Erämaa, jossa vä­hem­män on enemmän

Muotkatuntureilla on vähemmän kaikkea: vähemmän huippunähtävyyksiä, paljon vähemmän retkeilyrakenteita ja todella vähän merkittyjä reittejä esimerkiksi suosittuun Urho Kekkosen kansallispuistoon verrattuna.

Tämän vuoksi Muotkatunturin erämaa-alueella on myös vähemmän turisteja, mutta sitäkin enemmän omaa rauhaa.

Esittelemme jutussa neljä reittiehdotusta, joiden pohjalta voit suunnitella oman vaelluksesi Muotkalle.

Muotkatunturin erämaa-alue sijaitsee Inarin ja Utsjoen rajamailla, lähellä Suomen ja Norjan rajaa. Alueen pohjoisosaa hallitsevat tunturit ja joet: pitkä Kielajoki sivuhaaroineen ja suuresta Peltojärvestä alkunsa saava Peltojoki.

Muotkatuntureilta voit löytää Lapin luonnon parhaita puolia: upeita avotuntureita ja jokilaaksoja, kirkkaita vesiä, vanhaa metsää, aapasoita ja erämaan eläimiä.

Alueen eteläosassa on metsäisiä vaaroja, pieniä järviä sekä soita, joiden vuoksi eteläosa on sulan maan aikaan vaikeakulkuisempi kuin pohjoisosa.

Näin pohjoisessa metsät ovat pääosin tunturikoivua, mutta erämaa-alueen eteläosissa ja pohjoisen jokilaaksoissa kasvaa myös hienoa vanhaa mäntymetsää. Muotkatunturin metsäalueet ovat pääosin helppokulkuisia.

Muotkatuntureiden pohjoisosiin on helppo lähteä Karigasniementieltä, jonne pääsee linja-auton kyydissä.

Erämaassa tarvitaan erätaitoja ja varusteita

Muotkalla on vain muutama autiotupa, mutta alueella saa leiriytyä vapaasti. Teltta tarjoaa suojaa huonolta säältä. Jos sää on hyvä, teltan voi pystyttää myös avotunturiin, jossa riippumatolle ei ole tukipuita.

Muotkatunturin erämaa-alueella saa tehdä nuotion maahan pudonneista oksista ja risuista silloin, kun maastopalovaroitus ei ole voimassa. Jokien varsilta löytyy hyviä leiripaikkoja, joissa usein on vanha nuotiopaikka jo valmiina.

Vaellusreitti kannattaa yleensä suunnitella jokien suuntaiseksi, mutta erämaavaelluksella kannattaa kuitenkin varautua kahlaamaan purojen ja pienten jokien poikki. Jos mukana on sandaalit, ne voi vaihtaa jalkaan kahlauksen ajaksi, jolloin vaelluskengät säilyvät kuivina.

Muotkalla vaeltaminen vaatii vaelluskokemusta ja erätaitoja, erityisesti suunnistustaitoa.

Erämaassa liikutaan poluilla ja tarvittaessa polkujen ulkopuolella. Vaikka myös GPS-tekniikkaa voi käyttää apuna, kaikilla alla mainituilla reiteillä kartan ja kompassin käyttö on hallittava.

1. Muotkan Ruoktulta Jäkäläpäälle tunturimaisemiin

Muotkatuntureilla ei ole virallisia, Metsähallituksen ylläpitämiä reittejä, mutta Muotkan Ruoktun ystävien yhdistys on talkoovoimin merkinnyt alueelle kesäreitin, joka soveltuu myös vähemmän vaelluskokemusta omaaville.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että reitin merkinnät voivat olla puutteelliset ja tunturissa näkyvyys voi muuttua nopeasti.

Muotkan Ruoktulta lähdettäessä kuljetaan ensin autotien sillan yli ja sitten polkua, joka seurailee Peltojoen vartta. Parin kilometrin jälkeen ylitetään oja siltaa pitkin. Tämän jälkeen käännytään länteen.

Polkua pitkin noustaan kohti kaunista Veajetláttu-lampea. Lammen jälkeen polku nousee avotunturiin. Hyvällä säällä voi poiketa Jäkäläpään huipulla (korkeus 450 metriä).

Jäkäläpään jälkeen polku laskeutuu kodalle. Jos kääntyy kodalta takaisin Muotkan Ruoktulle, kokonaismatkaksi tulee noin 13 kilometriä.

Merkitty reitti jatkuu edelleen eteläkaakkoon kohti Peltojoen vartta. Koko reitin pituus on noin 18 kilometriä, joka tarkoittaa melko pitkää päiväretkeä tai helpohkoa parin päivän vaellusta.

