Mieleen hiipii ajatus, että tätä upeaksi kehuttua retkikohdetta ei ole tarkoitus löytää. Onko sitä enää edes olemassa?
Parkkipaikoille ei ole osoitteita eikä pysäköintialueita ole merkitty tien varteen. Uudesta luontoon.fi-palvelusta tietoa ei kesäkuun alussa löydy, eikä vanha palvelu ole enää käytössä.
Harvat opastaulut näyttävät ikänsä puolesta siltä, että tietoja ei ole hetkeen tarkastettu.
Kun onnistuu löytämään kohdan, mistä pääsee polulle, kunhan hyppelee ojan ja risukon yli, saa olla skarppina merkintöjen kanssa. Osa viitoista pötköttelee maassa, ja paikoin valkoiset maalitäplät ovat rapisseet puidenkyljistä pois.
Kaikki vaivannäkö on kuitenkin sen väärti, että haasteista huolimatta säilyttää uskonsa siihen, mitä mahtavuutta – huikea järvi ja mainiot maisemat – Miekojärvellä on luvassa.
Vaaramaisemien ja herkullisten hiekkarantojen helmi
Metsähallitus mainostaa Miekojärveä vesiretkikohteena, mutta missään nimessä se ei ole pelkästään sellainen. Kävelijälle reitit tarjoavat rantaelämyksiä sekä silmäiltävää vaaroilta vesille ja niiden yli.
Tuotantopäällikkö Inari Ylläsjärvi Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo, että käyntejä tässä retkikohteessa on vuosittain noin 15 000.
Miekojärvi on nykyisellään määritelty päiväretkikohteeksi, ja tämä määritelmä vaikuttaa siihen, millaista palveluvarustusta Metsähallituksen on jatkossa tarkoitus ylläpitää. Tärkeimmät palvelut keskittyvät Orhinselänniemeen.
Niemessä on kota, puolikota, kaksi ulkotulipaikkaa, puuvarasto ja käymälä. Ne ovat hyvässä kunnossa. Palveluiden runsaudesta huolimatta retkeilijät ovat viritelleet myös omia tulipaikkoja, mikä ei tietenkään ole sallittua.
Orhinselänniemestä löytäisi tasaisen alustan teltalle. Se, muu ulkoyöpyminen tai mökin vuokraaminen onkin Miekojärvellä nukkuvalle tarpeen, sillä tupia ei ole.
Jos vuokraa mökin, bonuksena saattaa olla pakettiin mahdollisesti kuuluva vene, jolla pääsee soutamaan tai huristamaan esimerkiksi Vaarasaareen.
Oman veneen tai kajakin saa vesille veneenlaskupaikoilta, joita on ainakin Sirkkakoskella, Mäntylaella, Koutusjokisuussa sekä Pessalompolossa.
Telttayöni aikana Mäntylaella havahdun ääniin, jotka kuulostavat packraftin pumppaamiselta. Aamulla vastarannalla Vaarasaaressa näkyykin teltta.
Koska järvi on iso ja tuulella aallokas, pitää omat vesillä liikkumisen taitonsa kuitenkin osata arvioida oikein.
Pieskänjupukalle matka alkaa pitkoksilla
Miekojärven länsirannalla on 1,8 kilometriä pitkä Pieskänjupukan näköalapolku. Pieskänjupukka tarkoittaa Pieskänvaaran huippua, joten kiipeämistä on luvassa, mutta aivan siedettävissä määrin.
Itäpuolella merkittyä reittiä on enemmän.
Pisin niistä on patikkareitti Miekojärvi–Vietonen, jonka kokonaispituus on 23,2 kilometriä. Koska reitti kiertää kahdeksikkomaisesti kaksi silmukkaa, voi kulkea myös jommankumman noin puolikkaista reiteistä.
Parhaiten kuljettavissa on reitin Kaaranneskoskentien länsipuolella oleva keskivaativa osuus Miekojärven rannalle, Orhinselänniemeen ja Raakonvaaraan. Tämän kierroksen pituus on noin 7,5 kilometriä.
Kaaranneskoskentien itäpuolista reitistöä Vietosen suuntaan ei enää huolleta, eikä Metsähallitus suosittele sitä käytettäväksi reitin ja opasteiden huonon kunnon vuoksi.
