Talvella lämpötila saattaa vaihdella rajusti kymmenien pakkasasteiden ja plusasteiden välillä. Kuinka pukeutua oikein luonnossa ulkona liikkuessa, retkeilyssä ja vaelluksilla?
– Tärkein ohje on kerrospukeutuminen. Kerroksia lisätään ja vähennetään tarpeen mukaan, korostavat kokeneet retkeilyharrastajat Mari Murtomaa-Hautala ja Heikki Hautala.
Oululaispariskunta on aikoinaan tavannutkin retkeilyn parissa Oulun yliopiston partiolippukunta Soopan syysvaelluksella Muotkatunturilla.
Lämmittävää alle, tuulta pitävää päälle
Alimman kerroksen tulisi olla muuta kuin puuvillaa, sillä puuvilla sitoo kosteutta liikaa ja vie lämpöä. Villa- tai villasilkkikerrasto ihoa vasten on pariskunnan mielestä paras. Villa siirtää kosteutta iholta pois ja tuntuu kosteanakin lämpimältä.
Hyvälaatuinen merinovilla sopii useimmille, mutta osa ihmisistä kokee villan kutittavan. Vaihtoehtona on keinokuituinen tekninen kerrasto, joka myös siirtää kosteutta pois iholta ulompiin kerroksiin.
– Kokemuksen kautta löytää itselle mieluisimmat, Mari Murtomaa-Hautala toteaa.
Villan päälle tulevat päällys- eli kuorivaatteet, jotka voivat olla esimerkiksi puuvillaa tai keinokuitua. Päällimmäisen kerroksen tulee pitää tuulta jonkin verran.
Nollakelillä voi tarvita sadevaatteita. Vedenpitäviä vaatteita voi käyttää halutessaan myös pakkasella, mutta tällöin kosteus voi tiivistyä alempiin vaatekerroksiin.
– Talviretkillä ei pidä aluksi lisätä liikaa kerroksia, sillä kun lähtee liikkumaan, tulee helposti liian kuuma, Murtomaa-Hautala muistuttaa.
– Liikkeelle lähtiessä pitää olla vähän kylmä. Liikkuessa lämpenee nopeasti, Hautala lisää.
Kerroksia myös päähän, käsiin ja jalkoihin
Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Käsissä päällimmäisenä ovat tuulen- tai vedenpitävät kuorihanskat tai -kintaat. Niiden alle kasataan muita kerroksia pakkasen mukaan. Alimpana ohuet käsineet ovat kätevät, jotta ei tarvitse olla paljain käsin jotakin tehdessään.
Monojen alle laitetaan hyvin kosteutta siirtävät ohuet alussukat ja 2–3 kerrosta villasekoitesukkia niiden päälle. Sukat eivät saa puristaa ja siksi päällimmäisten sukkien tulee olla väljemmät kuin alimpien.
Päähine kannattaa valita sen mukaan, hikoileeko päästä paljon. Alimpana voi olla ohut villapipo. Sen lisäksi voi käyttää lisäpipoja tai esimerkiksi tuulenpitävää fleecepäähinettä. Takin huppu on tärkeä, sillä sitä on helppo säätää tarpeen mukaan.
Näillä vaatekerroksilla pärjää tuulisesta nollakelistä kovimpiinkin pakkasiin.
Mitä syrjäisempi retki, sitä parempi varustautuminen
Yön yli vaelluksille tarvitaan myös lämmintä taukovaatetusta, sillä pysähtyessä tulee kylmä nopeasti. Lämmin lisävaatetus puetaan hiihtovaatteiden päälle. Esimerkiksi untuvatakki ja -kintaat lämmittävät tauolla ja leiriytyessä mukavasti. Jos pakkautuvaa takkia ei ole, taukovaatteeksi voi ottaa paksun välikerroksen. Sen huono puoli on se, että se pitää pukea tuulenpitävän kerroksen alle.
Kylmien monojen tilalle vaihdetaan leirissä kuivat vaihtojalkineet, jotka voivat olla esimerkiksi huopakumppareiden irtovuorit tai toppa- tai untuvatöppöset.
Hyvä lisävaruste on toppahame, joka on kätevä vetäistä päälle lyhyilläkin tauoilla. Sitä voi käyttää myös lämpöviittana teltassa ja untuvatakin voi tarvittaessa laittaa makuupussin päälle lisälämpöä tuomaan.
Yleensä taukovaatteita ei käytetä taukojen ulkopuolella, jotta ne pysyvät kuivina. Jos pakkanen kiristyy yli -20 asteen, taukokintaita voi kylmäsorminen käyttää myös liikkuessa. Untuvatakkia ei kuitenkaan kannata hiihtäessä käyttää, sillä kostuttuaan se ei lämmitä.
