsivä Rissanen tietää, miten tuskallista sormien paleleminen on, mutta oikotietä onneen ei kylmyystutkijakaan ole löytänyt. Intensiivinen liikunta, kuten varjonyrkkeily tai porraskävely, on hänestä tehokkain keino lämmittelyyn.
Lihaksille polttoainetta
Rissasen mukaan vaatteiden ja liikunnan merkityksen moni ymmärtää, mutta se kuinka kuluttavaa paleleminen on, on monelle vierasta. Nälkäinen ja liian vähän nestettä juonut palelee herkästi. Keho tarvitsee energiaa ja nestettä pitääkseen yllä lihastoimintaa.
– Ehkä tärkein neuvoni pakkasessa oleskeleville onkin, että muistakaa juoda riittävästi. Se vaikuttaa mielialaan ja toimintakykyyn ja auttaa sietämään kylmää.
Suuret lihakset tuottavat pieniä enemmän lämpöä. Siksi suurikokoiset, lihaksikkaat ihmiset pärjäävätkin yleensä kylmässä hyvin. Naisilla lämpöä luovuttavan ihopinta-alan suhde lihaksiin on yleensä miehiä suurempi. Niinpä he usein palelevat miehiä herkemmin.
Ihonalainen rasvakudos toimii hyvänä eristeenä kylmyyttä vastaan. Rasvassa ei juuri ole hiusverisuonia, jotka johtaisivat lämpöä. Takamus saattaakin siksi tuntua muuta kehoa viileämmältä, mutta toisaalta se luovuttaa vähemmän lämpöä pois. Liiallisesta ylipainosta ei kuitenkaan ole hyötyä, sillä kylmänsieto saattaa tällöin olla heikentynyt.
Kylmyydestä kärsiviä
Kylmyydestä kärsiminen on yksilöllistä. Joillekin ryhmille, kuten tietyistä sairauksista kärsiville, kylmä on lisärasitus. Hengitystiesairauksista kärsivien on vaikea hengittää, kuivaa, kylmää ilmaa, sillä kylmä supistaa hengitysteitä. Kylmä nostaa verenpainetta, mikä rasittaa erityisesti sydän- ja verisuonisairauksista kärsiviä. Diabeetikoille ääreisosien verenkierron heikentyminen on erityisen haitallista. Kerran paleltumia saaneet saavat niitä herkästi uudestaan.
Iän myötä verisuonten kimmoisuus vähenee ja lämpöä joutuu siksi hukkaan enemmän kuin nuorena. Samaa tahtia heikkenee myös aistisolujen herkkyys, joten kylmä jää vanhemmiten helposti huomaamatta. 65-vuotias tunteekin vasta viiden asteen eron, kun nuori aistii jo puolen asteen lämpötilamuutokset. Siksi vanhus voi olla alijäähtynyt tietämättään.
Kylmänsietoa voi lisätä
Ikuisille palelijoille Rissanen antaa kuitenkin toivoa. Kylmänsietoa voi harjoittaa säännöllisellä kylmäaltistuksella ja vaikutukset ovat havaittavissa melko nopeastikin. Esimerkiksi toimistotyöntekijälle kahden viikon talvivaelluksen toinen viikko saattaa olla jo ensimmäistä helpompi.
Avantouinti tai säännöllinen liikkuminen kylmässä ilmassa auttaa kestämään kylmää. Jos vielä alentaa sisälämpötilan vaikka 18 asteeseen, on tehnyt voitavansa. Säännöllisyys on valttia, sillä harjoittelun joutuu tauon jälkeen aloittamaan alusta.
– Kylmässä selviytymisessä on tahdonvoimalla suuri merkitys. Kokemus antaa varmuutta.
Harjoitus vapauttaa ihmisen kylmyyden pelosta. Kun ihminen tietää, ettei hän ole hengenvaarassa, voi hän pysyä rauhallisena hankalassakin paikassa. Adrenaliinin nousu auttaa ihmistä selviytymään tiettyyn rajaan asti.
Paljon puhutulla ruskealla rasvalla voi olla merkitystä ihmisen kylmän kestävyyteen, mutta tutkimukset aiheesta ovat Rissasen mukaan vielä keskeneräisiä.
Tunnista oireet
Kylmyystutkija Sirkka Rissanen antaa siis ”luvan” lähteä ulkoilemaan ja pitkillekin retkille, vaikka pakkasasteita olisi 25.
– Mikäli on perusterve ja oikein pukeutunut, kyllä tuossa säässä voi pitkäänkin ulkoilla. Eri asia on, mikäli tuuli on kovaa tai ihminen ei esimerkiksi loukkaantumisen takia pysty liikkumaan. Silloin hypotermiariski voi tulla nopeastikin.
Rissasen haluaa muistuttaa, että paleltumien määrä lisääntyy jo 15 pakkasasteessa. Tyypillisimpiä ovat sormien ja varpaiden paleltumisvammat. Tuuli lisää kasvojen paleltumisen riskiä. Ensioireita ovat sormien ja varpaiden pistely ja valkoiset läiskät. Kanssaulkoilijoiden kasvoja kannattaa seurata ja siirtyä lämpimään ajoissa.
Mikäli kasvot alkavat paleltua, tulee kohta suojata kankaalla, muttei hieroa. Sormien ja varpaiden verenkiertoa kannattaa pitää yllä liikuttamalla niitä, pysymällä liikkeessä ja juomalla kuumaa. Pinnalliset paleltumat voi kotona hoitaa lämpimällä vedellä, syvät paleltumat vaativat lääkärin hoitoa.