Mikä sen virkistävämpää autossa istumisen puuduttamille jäsenille ja turruttamalle mielelle, kuin pikkuretki tai luontohetki! Pitkillä ajomatkoilla vaatteetkin ovat usein valmiiksi rennot.
Esittelemme 50 vaihtoehtoa huoltoaseman munkkikahveille.
Kysyimme niitä varten vinkkejä neljältä tunnetulta retkikirjailijalta Mika Markkaselta, Pentti Korpelalta, Jouni Laaksoselta ja Harri Ahoselta. Kokosimme kartalle kiinnostavimmat piipahduskohteet pohjoisen pääväyliltä.
Sopiva piipahduskohde on listassamme sellainen, johon ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tarvitse poiketa isosti valtaväyliltä. Hauskankuuloiset retkikohteet kuuluvat listalle, samoin upeat ja jännät luontokohteet.
Eri vuodenaikoihin liittyen esimerkiksi talvikunnossapito ja mahdolliset aukioloajat kannattaa tarkastaa erikseen.
Valtatie 4 (E75), Oulu – Kemi – Rovaniemi – Utsjoki
Letonniemen suojelualue Oulussa on näppärä merenranta- ja maankohoamiskohde. Lintutornin ja nuotiopaikan lisäksi 2,7 kilometrin reitillä ilahduttaa vastamaalattu Koskelan loisto.
Kurtinhaudan rantametsässä Oulun Haukiputaalla voi voi tutustua muinaisen merenrannan hiekkadyyneihin. Alue on yksi harvoista Perämeren rannikon dyynimetsistä. Metsässä kulkee pieni kulttuuripolku.
Jakkukylän riippusillan Iissä kerrotaan olevan jänneväliltään Pohjois-Euroopan pisin metallirakenteinen kevyen liikenteen riippusilta. Sen kokonaispituus on 250 metriä ja jänneväli 180 metriä.
Purusaari sijaitsee niin lähellä riippusiltaa, että ehdottomasti kannattaa käydä molemmat. Purusaareen pääsee köysilossilla. Saaren kiertää parin kilometrin reitti. Sen varrella on nuotiopaikka ja laavu.
Simonkylän luontopolkuja on kaksi. Pitkä kierros on noin 9,5 kilometriä, lyhyt noin puolet siitä. Maalaismaisema on kuin sadan vuoden takaa. Välillä kuljetaan joenrantaa, välillä rantametsiä. Reitillä on laavu sekä joen- että merenrannassa.
Tankokarin polku (4,5 km) Kemissä kiertää kala-altaan ja sen varrella on runsaasti taukopaikkoja. Järveen istutetaan kirjolohta ja taimenta, luonnonvaraisina esiintyy ainakin ahventa ja haukea. Kalojen lisäksi alueella saattaa nähdä metsäkauriita, hirviä ja joutsenia.
Kiikelinniemen merellisessä metsässä Kemissä on laavu, näköalatorni ja monta pikkureittiä: ulkoilureitti (2,4 km), Snellmanin luontopolku ja Kiikelin kierros. Kohti Kiikeliä voi lähteä kulkemaan myös ympärivuotisen lumilinnan parkkipaikalta. Tämä reitti on harmaana teollisuuskaupunkina pidetyn Kemin iloinen yllätys.
Kätkävaaran vaellusreitti Tervolassa on 7,5 kilometrin mittainen, Luolat ja rotkot -reitti lyhyempi. Vaaran huippu on kivirakkainen muinaisranta. Reitillä on kolme tulistelukotaa ja sen lähtöpisteessä esteetön pitkospuureitti pienen järven ympäri. Matkalla Kätkävaaraan voi pulahtaa turkoosiin, kirkkaaseen veteen vanhalla Louen marmorilouhoksella.
Vammavaaralla Tervolassa on mahtava lakirakka ja komea näköala Kemijoelle. Korkeuseroa jokeen tulee 180 metriä. Polku huipulle on kolme kilometriä pitkä. Vaaran huipulla on laavu ja kota.
Sukulanrakan hiidenkirnut sijaitsevat Rovaniemellä Rautiosaaren kylässä. Sukulanrakan kallion rinteellä on 14 hiidenkirnua, joista kolme on huomattavan syviä. Ne kuuluvat Suomen suurimpiin hiidenkirnuihin. Kohteen ylläpito on lopetettu syksyllä 2025, mutta tokihan itse hiidenkirnut siellä pysyvät.
