Joku hakkaa ovea. Tuvassa on kuuma kuin saunassa, eri puolilla palaa kynttilöitä ja suoraan niiden yläpuolelle on ripustettu vaatteita kuivumaan.
Susanna Ylinen havahtuu unestaan ja lähtee selvittämään mistä pauke kuuluu. Ulkoa hän löytää juopuneen miehen.
Mies on 20 asteen pakkasessa pelkissä kalsareissa. Autiotuvan ovi ei ole lukossa, mutta mies on niin humalassa, ettei ole osannut avata ovea.
Vakavimmillaan väkivallan uhkaa ja vaarallisia tilanteita
Pohjoisen Polut kartoitti retkeilijöiden ja ulkoilijoiden kokemuksia toisen ihmisten häiritsevästä tai pelottavasta käytöksestä luonnossa ja retkikohteissa. Kyselyyn vastanneista 41 prosenttia kertoi kokeneensa sellaista.
Kyselyyn tulleiden kommenttien perusteilla kokemukset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta suuri osa luonnossa liikkujista on kohdannut yksittäisiä tapauksia jossain vaiheessa ulkoiluharrastustaan. Osa vastaajista koki, että tapaukset ovat yleistyneet viime vuosina.
Lievimmillään häiriökokemuksissa on ollut kyse toisista retkeilijöistä piittaamattomuudesta, paikkojen sotkemisesta, luonnon vahingoittamisesta tai melusta. Vakavimmillaan kyselyssä nousi esille seksuaalinen ahdistelu, väkivalta ja sen uhka tai Ylisen kuvaaman kaltaiset hengenvaaralliset tilanteet.
Päihtyneen rangaistus: Heitettiin uudelleen ulos pakkaseen
Autiotuvalla yhteiselo sujui alkuun hyvin miesporukan kanssa. Susanna Ylinen oli keväällä 2021 ystävänsä kanssa hiihtovaelluksella Hossan kansallispuistossa, ja päättänyt jäädä Laukkujärven autiotuvalle vielä toiseksi yöksi, kun tupaan saapui kolme miestä.
Autiotuvissa viimeksi saapuneet saavat ensisijaisesti käyttää tupaa, mutta yhdessä päätettiin, että kaikki viisi mahtuvat kyllä yöksi neljän hengen tupaan.
Illalla miesten kanssa oli keskusteltu hyvässä hengessä. Sovittiin, että kamiinaa ei polteta liian kuumaksi ja tuvan lämpö pidetään enintään 15 asteessa.
Alkuillasta miehet nauttivat oluita, ja Ylinen kävi nukkumaan turvallisin mielin. Jossain vaiheessa juomat olivat vaihtuneet väkeviin.
Äkillisen yöherätyksen jälkeen Ylinen sammutti kynttilät ja palasi makuulaverille.
Mieskin kävi makuulle, mutta pian tämä alkoi oksentaa laverille ja tuvan lattialle. Ylinen haki miehelle muovipussin ja ravisteli tämän kaverit hereille.
Rangaistuksena he passittivat oksentavan miehen jälleen pihalle. Ylisen mukaan tupaan jääneet miehet jatkoivat sitten uniaan.
– Pelkäsin, että hän paleltuu hankeen, Ylinen sanoo.
Tupien on tarkoitus tuoda turvaa
Kyselyssä erityisesti esiin nousivat kokemukset humalaisten, tyypillisesti miehistä koostuvien porukoiden aiheuttamasta häiriöstä. Suurin osa tapauksista oli suhteellisen lieviä: Juopuneet ovat aiheuttaneet meteliä esimerkiksi huutamalla tai soittamalla musiikkia kannettavasta kaiuttimesta.
Muutamassa tapauksessa häiritsevä tilanne on sisältänyt myös asiattomia tai seksuaalissävytteisiä puheita ja piittaamattomuutta toisten retkeilijöiden toiveista esimerkiksi siitä, miten kuumaksi tupa lämmitetään. Osassa tapauksista henkilöt ovat olleet niin juopuneita, että keskusteleminen on koettu mahdottomaksi.
Tunturi-Lapin asiakaspalvelupäällikkö Timo Karisen mukaan Metsähallituksessa tunnistetaan kuvaus miesporukoista, jotka käyttävät runsaastikin alkoholia ja käytännössä omivat jonkin tuvan tai retkikohteen itselleen.
Metsähallituksen tietoon on tullut esimerkiksi tapauksia, joissa autiotuvan ovi on laitettu lukkoon sisältä päin. Tuvan valtaaminen on ongelma myös turvallisuusnäkökulmasta.
– Se on kuitenkin yleiseen turvallisuuteen pohjautuva rakenne maastossa, jos olet vaikka kastunut tai kylmissäsi.
Karinen kuitenkin huomauttaa, että suuriin retkeilijämääriin nähden tällaiset tapaukset ovat harvinaisia.
– Tämä ei ole jokapäiväistä, ja todennäköistä on, että kohtaamiset ovat positiivisia. Emme missään nimessä halua luoda ilmapiiriä, että jokaiselle tapahtuu sellaista.
