Hirsimökin seinää vasten nojaa kolme polkupyörää.
Ne ja terassille nostettu pyöräkärry ovat Outi Silfverbergin, Sami Kedon ja heidän lastensa Aarnin, 6, ja Kaurin, 1, pääasialliset kulkuneuvot.
Perhe muutti Helsingistä Pyhälle pari kuukautta sitten. Kun he päättivät olla hankkimatta pohjoisessa autoa, moni tuttava pyöritteli päätään.
– Meille sanottiin, että teiltä jää koko Lappi näkemättä, Silfverberg muistelee.
Perhe ei kuitenkaan haaveile Lapin kiertämisestä, vaan lähiluontoon tutustumisesta ja yhteen paikkaan kiinnittymisestä.
He aikovat viipyä Lapissa vuoden, jotta ehtivät nähdä pohjoisen luonnon koko vuodenkierron.
Ajatus saastuttavan ajoneuvon hankkimisesta oman luontokaipuun vuoksi tuntui kummalliselta.
Sitä paitsi arjen peruspalikat ovat Pyhälläkin lähellä: kauppaan on alle kilometri, samoin lähimpään ravintolaan ja kahvilaan. Silfverberg tekee etätöitä ja Keto on vanhempainvapaalla perheen kuopuksen kanssa.
Suurin muutos on 6-vuotiaan Aarnin esikoulumatka. Helsingin kodista esikouluun olisi ollut matkaa vajaa kilometri.
Pyhällä vanhemmat saattelevat Aarnin arkiaamuisin bussipysäkille, josta hän matkustaa linja-autolla 20 kilometriä Pelkosenniemelle.
– Se tuntui aluksi hurjalta. Mutta lapselle se on ihan normaalia, kun kaveritkin kulkevat bussilla, Silfverberg sanoo.
86 prosenttia lappilaisista kotitalouksista omistaa vähintään yhden auton.
Tilastokeskuksen luku on vuodelta 2016. Koko Suomessa auto oli 73 prosentilla kotitalouksista.
Valtakunnallista prosenttilukua laskee Uusimaa, jossa autoja on selvästi vähemmän kuin muualla maassa.
Muihin maakuntiin verrattuna Lapin automäärä on keskitasoa. Vuonna 2019 Lapissa oli väkilukuun suhteutettuna vähemmän liikennekäytössä olevia henkilöautoja kuin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa.
Lapin alueet eroavat toisistaan: jos kauppa on kaukana eikä bussi kulje, autottomuus voi olla käytännössä mahdotonta.
Sen sijaan kaupungeissa ja hiihtokeskuksissa pärjää ilman autoa lähes siinä missä etelän kaupungeissakin.
Suurin ero on joukkoliikenteen määrässä. Jos tunturikeskuksesta haluaa päästä linja-autolla kuntakeskukseen, se onnistuu ehkä yhdellä bussilla päivässä.
Kun Silfverbergillä ja Kedolla on tarvetta käydä Pelkosenniemellä, arkipäivisin vaihtoehtoina on kaksi aamubussia. Paluumatkan voi valita kahdesta iltapäiväbussista. Viikonloppuisin vuoroja kulkee vähemmän.
Bussiaikataulut mahdollistavat silti esimerkiksi sen, että Silfverberg pystyy hakemaan Aarnin maanantai-iltaisin Pelkosenniemeltä pianotunneilta.
Keto käy kerran viikossa Pelkosenniemellä opettamassa yläkoululaisille kemiaa. Hän kulkee kouluun samalla bussilla oppilaiden kanssa.
Silfverberg puolestaan matkustaa noin kerran kuukaudessa työasioissa Helsinkiin.
Yleensä hän ajaa linja-autolla Kemijärveltä lähtevälle yöjunalle, on päivän töissä ja tulee seuraavana yönä junalla takaisin.
Moni suomalainen pohtii oman auton tarpeellisuutta.
Ympäristöministeriön ilmastobarometriin vuonna 2019 vastanneista autonomistajista vajaa viidennes aikoi luopua omasta autosta kokonaan seuraavan viiden vuoden aikana.
43 prosenttia aikoi vähentää autoilua ja lisätä kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikenteellä kulkemista.
Pyhällä vakituisesti asuva Marianne Juntunen on miettinyt autosta luopumista ympäristösyistä jo vuosia.
– On järjetöntä energian tuhlausta, että jokainen liikkuu 1 500 kiloa painavalla mötikällä ympäriinsä yksinään.
Tällä hetkellä suurin este Juntusen autottomuushaaveille on hänen 4-vuotias kuopuksensa, jota on kuljetettava päiväkotiin.
Kuljetukset olisi vaikea järjestää ilman autoa. Lisäksi Juntuselle on tärkeää, että pieni lapsi ei matkusta bussissa jatkuvasti ilman turvaistuinta.
Tällä hetkellä hän ajattelee, että autoton elämä alkaa viimeistään parin vuoden päästä. Silloin kuopus menee esikouluun ja pystyy kulkemaan sinne itse linja-autolla.