Napapiirin retkeilyalueella Rovaniemellä on helppoja tai keskivaativia merkittyjä reittejä parin kilometrin mittaisista luontopoluista kymmenen kilometrin patikointireittiin könkäiden välillä sekä kaksi vaativaa esteetöntä reittiä. Retkelle on helppo lähteä joko Vika- tai Vaattunkikönkään pysäköintialueelta.
Ukko-Luoston huipulle kapuamalla saa kunnon taukojumpan! Tämä on Luoston korkein huippu, jonne vievän rengasreitin (6,7 km) varrella on myös Ukko-Luoston maisematupa: moderni päivätupa korkealla tunturin rinteellä. Tämä sijaitsee Sodankylässä, Pyhä–Luoston kansallispuistossa.
Viiankiaavan luontopolku (4,2 km) Sodankylässä vie soidensuojelualueelle ja ihanalle aapasuolle. Jos kaipaa pitempää happihyppelyä, voi jatkaa noin kilometrin verran Särkikoskenmaan laavulle ja takaisin. Eväitä voi nautiskella myös Viiankijärven rannalla.
Pyhä-Nattanen on Nattastuntureista ehkä tunnetuin eikä vähiten tooriensa ansiosta. Se sijaitsee Sodankylässä, ja huipulta näkee vaikka mitä ja vaikka mihin. Huipulle lyhyin reitti on itäisemmältä pysäköintipaikalta, jolloin edestakainen matka on 3,5 kilometriä, mutta pitempiäkin vaihtoehtoja on. Tämä retki vaatii kunnon jalkineet.
Tankavaarassa Sodankylässä on Kultakylän lisäksi ainakin kolme piipahdukselle sopivaa reittiä: Urpiainen (1 km), Koppelo (2,4 km) ja Kuukkeli (4,7 km). Näistä pisin vie Pikku-Tankavaaran huipulle, jossa on näköalatorni. Hopiaojan varressa on tulentekopaikka ja kota. Sotahistoriasta kiinnostuneille on Kuukkelilenkin alkupuolella Tankavaaran sotahistoriapolku, jonka opastetaulut kertovat toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista alueella.
Kiilopää on 546 metrin korkuinen, muodoltaan kiilamainen tunturi Urho Kekkosen kansallispuistossa, Saariselällä, Inarin ja Sodankylän rajalla. Samalla nimellä tunnetaan myös Suomen Ladun retkeilykeskus palveluineen. Kiirunapolku (5,7 km) vie Kiilopään huipulle, ja jos se ei riitä, voi jatkaa yhdistelemällä muita Urho Kekkosen kansallispuiston reittejä.
Juurakkovuopajan lintutornista on näkymä Inarijärvelle. Se sijaitsee Ivalojokisuulla. Lintutornille ja takaisin on matkaa pari kilometriä. Tämä käyntikohde vaatii pienen poikkeaman päätieltä.
Karhunpesäkivi Inarin Myössäjärvellä on suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni eli rapautumisonkalo. Se on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisään pääsee kiven juurella olevasta aukosta.
Tuulisjärven reitillä (3 km) pääsee Tuulispään huipulta tähystämään Inarijärvelle, tietenkin Tuulisjärven lisäksi. Lyhyt, koko perheen retkikohde. Järven rannassa on retkeilypalveluita, jopa sisäruokailutila kaasuhelloineen ja kamiinoineen. Rannassa on laituri.
Otsamon reitti (5,4 km) Inarissa kulkee eroosion muovaamassa maastossa. Osin jyrkän reitin kiipeämisen palkitsee maisema Inarijärvelle. Ylhäällä on päivätupa.
Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee Inarissa. Reitti (4,4 km) on kivien ja juurakoiden takia vaikeakulkuinen, joten tälle piipahdukselle kannattaa varata aikaa. Ja muutenkin, sillä tämä on hyvä reitti rauhoittumiseen. Polun varrella on kahdeksan hiljentymispaikkaa, jotka perustuvat Saamenmaan vuodenaikoihin ja Raamatun teksteihin. Nykyinen Pielpajärven kirkko on rakennettu vuosina 1752–1760 ja se oli käytössä 1800-luvun loppuun saakka.
Johtalanvárrin polku lähtee Utsjoen keskustasta. Reitin pituus on 3–4 kilometrin luokkaa riippuen lähtöpaikasta. Menomatka on ylämäkeä ja paluu alamäkeä. Johtalanvárrin pohjoisrinteen läheisyydessä on nuotiopaikka ja tunturin itäpuolella on kota. Maisema avautuu Tenojokilaaksoon.
