Oulun kaupunkialueella maanantain vastaisena yönä harhaillut nuori karhu pakeni takaisin metsään aivan Sirkka Räsäsen ja Erkki Kylmäsen kodin vierestä Hiirosen Otsonkujalla.
– Olemme maalta kotoisin ja liikumme aika paljon luonnossa, mutta koskaan emme ole karhua nähneet, Räsänen kertoo.
Otso jäi nytkin näkemättä, koska pariskunta oli nukkumassa. Kylmänen tosin vitsaili karhun näkemisestä vain pari päivää sitten.
Karhusta tehtiin havaintoja ainakin Vasaraperän, Kaakkurinkankaan ja Tahkokankaan alueilta. Hiirosesta eläin jatkoi Iinatin suuntaan, eli Oulun kaakkoispuolella olevia metsiä ja soita kohti.
Hiirosen ja Tahkokankaan tienoilla Oulun keskustaa kohti kurottaa Oulujoen suuntainen metsäkieleke, jonne pohjoista kohti vaeltava villieläin voi päätyä asutusta väistellessään.
– Täällä on rauhallista asua. Aiemmin tämä on ollut kaupunkilaisille hyvää marjamaata, Räsänen kehuu asuinaluetta.
Kysyimme Hiirosen lähellä asuvilta, pelottaako ajatus karhun kohtaamisesta. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Oulussa liikkunut karhu oli poliisin mukaan todennäköisesti erauskarhu. Se tarkoittaa viime vuonna syntynyttä pentua, jonka emo on vieroittanut elämään omaa elämäänsä.
Erauspennun harhailu asutuksen keskelle ei ole tavatonta, arvioi riistakeskuksen suurpetosuunnittelija Kai-Eerik Nyholm.
– On karhuille hyvin tyypillistä, että ne saattavat yöllä piipahtaa asutuksen piirissä. Kaupunki on silloin rauhallinen. Kaikkia vierailuja ei välttämättä edes huomata, hän selittää.
Erauspennut ovat arkoja. Ihmisen havaitessaan ne todennäköisesti pakenevat. Ylivuotinen karhunpoikanen voi harhautua asutuksen keskelle kokemattomuuttaan.
– Erauspentu hakee omaa elinaluetta joskus hyvinkin kaukaa. Uros voi lähteä jopa satojen kilometrien päähän, Nyholm kertoo.
Varsinkin nuoria karhuja houkuttaa asutuksen piiriin myös toive ilmaisesta murkinasta. Kevät on talviuniltaan heränneille eläimille niukan ravinnon aikaa.
Ihmisten tulisikin huolehtia, ettei pihoille jää karhua houkuttelevia tuoksuja. Muuten mesikämmen voi tottua käymään ruuanhaussa asutuksen piirissä.
– Karhu on kaikkiruokainen. Pitäisi välttää laittamasta roska-astioihin tuoksuvia ruokajätteitä, ja pihat ja kompostit kannattaa pitää puhtaina esimerkiksi kalanperkeistä ja grilliruuasta ja muusta tämäntyyppisestä, Nyholm luettelee.
Nyholm työskenteli aiemmin Pohjois-Amerikassa. Siellä hän pani merkille, miten karhut oppivat kuljeksimaan kaupunkiin omia polkujaan.
– Meillä oli siellä radioseurattuja karhuja. Niin sanotut ongelmatapaukset käyttivät yleensä aika samoja reittejä kaupunkiin tullessaan. Ne ovat sellaisia metsäjuonteita tai muuten rauhallisempia alueita.
Vaikka karhu on petoeläin, sen luontainen ravinto muistuttaa ihmisten nykyisiä kasvispainotteisia ravintosuosituksia. Nyholmin mukana karhun ravinnosta yli 80 prosenttia on kasvisperäistä.
– Nyt kun esimerkiksi meillä täällä Pohjois-Karjalassa alkaa ruoho pelloilla vihertää, karhut ovat jo viikon päivät käyneet syömässä pelloilta voikukkaa ja muuta vihreää tavaraa, joka helpottaa niiden tilannetta, Nyholm sanoo.
Aikuiset karhut pyörivät keväällä myös hirvenvasojen perässä ja kaatavat jopa aikuisia hirviä, mutta erauspennun täytyy jo kokonsa vuoksi tyytyä pienikokoisempaan ravintoon.
– Näin toukokuun lopulla erauspennun paino on noin 30 kiloa, riippuen siitä onko kyseessä naaras vai uros. Kokoerot voivat olla isoja saman pentueenkin sisällä, Nyholm kertoo.
– Tämän kevään pentujen painossa puhutaan 5–7 kilosta, hän vertaa.
Muutaman kymmenen kilon painoinen erauspentu välttää varmasti viimeiseen asti käymästä ihmisen kimppuun, ellei se sitten joudu jostain syystä puolustautumaan ahdistettuna.
Mutta miten pitää toimia, jos törmää täysikokoiseen otsoon luonnossa? Nyholm on sopiva henkilö vastaamaan, sillä hän on alkanut kouluttaa muun muassa metsäalan työntekijöitä karhukohtaamisiin.
Nyholm korostaa, että useimmiten karhu lähtee itse pois päin ihmisen kohdattuaan. Jos karhu ei jostain syystä huomaa ihmistä tai tulee lähemmäksi, kannattaa pitää vähän meteliä ja heilutella vaikka käsiä.
– Ensimmäisenä kannattaa katsoa, että havaitseeko se kunnolla ihmisen ja reagoiko se siihen.
Joskus karhu voi pitää ihmistä uhkana, jolloin se voi puhista ja tehdä valehyökkäyksen iskemällä tassunsa maahan ja ryntäämällä uhkaavasti kohti. Nyholmin mukaan silloinkin kannattaa yrittää perääntyä hiljalleen ääntä pitäen.
– Selkää ei kannata kääntää eikä lähteä juoksemaan pakoon, hän neuvoo.
Jos sattuisi käymään niin huono tuuri, että karhu päättää käydä ihmisen päälle, tulee heittäytyä maahan ja suojata päätä ja niskaa käsillä.
– Jos oikeasti näkee, että karhu painaa korvat luimuun ja tulee ihan täysillä nelinkontin kohti, niin sittenkin kannattaa mennä vasta lähietäisyydeltä maahan. Sanoisin, että jos hermo pitää, niin vasta kun karhu on alle 10 metrin päässä, Nyholm sanoo.
Kuollutta ei kannata leikkiä liian aikaisin, jotta karhulla olisi aikaa päästä tilanteen tasalle.
– Jos heittäytyy maahan jo karhun ollessa 30 metrin päässä, se saattaa tulla jopa uteliaisuuttaan katsomaan, Nyholm sanoo.
Todennäköisyys karhujen kohtaamiseen on lisääntynyt, sillä karhukanta on kasvanut yli kaksinkertaiseksi 2000–luvulla. Euroopan suurin petoeläin on levinnyt Itä-Suomesta Keski-Suomeen ja palannut luontoon paikoin länsirannikolla asti.