Itämeren lohi oli 1990-luvulle tultaessa kuoleman kielissä. Suurin osa lohijoista oli padottu ja ylikalastus oli tuhonnut jäljellä olevat lohikannat.
Lohta ajoi sukupuuton partaalle pyydysten rinnalla lisääntymishäiriö M74. Pahimpina vuosina se niitti jopa 80 prosenttia harvojen Perämeren jokiin kudulle päässeiden emokalojen poikasista.
Lisääntymishäiriö oli erityisen pelottava siksi, ettei sen syytä tunnettu. Johtuiko se ympäristömyrkyistä? Levisikö lohissa joku tuntematon tauti? Ei, kyse oli ylikalastuksesta.
Turska pyydettiin Itämerestä niin vähiin, ettei se pitänyt enää ravintoonsa kuuluvia kilohailikantoja kurissa. Lohen ravinnossa nuoren, rasvaisen kilohailin osuus nousi, minkä seurauksena B1-vitamiini eli tiamiini väheni lohen mädistä. Se sai poikaset kuolemaan ruskuaispussivaiheen aikana.
Lääke on luonnon tasapaino. Lohen lisääntymishäiriö hellittää, kun sen ravinto on vähärasvaisempaa, eli lohi saa syödäkseen silakkaa ja vanhempaa kilohailia.
Tenojoella lohta on noussut viime vuosina jokeen erittäin vähän ja lohien koko on pienentynyt ainakin 1970-luvulta lähtien. Hiljattain tutkijat osoittivat, että ihmisellä on tässäkin sormensa pelissä.
Jäämerellä villakuoretta on kalastettu voimakkaasti ja sen kannat ovat heikentyneet. Tutkijat osoittivat, että lohen ravinnokseen käyttämän villakuoreen kannan vaihtelu on yhteydessä lohen sukukypsyyttä säätelevän geenin muutoksiin. Selkosuomeksi: Tenon lohien koko pienenee, kun villakuoretta on vähän.
Myös kalastuksella Tenojoessa on merkitystä sekä lohen määrään että kokoon. Perinteinen lohipato pyydysti pienempiä lohia. Niiden osuus on Tenolla noussut, kun perinnepyynti on vähentynyt.
Tenon lohen tilanteen pitäisi parantua, jos kalankasvattamoille löydetään muuta proteiinipitoista rehua villakuoreen tilalle. Myös kalastuksen rajoittaminen Tenojoella näyttää välttämättömältä.
Lohen pyyntirajoitukset itse asiassa kantavat jo hedelmää taimenen kohdalla. Luonnonvarakeskuksen mukaan taimenten koko on kasvanut Tenolla selvästi 1990-luvulta lähtien ja kutukannat ovat vahvistuneet.
Kun kalastuspaine on helpottanut, kalat näyttävät kasvavan suuremmiksi ja selviytyvän kudulle useampaan kertaan. Niinpä Tenon vuosittaiset taimensaaliit ovat pysyneet ennallaan siitä huolimatta, että kalastusta on voimakkaasti leikattu.
Ihminen on puuttunut merten ekologiaan jo niin voimakkaasti, että on työlästä kuvitella miltä vesiluonto näyttäisi ilman sitä.
Kuinka moni esimerkiksi tietää, että vielä sata vuotta sitten kemiläisten ja simolaisten kalastajien pyydyksiin jäi pieniä valaita?
Sittemmin pyöriäiset katosivat ilmeisesti metsästyksen, kalastuksen ja ympäristömyrkkyjen takia. Toivottavasti osaamme hoitaa luonnonvarojamme niin viisaasti, että näemme niiden vielä joskus palaavan.