Juntusen mielestä ihanteellista olisi, jos omaa ajoneuvoa ei tarvitsisi olla, mutta sitä voisi lainata tarvittaessa esimerkiksi tuttavilta maksua vastaan. Toinen vaihtoehto olisi yhteisomistuksessa tai -käytössä oleva auto.
Sellaisesta on Pyhällä haaveiltu laajemminkin.
Muutama viikko sitten kyläyhdistys järjesti Pyhällä yleisötilaisuuden, jossa pohdittiin alueen tulevaisuutta. Siellä keskusteltiin muun muassa mahdollisuudesta hankkia yhteiskäyttöauto, jonka kyläyhdistys omistaisi.
– Monet vanhemmat ihmiset sanoivat, että he käyttävät autoa vain kerran viikossa.
Kivalonpuiston päiväkodin pihalla Rovaniemellä on jo lunta.
Hanna Lempinen auttaa 3-vuotiaan Toivon pyöräkärryyn ja polkaisee matkaan. He ehtivät vielä hyvin 20 minuutin kuluttua alkavaan muskariin keskustan toiselle laidalle.
– Tässä vaiheessa vuotta autottomuus on vähän sisseilyä, siihen asti että rattikelkkakelit alkavat, Lempinen sanoo.
Lempinen on elänyt käytännössä koko elämänsä ilman omaa autoa. Hän ei harkinnut ajokin hankintaa edes silloin kun sai lapsen.
Perheellistyminen johtaa autokaupoille usein siksi, että silloin moni muuttaa isompaan asuntoon kauemmas palveluista. Tilastokeskuksen mukaan yksi olennainen mittari auton tarpeen arvioinnissa on etäisyys kotoa lähikauppaan.
Keskimääräinen kauppamatka oli vuonna 2012 harvaan asutulla maaseudulla lähes kymmenen kilometriä.
Lähes koko kaupunkien ulkopuolinen Lappi on määritelty tilastossa harvaan asutuksi maaseuduksi. Maaseudun taajamissa kauppamatka oli keskimäärin alle kilometrin.
Lempisen yhden lapsen perhe jatkoi asumista Rovaniemen keskustan tuntumassa. Sekä kauppaan että neuvolaan oli matkaa noin kilometri, ja vauva kulki kävelymatkoilla kätevästi vaunuissa.
– Neuvolassa se oli jotenkin iso juttu. Meiltä kysyttiin siellä joka kerta, joko olemme hankkineet auton.
Lempisen perheen nykyisestä kodista on noin kaksi kilometriä päiväkotiin, työpaikalle ja kauppaan. Matkat kuljetaan kävellen tai pyörällä ja pyöräkärryllä.
Toisinaan perhe tilaa ruuat kaupan kotiinkuljetuksella.
Taksia he käyttävät yleensä silloin, jos kuljetettavana on isompia ostoksia. Esimerkiksi Kontista ostetut huonekalut tuotiin kotiin tilataksilla.
Suomalaisten liikkumisvalintoihin vaikuttavat eniten matka-aika ja matkan sujuvuus, selviää Autoalan tiedotuskeskuksen vuonna 2019 tekemästä selvityksestä.
Nämä vaikuttivat valintoihin paljon tai jonkin verran 86 prosentilla vastaajista.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella oma auto on näillä mittareilla ylittämätön: sillä voi lähteä liikkeelle juuri silloin kun itse haluaa.
Toisaalta auto häviää roimasti toiseksi tärkeimmäksi nousseessa kriteerissä eli liikkumisen kustannuksissa. Se vaikutti valintoihin paljon tai jonkin verran 79 prosentilla vastaajista.
Pari vuotta sitten suomalaiset arvioivat autonsa käyttökustannuksiksi keskimäärin 320 euroa kuukaudessa. Asiaa kysyttiin Lähitapiolan vuonna 2020 tekemässä Arjen katsaus -kyselyssä.
Todelliset kustannukset ovat korkeammat, arvioi Lähitapiola Rahoituksen varatoimitusjohtaja Hannu Heliö katsauksen tiedotteessa.
Moni unohti laskea mukaan polttoaineen ja huollon lisäksi esimerkiksi vakuutukset, pysäköintikulut ja hankintahinnan.
Hanna Lempiselle autottomuus on tietoinen ympäristöteko. Sen lisäksi kyse on rahasta: keskituloisella perheellä olisi kyllä varaa autoon, mutta kun sitä ei ole, eurot säästyvät muuhun.
Olennaista on myös autottomuuden lisäämä hyötyliikunta. Lempisen askelmittari kertoo, että pelkistä arjen siirtymistä kertyy 25 000–30 000 askelta päivässä.
Tavallaan arki on myös helpompaa, kun siihen ei kuulu auton huoltoa, korjauksia, katsastuksia ja renkaiden vaihtoa.