Päihtynyt mies aikoi vielä autolle
Susanna Ylinen sai lopulta vakuutettua tupaan jääneet miehet siitä, että ulos passitettu kaverikin pitää päästää sisään.
– Hänelle tuli siitä hirveä morkkis, että antakaa autonavaimet, hän lähtee nyt pois.
Ylinen jäi valveille. Hän kokee joutuneensa vahtimaan, ettei mies lähde taas pihalle tai humalassa autolle vähissä vaatteissa, koska hän ei halunnut ottaa kontolleen sitä, että miehelle tapahtuu jotain.
Ylisellä on kahden vuoden ajalta kolme kokemusta humalaisisten ihmisten aiheuttamasta häiriöstä tuvilla ja taukopaikoilla. Tapauksista kahdessa oli kyse autiotuvalla juopottelevista retkeilijöistä, kolmannessa alkoholia käyttivät tulipaikalle saapuneet paikalliset nuoret.
Ylinen toivoo tupiin alkoholikieltoa
Ylinen on tunnettu retkeilyvaikuttaja, joka on toivonut sosiaalisen median kanavissaan, että alkoholinkäyttö kiellettäisiin kokonaan yleisillä tuvilla ja taukopaikoilla, joilla yöpyy muitakin ihmisiä. Hän perustelee toivetta muun muassa sillä, että jos alkoholijuomat olisi kielletty, juomiseen puuttumiseen olisi parempi selkänoja.
– Jos joku tupakoi tuvassa, siitä voi sanoa saman tien. Mutta alkoholin nauttimista ei ole kielletty.
Tuvissa pitäisi käyttäytyä toisia kunnioittavasti, eikä muita saisi häiritä, mutta tällaisen veteen piirretyn viivan osoittaminen voi olla vaikeaa.
Ylisen puolesta ihmiset voivat vapaasti käydä kännäämässä metsässä, mutta hänestä sellaisten ihmisten pitäisi pysyä poissa autiotuvilta ja rakennetuilta taukopaikoilta.
Ryyppyporukat vaikeasti tavoitettava kohderyhmä
Timo Karinen kertoo, että Metsähallituksessa on seurattu some-keskustelua tupien alkoholinkäytöstä. Karisen mukaan kieltoja voisi teoriassa asettaa, mutta valvonta olisi mahdotonta, eikä kielto olisi siten järkevä.
Myös humalahakuisen juomisen kieltäminen olisi mahdollista, mutta rajanveto on vaikeaa ja valvonta jälleen kerran käytännössä mahdotonta.
Ennemmin Karinen laittaisi viestintäresursseja niiden henkilöiden tavoittamiseen, jotka kuvittelevat, että autiotuvasta voi tehdä oman porukan ryyppymökin. Nykyisellään se on vaikeaa, koska Karinen arvioi että Luontoon.fi -sivuja ja sosiaalista mediaa seuraavat ovat pitkälti aktiivisia ja tunnollisia retkeilijöitä.
– Uskaltaisin karkeasti linjata, että ongelmaryyppäysporukat eivät seuraa meidän kanavia ja viestintää.
Lisähaaste tulee siinä, että viesti pitäisi mennä perille riittävän ajoissa: Kilpisjärven Alkossa ja Kolarin kaupoissa voisi olla tietoiskuja toisten huomioonottamisesta tuvilla, mutta viesti pitäisi oikeastaan saada perille jo puoli vuotta ennen suunniteltua reissua, jotta ryyppyporukka suuntaisi ennemmin vaikka vuokramökkiin kuin autiotuvalle.
Paikallinen mies änki vuokratupaan keskellä yötä
Pohjoisen Polkujen kyselyyn vastanneilla 70 prosenttia häiritsevistä ja pelottavista kokemuksista liittyi toisiin retkeilijöihin. Selvässä vähemmistössä olivat ei-retkeilijöiden tapaukset, joissa esimerkiksi paikalliset asukkaiden tai maanomistajien käytös koettiin jollain tavalla häiritseväksi.
Kuuden hengen vapaalaskijaporukka oli Keimiöjärven vuokratuvassa kevättalvella 2021. Kello kahdelta aamuyöllä paikallinen juopunut mies ilmestyi tupaan. Mies oli saapunut paikalle moottorikelkalla.
Mies kaipasi viinaa ja naisseuraa, mutta poistui paikalta, kun ei löytänyt etsimäänsä.
Seuraavana iltana sama mies ilmestyi tuvalle uudelleen, vaikka ei tällä kertaa marssinut suoraan sisään. Myös toisena iltana mies oli liikkeellä moottorikelkalla ja umpihumalassa. Hän muun muassa haukkui paikalla olleet alatyylisesti ennen kuin jatkoi matkaansa.
