Tuntemus on erikoinen: heinäkuisella avovesiuintiretkellä Oulun Valkiaisjärvellä jossain kohtaa uintireittiä iholla tuntuu jotain. Paljon jotain.
Kun yritän saada selkoa tuntemusten aiheuttajasta heti tuoreeltaan, kourallisessa vettä ei vain näy kerrassaan mitään.
Koko asia olisi ehkä jäänyt sikseen ja unohtunut, ellei kahvipöytäkeskusteluissa olisi tullut esille kahden muun uimarin samanlainen kokemus toisesta järvestä, Taivalkosken Soiperoisesta, vajaat pari sataa kilometriä Oulusta koilliseen.