2. Peltojärven kierto

Vaellus aloitetaan Muotkan Ruoktulta kuten reitti 1, mutta tässä vaihtoehdossa ei nousta Jäkäläpäälle, vaan jatketaan syvemmälle erämaahan Peltojoen vartta pitkin. Vain alkumatka kuljetaan merkittyä reittiä pitkin.

Polku ohittaa pienen Lahtisen kämpän, joka ei sovellu yöpymiseen. Lahtisen kämpän jälkeen kuljetaan Harrijärvien kautta kohti Honkavuoman latvajärveä. Reitti kiertää Peltotunturin (Bealdoaivi, 568 metriä), mutta hyvällä säällä voi kulkea tunturin huipun kautta tai käydä huipulla ilman rinkkaa esimerkiksi leiristä käsin.

Retki jatkuu Peltojärven rantaan. Vasaraniemen lähistöltä voi löytää hienoja hiekkarantoja leiripaikaksi.

Jos virtaa riittää, Peltojärveltä käsin voi huiputtaa Kuárvikozzân eli ”Käyräkynsitunturin” (590 metriä), joka on Muotkatuntureiden korkein huippu. Huiputuksen päivämatkaksi tulee noin 15 kilometriä.

Peltojärven kierrossa haasteena voivat olla eteläosien, Vuomalahden ja Suojanperän, suoalueet. Olosuhteista riippuen suot ovat enemmän tai vähemmän märkiä, ja niitä voi joutua kiertelemään.

Reitti jatkuu Peltojärven koillisrannoille, josta on hienot näkymät Peltotunturin jyrkänteille. Lopuksi palataan Peltojoen vartta myötäillen Muotkan Ruoktulle. Vaelluksen pituudeksi ilman tuntureiden huiputuksia tulee noin 60 kilometriä.

3. U:n muotoinen reitti erämaan pohjoisosissa

Linja-auton avulla voi siirtyä esimerkiksi Sulaojalle, kävellä U:n muotoisen reitin ja päättää vaelluksen Muotkan Ruoktulle, josta pääsee taas linja-auton kyytiin.

U:n muotoisella vaellusreitillä maisema vaihtuu koko ajan, eikä tarvitse palata samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen. Etuna on myös se, että vaelluksen pituutta voi säätää vaelluksen aikana. Halutessaan voi joko kierrellä tai suunnistaa suoraan lopetuspaikkaan.

Tarkka vaellusreitti on suunniteltava itse, mutta kartalla näkyvän esimerkkireitin pituudeksi tulee noin 60 kilometriä.

Vaellus aloitetaan Sulaojalta. Aluksi mennään autotietä pitkin etelään soramontulle, josta matka jatkuu mönkijäuran kautta Karigasjoelle. Kahlauksen jälkeen noustaan vähitellen kohti avotuntureita.

Esimerkkireitti kulkee pääosin polkujen ulkopuolella. Se kulkee halki Stuorraäytsin (Stuorraávži) kanjonin, joka on upea nähtävyys. Valtavat tunturit ympäröivät suurta kanjonia, jonka pohjalla on rehevää koivikkoa ja kirkasvetisiä lampia.

Reitti kulkee myös Stuorraaäytsin autiotuvan ja Kiellaroaivin porokämpän kautta. Jokien ylityksiä tai kahlauksia on useita. Lopuksi reitti yhtyy Jäkäläpään reittiin (reitti 1), jota pitkin vaelletaan Muotkan Ruoktulle.

4. Vanha postipolku ja eteläosan haasteet

Muotkan halki Karigasniemeltä Tirroon kulkee vanha reitti, niin sanottu Postipolku, joka viitoitettiin yli 50 vuotta sitten. Reittiä ei ole huollettu, mutta sen voi yhä löytää maastosta.

Erämaa-alueen halki kulkeva reitti esittelee Muotkatuntureita monipuolisesti.

Reitin pituus on vähintään 70 kilometriä. Jos matkan varrella poikkeaa tunturien huipuilla tai autiotuvilla, matka pitenee.

Polulla pysymisen lisäksi reitin haasteena ovat eteläosan suot. Vedenkorkeus kannattaa selvittää ennen vaellusta, sillä Verkkojärven kaakkoispuolella olevat suot ja Verkkojoen kahlaaminen voivat korkean veden aikaan olla vaeltajalle vaikeita paikkoja.

Jos vaelluksen aloittaa Tirron suunnasta, nämä haasteet tulevat eteen jo alkumatkasta, eikä ainakaan vaelluksen lopussa tarvitse kääntyä takaisin, jos kahlaus ei onnistu.