Valtatie 21 ja Ruotsissa maantie 99, Tornio – Ylitornio – Pello – Kolari – Enontekiö
Kukkolankoskea Torniossa voi pitää saunan ja siian valtakuntana. Ruotsin puolella on enemmän nähtävää kuin Suomen puolella. Kosken pauhatessa taustalla saa tepastella mielensä mukaisen määrän, käydä museoissa tai syödä.
Nivavaaran reitti (1,2 km) Torniossa on helppokulkuinen. Näköalalaavulle johtavat portaat. Tornionjoelle, erityisesti alavirran puolelle, avautuu hieno, pikkusaarten täplittämä maisema.
Luppiovaaraa Ruotsin Ylitorniossa 99-tien varressa ei voi ohittaa. Jylhä kallioseinämä näkyy kauas, samoin kuin kallion päälle ja reunoille rakennettu mökkikylä. Ylhäälle pääsee autolla, perillä on parkkipaikka. Alueelta löytyy neljä eri pituista vaellus- tai maastopyöräreittiä: 2,5 kilometriä, 5 kilometriä, 8 kilometriä ja 11,5 kilometriä.
Kruununkierros Aavasaksalla Ylitorniossa on pari, kolme kilometriä pitkä riippuen reitinvalinnasta. Esteetön Aurinkokierros on kilometrin mittainen. Näköalapaikkoja on reittien varsilla useita, ja laavullakin voi taukoilla.
Everstin piilon kyltti napottaa Pellossa tien varressa niin, että monen mielenkiinto on varmasti ohi kulkiessa herännyt. Kyseinen paikka on luola, jossa everstiluutnantti Ragnar Nordström piileksi pakomatkallaan Ruotsin sodan aikana. Jos käyntiin yhdistää Ratasvaaran kierroksen, tulee mittaa kuutisen kilometriä. Lyhin polku luolalle on parin sadan metrin mittainen.
Isovaaran luonnonsuojelualue Ruotsin Ylitorniossa sijaitsee Luppiosta yhdeksän kilometriä pohjoiseen. Alueella risteilee useita metsäpolkuja ja vaaran laella on taukotupa, tulistelupaikkoja ja jännittäviä, toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita.
Jaipaljukka Pellossa vaatii pienen poikkeaman valtatieltä sivuun. Luontopolku on 3,6 kilometrin mittainen ja reitti sinne 1,2 kilometriä tien varresta. Tällä kierroksella pääsee piipahtamaan muun muassa pienessä arboretumissa.
Lukkarinvainion luontopolku Kolarissa on 3,5 kilometrin kierros. Polku on sekoitus kulttuurihistoriaa ja jokimaisemaa. Se kulkee Kolarinsaaren kangasmetsässä, suolla ja jokimaisemassa.
Iiton palsasuolla pääsee piipahtamaan suon reunassa. Katselulavalle on vain jokunen sata metriä tien varresta. Palsat ovat ikiroutaisia turvekumpuja, joita ei näe missä tahansa.
Kilpisjärvi, siis itse järvi, sijaitsee Saanatunturin juurella arktisten suurtunturien kainalossa. Se, millaista jaloittelua kaipaa vaikka matkalla Norjaan, jää jokaisen päätettäväksi, mutta vaihtoehtojen runsaudesta tämä paikka ei ainakaan kärsi.
Valtatie 22, Oulu – Muhos – Paltamo – Vaala
Sadinkoski on Sanginjoen luonnonsuojelualueella Oulussa. Esteetön reitti (800 m) kulkee Sanginjoen rantaa pitkin esteettömälle taukopaikalle. Reitti on sorastettu. Matkalla on vesialueita ylittäviä siltoja ja alueen luontoa esitteleviä toimintapisteitä. Paluu samaa reittiä.
Liimanninkosken luontopolun (1,4 km) varrella Muhoksella on laavu aivan kosken partaalla. Lähellä pysäköintialuetta on myös katettu pöytäryhmä eväiden syöntiä ja levähtelyä varten.
Rokuan kansallispuistossa on useita piipahduspaikkoja ja -reittejä, kuten Pitkäjärven polku (1,6 km), Harjunpolku (2,5 km) ja Pookinpolku (4,9 km). Pookivaaralla ja sen hurjassa tornissa voi käväistä lyhemmin Pookin pysäköintialueelta.
