– Ikinä en ole nähnyt noin isoa perhosta, raahelainen Jenni Krekilä hämmästelee sunnuntaista havaintoaan.
Krekilä oli lenkillä koiransa ja kissansa kanssa, kun huomio kiinnittyi maassa levänneeseen otukseen.
– Koiranpentu on kiinnostunut kaikesta, se sen ensin huomasi ja kissa seuraavaksi yritti syödä. Ensin luulin, että se on lepakko, se oli niin suuri, Krekilä kertoo.
Löytö oli kuitenkin siniritariyökkönen. Se on Suomen ja koko Euroopan suurin yökköslaji, jonka siipiväli lähentelee kymmentä senttimetriä. Ei olekaan ihme, että se herättää koollaan huomiota.
– Se lähti lentoon ja pörräili katulampun ympärillä ja puhelimen taskulamppukin sitä kiinnosti, Krekilä kertoo havainnostaan.
Siniritariyökkösen etusiivet ovat vaalean ruskeanharmaat, mutta takasiivistä löytyy lajin näkyvin tuntomerkki: vaaleansininen poikkivyö. Lajin vanha nimi onkin sinivöinen ritariyökkönen.
Krekilä ei ole ainoa, joka on ihmetellyt tänä syksynä suurta perhosta.
– Jo viime syksy oli hyvä, mutta nyt niitä on ennätysmäisesti, hyönteistutkija, Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön yli-intendentti Marko Mutanen toteaa.
Siniritariyökkösellä ja muillakin ritariyökköslajeilla on Mutasen mukaan 2000-luvulla mennyt "paremmin kuin koskaan tunnetun historian aikana".
– 1970-luvun lopun Yökköset 2 -kirjan levinneisyyskarttoja on vaikea uskoa todeksi tänä päivänä, Mutanen hämmästelee.
Syyt runsastumiseen ovat kuitenkin hieman epäselviä. Mutasen mukaan on vaikea sanoa, mikä osa lajin elinkierrossa levinneisyyttä yleensä rajaa, mutta ravintokasvin puute se ei ole.
– Lajit ovat munatalvehtijoita, ja kylmät talvet voivat viedä munat. Mutta ehkä todennäköisemmin joko kesän pituus tai syksyn lämpö on kriittinen tekijä, hän lisää.
Siniritariyökkösen toukka elää touko-heinäkuussa haavalla ja aikuisten perhosten lentokausi kestää heinäkuun loppupuolelta lokakuun puoliväliin.
– On perusteita varsinkin sille, että lämpimien syksyjen jälkeen kannat ovat kasvaneet. Nyt on selvästi ollut hyvä jakso, mutta sellaisia on kyllä ollut ennenkin, ja sitten kanta on romahtanut.
Siniritariyökkösiä voi yrittää houkutella omalle pihalleen syöteillä. Ritariyökköset syövät Mutasen mukaan luonnostaan käyneitä marjoja ja hedelmiä, mutta ne tulevat voimakkaasti käyneille syöteille, jopa niin käyneille ja etikoituneille, joita muut yökköset jo välttävät.
– Vanha jippo on käyttää mätiä banaaneja. Parempi lopputulos saadaan käyttämällä olutta hiivan ja sokerin kanssa. Kaikki vastaava houkuttelee niitä voimakkaasti. Etikkahappo on kai se kemikaali, jonka ne aistivat, Mutanen lisää.