Joskus Lempisestä tuntuu, että auto voisi olla kiva. Tunne on vahvimmillaan talviaamuina, kun työntää lumihangessa lasta rattailla päiväkotiin.
– Mutta ei se autokaan ilmesty lämpimänä ja lumesta puhdistettuna oven eteen.
Osa lappilaisista elää ilman autoa myös asutuskeskusten ulkopuolella. Yksi heistä on Esko Kunnari, jonka lähikauppa on 27 kilometrin päässä.
Tapaamme Kunnarin sattumalta, kun hän seisoo bussipysäkillä Sodankyläntien pitkällä suoralla.
Sininen toppatakki suojaa Kunnaria lokakuiselta viimalta. Hän on tullut tien varteen hyvissä ajoin. Jos bussista myöhästyy, seuraava kyyti lähtee vasta seuraavana päivänä.
Kunnarin kotikylästä Tapionniemestä on noin 25 kilometriä sekä Kemijärvelle että Pelkosenniemelle.
Linja-autoja kulkee kaksi päivässä, mutta ne ajavat ohi viiden minuutin välein. Viikonloppuisin busseja ei ole.
Miten ilman autoa eläminen onnistuu Lapin sivukylillä?
– Huonosti, Kunnari sanoo, mutta hymyilee päälle.
– Tai onnistuuhan se, kun sitkaana oottelee pysäkillä.
Eläkkeellä oleva Kunnari luopui henkilöautostaan pari vuotta sitten. Ajokki alkoi olla vanha ja siihen olisi pitänyt tehdä kalliita remontteja.
Nyt hän ajaa bussilla Kemijärvelle kerran tai kahdesti viikossa.
– Maitojen takia pitää käydä niin usein. Ne menevät äkkiä pilalle.
Linja-auto on Kunnarin kohdalla kymmenen maissa aamulla. Paluukyyti Kemijärveltä lähtee iltapäivällä yhdeltä. Perillä aikaa on pari tuntia.
Tällä kertaa Kunnari on menossa ruokakaupan lisäksi parturiin. Se vie aikaa ylimääräiset 20 minuuttia, joten ruokaostokset on hoidettava ripeästi.
Kylällä asuu Kunnarin mukaan monia muitakin, joilla ei ole autoa. Heistä suurin osa on Kunnaria iäkkäämpiä ja huonokuntoisempia, ja siksi he käyvät ostoksilla Kela-taksilla.
Kunnari on bussissa usein ainoa kyytiläinen. Hän toivoo silti, että vuoroja olisi enemmän.
– Jos olisi edes yksi iltabussi, jolla pääsee Kemijärveltä takaisin.
Pyhällä asuvien Silfverbergin ja Kedon perheessä autottomuudesta aiheutuu eniten ongelmia silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu.
Näin kävi muutama viikko sitten, kun perheen Rekku-koira joutui toisen koiran puremaksi. Rekku piti saada nopeasti Kemijärvelle eläinlääkäriin, mutta kaikki alueen taksit olivat varattuja.
– Ihmiselle voi tilata ambulanssin, mutta koiralle ei, Silfverberg sanoo.
Apu löytyi alueen asukkaiden yhteisestä Whatsapp-ryhmästä. Perhe pyysi siellä autoa lainaan. Tarjouksia tuli useita.
– Yhteisöllisyys on yllättänyt täällä ehkä eniten. Apua saa aina kun tarvitsee, Keto sanoo.
Kun julkinen liikenne on rajallista, autottomuus kaventaa helposti elinpiiriä. Hanna Lempinen arvelee, että asutuskeskittymissä moni pääsisi töihin ilman autoa, mutta vapaa-ajan menot on vaikeampi järjestää.
Rovaniemellä jo pelkästään Ounasvaaralle kulkeminen on bussilla hankalaa.
– Jos olisin kauhean Erä-Irma, en tiedä, miten sinne metsään pääsisin.
Pyhä valikoitui Outi Silfverbergin ja Sami Kedon Lappi-vuoden kodiksi juuri siksi, että siellä kansallispuistoon voi mennä kävellen.
– Jossain vaiheessa katselimme taloa, josta olisi ollut kansallispuistoon 20 kilometriä, Keto sanoo.
– Aika vähäisiksi käynnit olisivat varmasti jääneet.
3,2 miljoonaa autoa
Suomessa oli vuoden 2020 lopussa liikennekäytössä 3,2 miljoonaa autoa. Niistä 2,8 miljoonaa oli henkilöautoja.
Lapissa autoja oli noin 114 000, niistä henkilöautoja noin 93 800.
Vuonna 2021 henkilöautojen keski-ikä oli Lapissa 13,9 vuotta.
Uusimpia autot olivat Uudellamaalla (keski-ikä 10,3 vuotta) ja vanhimpia Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa (14,6 vuotta).
Suomessa vähiten autoja suhteessa väkimäärään on Espoossa, Helsingissä, Tampereella ja Turussa.
Silfverbergin ja Kedon Pelkosenniemelle muutosta kertoi aiemmin Iltalehti.