Kivesvaaran pääparkkipaikka on huipun tuntumassa. Lakialueella on kivipuisto, näköalatasanne ja kota. Tämä vaara sijaitsee Paltamossa. Patikkareittejä on kahdesta kilometristä alkaen.
Manamansalossa Oulujärvellä kulkee esimerkiksi kahden kilometrin ulkoilureitti. Muutenkin Oulujärven retkeilyalueella reittejä ja taukopaikkoja on vaikka kuinka paljon, ja kokemisen arvoinen on toki itse Oulujärvi.
Valtatie 20, Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski
Koiteli on lähes luonnontilainen koskialue Kiimingissä Oulussa. Alueella on myös kulttuurihistoriallinen arvonsa, onhan täällä sijainnut aikanaan muun muassa saha. Koitelissa voi vaikkapa viettää vapaa-aikaa rantakalliolla ja nauttia piknikiä taukopaikoilla.
Hirvisuon soidensuojelualueen laidalla on alle kilometrin mittainen pieni polku lintutornille. Männynkäkkärät koristavat laajaa avosuota. Suo sijaitsee Oulun ja Pudasjärven rajalla.
Rumavaaralla Pudasjärvellä jo polun (2 km) lähtöpaikalla on laavu. Talousmetsän jälkeen polku kulkee kivikolle, joka on viimeisimmän jääkauden peruja. Vaaran laella puutonta avokivikkoa vasta onkin! Ruma ei muuten tässä tarkoita rumaa, vaan hankalakulkuista.
Hampusvaaran reitti (1 km) Pudasjärvellä piipahtaa vaaran huipulla, jossa on myös laavu. Maisema aukeaa Iinattijärvelle ja sen yli. Koska laavu avautuu pohjoiseen, voi täällä vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen onnistua bongaamaan keskiyön auringon tai revontulia.
Taivalvaara Taivalkoskella on massiivisen mäntymetsän peittämän hiekkakasauman korkein osuus. Vaikuttavinta ovat kuitenkin supat. Reittivaihtoehtojakin on: helppo Satupolku (1 km) ja vaativampi Näköalapolku (5,2 km).
Kikarinlammen kierros on erilaista Taivalvaaran aluetta: lampia ja soita. Polku on siitä huolimatta kuiva ja hiekkapohjainen. Kierrokselle tulee mittaa 5,5 kilometriä.
Soiperoinen Taivalkoskella on erinomainen syy poiketa päätiestä vähän sivummalle. Jo pysähtyminen kirkasvetisellä järvellä on elämys. Parkkipaikan lähellä on päivätupa. Harjun päällä kulkee viiden kilometrin kierros, joka kannattaa mahduttaa taukoon – muuten jää harmittamaan!
Valtatie 5 (E63), Kajaani – Hyrynsalmi – Suomussalmi – Taivalkoski – Kuusamo
Kouta–Vuores-retkipolkujen varrella Kajaanissa on vaikka mitä jännää, kuten Akkovaara, Jättiläisen luola, Paljakankallio ja vanha muskoviittikaivos. Lyhyin eli luolakierros on 2,4 kilometriä pitkä. Lähtöpaikka kannattaa valita sen mukaan, mitä haluaa nähdä.
Vuorilammen ympäri Hyrynsalmella kiertää 5,6 kilometrin mittainen silmukkareitti. Ominaista sille ovat kalliot ja jyrkänteet. Osa alueesta kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Vuorilammella on laavu.
Säynäjäsuo–Matalansuon soidensuojelualue sijaitsee Suomussalmella. Lyhyempi kierros on 4,5 kilometriä pitkä.
Kylmäluoman retkeilyalueella Taivalkoskella voi jaloitella patikoiden, maastopyöräilemällä, uimalla tai vaikka melomalla. Retkeilyreittejä on useita, ja erikoista niillä kaikilla on se, millaisia jälkiä kesäkuussa 2021 riehunut Paula-myrsky jätti jälkeensä.
Valtavaaran huiputus -rengasreitillä (5,7 km) Kuusamossa on kaksi taukopaikkaa sekä huipulla entinen palovartijan maja.
Pyhän Jyssäys -rengasreitti (5,8 km) Rukalla nousee Pikku Pyhävaaran huipulle, josta löytyy upeita maisemia ja kota evästaukoa varten. Tämän reitin voit kulkea joko jalan tai maastopyörällä ja se sopii hyvin koko perheen päiväretkeksi.
Kerro vinkkisi! Puuttuuko listalta joku kiva paikka, jossa suosittelet piipahtamaan? Kommentoi alle.