Rantaan suuntautuvalla reitillä pääsee herkuttelemaan Miekojärven parhaat palat: loputtoman määrän hiekkaa ja avarat järvimaisemat sekä rannasta käsin että korkealta Raakonvaaran päältä.
Paras patikkareitti poimii namupalat
Jos autonsa parkkeeraa Kaaranneskoskentien varteen kohtaan, jossa reitti ylittää tien, tulee valittavaksi kaksi vaihtoehtoa. Patikoimaan voi lähteä suoraan kohti herkullisia hiekkarantoja, tai säästellä ne kierroksen jälkimmäiselle puoliskolle.
Reittiinsä saa muutaman kilometrin lisää pituutta ja jossain määrin myös nousua ja laskua, jos järven lisäksi puikahtaa tien toiselle puolen ja Lehtilaelle.
Reitti, edelleen myös sen ei-ylläpidetty osuus, on merkitty maastoon puutolpilla ja valkoisilla maalimerkeillä. Niiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Muuten saattaa päätyä pitemmälle kierrokselle kuin suunnitteli.
Me suuntasimme omalla retkellämme rantaa kohti, eli kulkemaan kierrosta vastapäivään.
Matkalla on kohtia, joissa Metsähallitus ennallistaa soita. Ojia tukkimalla ja puustoa poistamalla suoveden pinta nostetaan luontaiselle tasolleen. Aikanaan suo alkaa taas muodostaa turvetta ja suokasvillisuus palata alueelle.
Tässä vaiheessa työtä maasto näyttää kaikkea muuta kuin ihanalta, mutta sen sietää, kun ymmärtää tarkoituksen.
Rannan lähestyessä kulku muuttuu kuivemmaksi. Kun sitten aikansa kulkee harjun päällä olevalla mäntykankaalla rantaviivaa seuraten, putkahtaa Orhinselänniemi eteen hämmästyttävänä hiekkaparatiisina.
Hiekkaa piisaa niemen kahta puolta, ja osa siitä suikertaa kapenevana kärkenä kohti lähimpiä saaria.
Orhinselänniemessä on 200 metrin esteetön polku, jolle pääsee vain vesiteitse. Poikkilankutettu pitkospuureitti venelaiturilta tulentekopaikalle on osittain epätasainen ja vaativa.
Orhinselänniemi on palveluvarustukseltaan reitin paras, muttei ainoa.
Kun jatkaa matkaa merkittyä reittiä pitkin, pääsee kohta taas pistäytymään rannalle. Raakonniemessä on pienempi mutta yhtä hiekkaisa ranta, joka majoituspaikkana lienee rauhallisempikin.
Myös Raakonniemessä on kotalaavu ja käymälä.
Rantaelämähumputtelun jälkeen alkaa kapuamisosuus. Raakonvaaran huippu on 235 metrin korkeudessa. Sinne pääsee askel kerrallaan ja olemalla tarkkana liikahtelevien kivien sekä märkänä mahdollisesti liukkaiden kalliopintojen kanssa.
Välillä nousu on loivaa, välillä tiukempaa.
Huipulta näkee sekä Miekojärven niemenkärkineen ja saarineen että saaren takana siintelevät vaarat.
Loppumatkan voi tasoitella dopamiinisäväyksen saanutta mieltään tasaisemmassa ja kuivemmassa maastossa – tosin tien toisella puolella Lehtilaella lyhyempiä mutta kivan jyrkkiä nousuja ja laskuja on vielä lisää.
Sompanen on tipahtanut ylläpidosta, Vaarasaari sinnittelee
Patikkapolkua on lisäksi Sompasessa ja Vaarasaaressa.
Sompasen luontopolun (4,8 kilometriä) voi yhdistää joko pitkään reittiin tai sen toiseen silmukkaan, tai kulkea sellaisenaan.
Reittiä ei kuitenkaan enää ylläpidetä, eikä Metsähallitus suosittele sen käyttämistä. Itse polku sekä sen opasteet, merkinnät ja reitillä olevat pitkospuut ovat erittäin huonossa kunnossa.