Autiotuvilla yöpyessään saa kuivatettua monot ja vaatteet.
Ahkiossa tai rinkassa on hyvä olla 1–2 ohutta kerrosta vaihtovaatetta. Jos reissu kestää yli viikon, tällöin voi tarvita yhden vaatekerran lisää. Villaa voi tuulettaa ja hieroa lumessa. Makuupussin sisälle kannattaa pakata sukat, jotta saa yöksi kuivat sukat jalkaansa.
– Toppahametta ja töppösiä ei tarvita päiväretkellä, mutta mitä syrjäisempi retki, sitä tärkeämpi on ottaa varahanskat ja taukotakki mukaan. Jos tuuli vie hanskat ja on monta tuntia majoitukseen, henki voi olla siitä kiinni, kun ei pysty tekemään asioita. Voi olla, ettei jäätynein sormin saa edes juomapulloa avattua, pariskunta korostaa.
Päiväreissun voi tehdä repun kanssa. Pidemmällä reissulla ahkio helpottaa matkaa, mutta rinkallakin pärjää.
– Teimme aikoinaan monia vaelluksia Ruotsin armeijan vanhoilla tervatuilla puusuksilla ja huopakumppareilla rinkan kanssa opiskelijabudjetilla. Nykyiset kamppeet on hankittu 25 vuoden kokemuksen kautta vähitellen. Vähällä voi aloittaa.
Yhtä paljon ennenaikaisia kuin suunniteltuja telttaleirejä
Retkeily on Hautaloilla nykyään koko perheen harrastus. Perheen poika Ukko, 13, ja lapinkoira Ropi, 3, ovat tottuneita tuntureissa liikkujia. Maalis–huhtikuussa perhe tekee Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa 1–2 viikon talvivaelluksia.
Heikki Hautalalle retkeilystä on tullut myös ammatti, sillä hän on toisena yrittäjänä ulkoilutarvikkeita myyvässä Shelby Outdoor -liikkeessä Oulussa. Mari Murtomaa-Hautala toimii ympäristöylitarkastajana aluehallintovirastossa.
Aloittelijan kannattaa aloittaa vähästä ja käydä kokeilemassa, miltä mikäkin itsestä tuntuu. Omien rajojen tunnistaminen on tärkeää, sillä viisi kilometriä kaupungissa voi taittua tunnissa, mutta avotunturissa se voi viedä koko päivän.
– Kaupungissa on vaikea uskoa, millaiset luonnonvoimat voivat olla. Pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmia, sillä luonto voittaa aina kuitenkin. Näkyvyys voi yllättäen mennä, joten kannattaa varautua teltalla. Yhtä paljon meillä on ollut ennenaikaisia telttaleirejä kuin suunniteltuja.
Pakkaa mukaan nämä elintärkeät varusteet talvivaellukselle
Kompassi ja kartta, jotta tiedät, missä maastossa liikut.
Sulaa vettä esimerkiksi termospullossa. Hiihtäessä hikoilee huomaamattaan ja hengityksen kautta poistuu nestettä. Janon tunnetta ei välttämättä tunne, mutta silti täytyy muistaa juoda.
Vähintään ensiside ja retkestä riippuen muita ensiaputarvikkeita sekä osaamista käyttää niitä.
Riittävästi ruokaa tuomaan energiaa.
Otsalamppu myös päiväretkelle. Talvisaikaan pimeys voi yllättää, jos retkeen tulee viivästystä.
Satelliittiviestin tuo turvaa pidemmillä matkoilla. Se toimii gps:nä ja sillä voi viestittää kotiin, että kaikki on kunnossa tai tarvittaessa hälyttää apua.
Teltta mahdollistaa leiriytymisen tilanteen yllättäessä. Jos telttaa ei ole, kannattaa ottaa mukaan tuulisuojapussi. Sitä voi käyttää hätämajoitteena ja kaivautua sen kanssa taukotakki päällään lumeen.
Lumilapio on myös hyödyllinen.
Muista säänmukainen varustus. Vaatetusta ei saa olla liikaa, mutta pahimpaan täytyy varautua. Pakkaa mieluummin vähän liikaa reppuun kuin päälle.
Kokeile ulkona talvella nukkumista 1. kertaa vaikka omassa pihassa, lähimetsässä tai lähisaaressa. Lyöttäydy kokeneempien retkeilijätuttujen mukaan tai osallistu ohjatulle talviretkelle tai -vaellukselle.
Omien rajojen tunnistaminen on tärkeää. Suunnitelmia täytyy osata muuttaa sään muuttuessa.