Tapauksesta kertoo porukkaan kuulunut Juha. Hän ei esiinny jutussa nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Juhan mukaan raavaiden miesten vapaalaskuporukka ei tapauksesta isommin järkyttynyt, mutta hän pohtii mitä olisi tapahtunut, jos tuvassa olisi yöpynyt vaikka turisteja tai ryhmä naisia. Vapaalaskijat kirjoittivatkin Keimiöjärven vieraskirjaan kehotuksen pitää vuokratuvan ovi lukossa öisin.
Kelkallakaan ei saa ajaa humalassa
Metsähallituksen Tunturi-Lapin asiakaspalvelupäällikkö Timo Karinen asettelee sanansa varoen puhuessaan paikallisten ja ulkopaikkakuntalaisten retkeilijöiden välisistä kahnauksista Lapissa, sillä puheenaihe on arka.
Syksyllä 2021 julkisuuteen nousi tapaus, jossa mönkijällä liikkunut päihtynyt mies oli kaivanut kiväärin esiin Kuonarjoen autiotuvalla Käsivarressa. Karinen huomauttaakin, että tämäntyyppisissä tapauksissa Metsähallitus ei ole oikea taho puuttumaan, vaan asia kuuluu muille viranomaisille.
Sama pätee myös silloin, kun vahvasti päihtyneenä ajellaan moottorikelkalla esimerkiksi kansallispuiston alueella.
– Kehotan ilmoittamaan tällaisista 112:een. En haluaisi, että tulee sellaista käsitystä, että se olisi jotenkin ookoo vain siksi että ollaan Lapissa, ja kuvitellaan että varmaan täällä on aina toimittu näin.
Hiihtojäljen tekijänoikeuksien valvontaa Pyhällä
Päihteillä ei aina ollut osuutta kyselyssä ilmi tulleisiin tapauksiin. Esimerkiksi osa vastaajista oli kohdannut pelottavia ja vaarallisia tilanteita koirien irtipidon seurauksena. Lisäksi sen kaltaisista asioista huomauttamisesta oli joissain tapauksissa seurannut vihamielinen reaktio.
Jonkin verran kerrottiin maanomistajien ja jollain tavalla maanomistajan roolin ottavien henkilöiden ja retkeilijöiden välisistä tapauksista. Osassa myös retkeilijöiden käytös koettiin häiritseväksi, kun retkeilyreitille esimerkiksi oikaistaan pihan läpi.
Kyselyn oudoimmasta päästä oli Pyhä-Luoston kansallispuistossa viime talvena sattunut tapaus, jossa pariskunta oli viettänyt yön autiotuvalla.
Pariskunta oli saapunut paikalle edellisenä päivänä hiihtämällä kesäretkeilyreittiä pitkin. Miehellä oli välineenä splitboard eli suksiksi muunnettava lumilauta ja hänen tyttöystävänsä liikkui lumikengillä.
Kesäretkeilyreittiä ei huolleta talvella, mutta siitä erottui vanha hiihtojälki. Aamulla autiotuvalle ilmestyi keski-ikäinen mies, joka oli suivaantunut hänen hiihtojälkensä käytöstä kansallispuiston alueella.
– Hän tuli raivoamaan, että ollaan pilattu hänen latunsa kelvottomilla välineillä. Sitten hän rupesi tivaamaan, ettemmekö ole kuulleet mitään tekijänoikeuksista, splitboardilla liikkunut Miika kertoo.
Miika ei esiinny jutussa koko nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Myöhemmin Miika löysi latujen tekijänoikeuksiin liittyviä kirjoituksia toisen tuvan vieraskirjasta. Hiihtojälkensä tekijänoikeuksia valvovasta miehestä oli kokemuksia muillakin, ja ilmeisesti mies itsekin kirjoitti hiihtojälkensä käyttöä koskevia kommentteja vieraskirjoihin.
Metsähallitukselle viesti perille palautelomakkeella
Timo Karisen mukaan Metsähallitus ei ole selvittänyt, millaisia kielteisiä kokemuksia retkeilijöillä on toisten käytöksestä luonnossa. Retkeilijät kertovat kyllä kokemuksistaan luontokeskuksissa, mutta kynnys tähän on suhteellisen korkea, eli tietoon tulee todennäköisesti rajallinen osa tapauksista. Vakavammat taas pitäisi ilmoittaa suoraan 112:een.
Pohjoisen Polkujen kyselyssä tuli ilmi, että tietoisuus tapauksista leviää erityisesti vieraskirjojen kautta. Karisen mukaan vieraskirjoja selaillaan Metsähallituksessakin, mutta systemaattisesti niitä ei käydä läpi.
Hän kehottaa käyttämään ennemmin Luontoon.fi -sivuilta löytyvää virallista palautekanavaa, johon löytyy ohjeet esimerkiksi tuvista.
Kaikki palautekanavan kautta lähetetyt viestit menevät perille Metsähallitukseen ja joka ikinen niistä on käsiteltävä. Jos retkeilijä haluaa saattaa taukopaikkojen ikävät tapaukset ja ilmiöt Metsähallituksen tietoon, Karisen mukaan palautekanava toimii parhaiten.