Suksien fluorivoiteet ovat olleet otsikoissa jo vuosikausia. Silti hiihtäjän voi – tasolla kuin tasolla – olla vaikea pysyä kärryillä, mitä nykyään saa käyttää ja mitä ei. Esimerkiksi norjalainen Dagbladet uutisoi vain hieman ennen Pekingin olympialaisten alkamista vuonna 2022, että kisojen suksivoidesäännöt olivat tuolloin epäselviä maailman parhaillekin.
Hiihtokonsultti Aleksi Harjula sanoo, että tiukin linja on huipulla eli Kansainvälisellä hiihtoliitolla (FIS) ja Kansainvälisellä ampumahiihtoliitolla (IBU).
Kotimaassa Harjula on tälläkin kaudella ollut huoltajana kisoissa, joissa fluorivoiteet on kielletty mutta joissa ei ole ollut kapasiteettia testaukseen.
Harjula ymmärtää, jos tilanne hämmentää harrastajaa. Kieltoja ja rajoituksia on eri kilpatasoillakin lykätty moneen kertaan.
– Osalle kuluttajista on varmasti ollut epäselvää, mitä on kielletty.
Fluori vauhdittaa märällä lumella
Kilpahiihtäjän näkökulmasta – jos huomioidaan vain vauhti ja luisto – fluorivoide on hyvä ystävä. Koska fluorivoide hylkii vettä ja likaa, se on ylivertainen tuote erityisesti kostealla ja likaisella lumella.
Joidenkin arvioiden mukaan vaikutusta on 10 kilometrin matkalla noin minuutin verran, mutta arvioon toki vaikuttaa merkittävästi se, millaista kyytiä hiihtäjä lähtökohtaisesti kulkee.
Per- ja polyfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) käytetään likaa, rasvaa ja vettä hylkivien ominaisuuksiensa vuoksi myös esimerkiksi paistinpannuissa ja sisustustekstiileissä. Ne ovat kuitenkin haitaksi niin ympäristölle kuin ihmisellekin, ja osaa niistä onkin rajoitettu EU:n alueella jo vuosia.
Keinotekoisesti valmistetut yhdisteet ovat siinä mielessä ikuisia, että ne hajoavat erittäin hitaasti sekä ihmisen elimistössä että ympäristössä, jossa ne kertyvät ja kipuavat ravintoketjua ylöspäin.
Vaikka oma suksivoiteen käyttö voi tuntua pikkiriikkiseltä pisaralta meressä, kokonaisuus ei ole merkityksetön: Dagbladet on tutkituttanut maaperää ja vettä Norjan Holmenkollenissa ja Lillehammerissa, jossa fluorijäämät ovat olleet huolestuttavalla tasolla.
Ihmiselle yhdisteet voivat aiheuttaa esimerkiksi maksavaurioita, syöpää, lisääntymisongelmia ja kilpirauhassairauksia.
Ei Thermacellin kaltaista keskustelua
Hyttystorjuntalaite Thermacellista käytiin pari vuotta sitten vimmaistakin keskustelua, ja tuolloin esimerkiksi Oulanka suunnitteli laitteet kieltäviä kylttejä kansallispuistoon. Kuntohiihtäjien fluorivoiteiden ympäristövaikutuksista ole julkisuudessa puhuttu vastaavalla tavalla.
– Thermacellin kokoista vyöryä ei ole ehkä siksi ole tullut, että keskustelu alkoi niin varhain, Harjula arvelee.
– Ehkä sitä alussa oli enemmän, kun osan mielestä kielto oli hyvä asia, kun taas osa hiihtäjistä kävi jopa jemmailemassa fluoripurkkeja pelätessään, että ne loppuvat kaupoista.
EU:n alueella fluorivoiteita on saanut valmistaa vain tietyillä raja-arvoilla kesästä 2020 alkaen. Sääntö ei joko ole mennyt kaikilla valmistajilla jakeluun tai siitä ei piitata: alkuvuonna 2022 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) tiedotti, että Pohjoismaiden valvontaviranomaisten yhteisessä hankkeessa yli kolmannes testatuista suksivoiteista ja suksien hoitotuotteista sisälsi rajoitettua yhdistettä yli sallitun pitoisuuden.
Ekoa on jo hyllyssä
Moni valmistaja on jo kehittänyt vähäfluorisia ja fluorittomia suksivoiteita. Hiihtokonsultti Harjula kertoo, että tarjolla on esimerkiksi hiilivety-yhdisteitä sisältäviä tuotteita, joista haitallisia liuottimia ei ole täysin kitketty mutta jotka ovat fluoria ympäristöystävällisempi ja terveellisempi vaihtoehto. Lisäksi jotkut valmistajat tekevät jo niin kutsuttuja ekovoiteita, jotka ovat täysin kasviperäisiä ja joiden pakkauksetkin on valmistettu kierrätysmateriaaleista.
– Muutamat valmistajat tähtäävät täysin ympäristöystävällisiin voiteisiin, mutta niitä ei ehkä ole vielä tuotu aggressiivisesti esille. Ne ovat katalogissa sitten valmiina, kun fluorikielto kunnolla tulee.
Menetettyä vauhtia ei Harjulan mukaan tarvitse surra, vaikka fluorista luopuisikin. Hän muistuttaa, että ero fluori- ja muiden voiteiden välillä pienenee lähes nollaan, jos hiihdetään kuivalla pakkaslumella. Käytettävyydessä tai säilyvyydessäkään hän ei ole huomannut erityisiä eroja.
– Ehkä näkyvin asia on se, että jos voidetta laittaa mustaan suksen pohjaan, fluorista jää vaalea rantu, kun nestemäinen vaha kuivuu. Ekovoiteesta sellaista ei välttämättä tule.
”Melkoista tavaraa”
Yksittäiselle harrastajahiihtäjälle suksivoiteen suurin altistumisen paikka on todennäköisesti voiteen levittämisvaiheessa. Harjula korostaa, että kemikaaleja ei kannata hengittää.
– Yhdisteet menevät nokan ja suun kautta hengitysteihin, ja siitä pää ja silmät voivat tulla kipeiksi. Maskia on hyvä pitää aina käytössä.
Nestemäisissä pahin vaihe on Harjulan mukaan levittämisessä ja harjaamisessa. Rautaa käyttäessä hyvä maski ja muut suojavälineet ovat niin ikään tärkeitä.
– Huomaan itsekin, että menee nokka tukkoon, jos ei käytä suojavälineitä. Omassa autotallissa huomaa, kuinka nestemäinen vahapurkki leimahtaa, eli kyllä se on melkoista tavaraa.
Suksivoiteen vaihto ekologiseen ei ole ainoa tapa, jolla harrastaja voi yrittää ympäristökuormaa keventää. Harjula vinkkaa, että suksiakin valmistetaan kierrätysmateriaaleista ja että käytetyistä suksista saa kunnon huollolla varsin hyvät kulkupelit.
Jos lähilatuja ei löydy, välillä voi harkita muitakin vaihtoehtoja liikkua lumisessa luonnossa. Harjula muistuttaa, että kulkupelejä on muitakin kuin murtsikat.
– Voi miettiä, lähtisikö metsäsuksilla tai liukulumikengillä metsään. Niin sitä on ainakin itse ruukannut tehdä.