Näkymät sen sijaan ovat priimaa edelleen. Sompanen on hieno, kivikkoinen ja toorainen vaara, jonka huipulla kasvaa korkeita kuusia.
Toorit ovat kookkaita, usean metrin korkuisia kivipahtoja, jotka ovat syntyneet graniitin lohkeillessa suorakulmaisesti.
Erikoisen muotoiset toorit ovat muinoin olleet pyhiä palvontakohteita. Niiden on uskottu olevan myös jumalolentojen asuntoja. Ehkä Suomen kuuluisin toorien paikka on Nattastunturi.
Sompasen maasto on korkeuserojen ja kivisen maaperän vuoksi haastava. Reitti on luokiteltu vaativaksi. Reitin varrella olevalla Sompasen kodan taukopaikalla ei ole huoltoa tai polttopuita, eikä taukopaikka enää näy luontoon.fi-palvelussa.
Vaarasaari on järven saarista suurin, muttei ainoa.
Pienempiä ovat muun muassa Kuusisaari, Viitasaari ja Palkimensaari, joka on vain noin puolen kilometrin päässä Orhinselänniemestä.
Vaarasaaren länsiosassa kulkee 7,4 kilometrin edestä retkeilypolkua, jonka varrella on metsiä, soita sekä pieni Vaaralampi. Kosteimmat osuudet on pitkostettu ja reitti merkattu oranssilla.
Kunto alkaa kuitenkin olla heikko. Jo kolme vuotta sitten huonokuntoinen retkireitti hukkui muuhun maastoon ja pitkospuut olivat lahot.
Suorimmin reitille pääsee rantautumalla Mustalahteen tai Hietalahteen. Niissä on sekä laavut että hienot, uimiseen ihanteelliset hiekkarannat. Vieläkin lisää rantoja!
Vaarasaaren itäreunassa on Pitkäniemen luonnonsuojelualue, sen kulmilla laavu ja käymälä. Luonnonsuojelualuetta on myös saaren keski- ja pohjoisosissa.
Näin elämysten äärelle löytää
Alussa esiteltyyn tiedon puutteeseen löytyy lopulta vastaus, sillä Metsähallituksen Luontopalveluiden viestinnästä selviää, että Miekojärvi on ehditty lisätä palveluun vasta juhannusviikolla.
Nyt se siellä on ja tiedot ovat ajan tasalla.
Sen sijaan läheisen Lankojärven länsipuolella kulkevaa Eeron polkua ei ole vielä merkattu reitiksi, mutta polku itsessään erottuu kartasta haaleana. Reitillä olevat portaat ovat upouudet, ja Pallistajalle on merkattu myös monta infokatosta, luontotorni, laavu ja käymälä.
Viime vuoden lopussa alkaneessa Metsähallituksen Luontopalveluiden kaikkien palveluiden tarkastelutyössä Miekojärven alue on Inari Ylläsjärven mukaan jo skannattu, mutta mitään reittejä ei ole vielä varsinaisesti suljettu.
Esimerkiksi Vaarasaaren osalta ei ole vielä tehty päätöstä suuntaan eikä toiseen.
Viimevuotisen myrskyn kaatamien infotaulujen tilalle on tulossa neljä uutta tänä syksynä.
Ratkaistaanpa vielä lopuksi se ongelma, miten tähän retkikohteeseen löytää.
Karttaan on merkitty kaksi pysäköintialuetta, mutta ne eivät ole retkeilyreiteillä päinkään. Niille ei myöskään ole osoitteita, mutta luontoon.fi-palvelusta voi katsoa saapumisohjeita.
Oman kokemukseni mukaan näppärimmin patikoimaan pääsee Kaaranneskoskentieltä. Jos osoitteeksi syöttää Kaaranneskoskentie 965:n, saapuu jo varsin lähelle Miekojärvi–Vietonen -patikkareittiä.
Tarkkasilmäinen hoksaa kyllä valkoisen tolpanpäänkin.
Juttua muokattu 9.7.2025 kello 8.45: Lisätty veneenlaskupaikkoihin Pessalompolo sekä maininta, että ainakin nämä veneenlaskupaikat ovat olemassa.