Miten maisema on muut­tu­nut sadassa vuo­des­sa? Antti Haataja jäl­jit­tää tal­vi­so­das­sa kaa­tu­neen va­lo­ku­vaa­jan vanhoja ku­vaus­paik­ko­ja poh­joi­ses­ta Suo­mes­ta

Lähes sata vuotta myöhemmin Antti Haataja istuu Kainuussa tietokoneensa ääressä ja yrittää hahmottaa tarkkaa paikkaa, missä Mikkola seisoi kuvaa ottaessaan.

– Satelliittiaineistojen ja ilmakuvien avulla pystyy hyvinkin tarkasti löytämään Mikkolan kuvauspaikkoja, Haataja kertoo.

Tietokirjailija-valokuvaaja Haataja on valinnut Mikkolan laajasta, yli tuhannen valokuvan aineistosta sadan kuvan otoksen, jotka hän aikoo paikantaa ja kuvata maisemat uudelleen.

Haataja haluaa selvittää, mitä valokuvat todistavat vuosisadan aikana tapahtuneesta muutoksesta suomalaisessa luonnossa, etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Esimerkiksi puurajan kohoaminen tuntureilla ja puuston kasvu voivat olla kuvissa näkyviä vaikutuksia.

– Yhdistän ympäristötieteen tutkimusaiheen valokuvataiteen menetelmään ja historialliseen aineistoon rakentaakseni uuden monitieteellisen tutkimusmenetelmän ympäristönmuutoksen tutkimiseksi ja havainnollistamiseksi, Haataja määrittelee lähestymistapansa.

– Kun Museovirasto ilmoitti Mikkolan kuvien tulleen saataville, kiinnostuin niistä heti. Mikkolan kuvat ovat sata vuotta vanhoiksi kuviksi laadukkaita, aiheet ovat mielenkiintoisia ja aineisto on laaja, Haataja kertoo.

Haataja keskittyy projektissaan Lappiin ja Kainuuseen, missä Mikkola valtaosan kuvistaan otti.

– Yritän valita kuvauskohteet mahdollisimman laajasti, Aavasaksalta Utsjoelle ja Pallakselta Posiolle, Haataja suunnittelee.

– Mikkola otti kuvansa pääasiassa sulan maan aikana. Hän lähti reissulle touko–kesäkuun vaihteessa ja kuvauskausi jatkui syyskuulle, Haataja kertoo.

Haatajan mukaan kuvien yhteyteen on kirjattu varsin hyvin tietoja kuvauspaikoista, mutta Mikkolan varsinaista matkapäiväkirjaa ei ole löytynyt.

Museoviraston tietojen mukaan Mikkola vietti kesät Lapissa opiskelujensa alkuvuosista lähtien. Ensin hän toimi kullanetsintäyhtiöiden palveluksessa, sitten ensimmäisessä metsien inventointiryhmässä, ja myöhemmin teki omia tieteellisiä tutkimuksia.

– Mikkola oli geologi ja kuvauspaikat ovat ehkä saattaneet valikoitua geologin silmin, Haataja miettii.

Mikkola valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1932 ja toimi Geologisen toimikunnan apulaisgeologina. Ura sekä tutkijana että kuvaajana jäi lyhyeksi, sillä Mikkola kuoli talvisodassa helmikuussa 1940.

Haatajan tavoitteena on koota kuvista näyttely ja tehdä kirja.

– Tarkoitus on myös seurata projektin edistymistä kentällä reaaliajassa Instagram-päivityksin, Haataja lisää.

– Projektia on mahdollista laajentaa talvisella materiaalilla ehkä jonkin toisen kuvaajan kuvia toistamalla, Haataja pohtii.

Samoin Mikkolalta käymättä jäänyt Käsivarren seutu on Haatajalla harkinnassa sisällyttää omaan projektiinsa muiden kuvaajien vanhoja kuvia hyödyntämällä.

Haatajan tarkoituksena on myös tallentaa käymänsä kuvauspaikat tarkasti, jotta kuvat ovat seuraavan valokuvaajasukupolven toistettavissa sadan vuoden kuluttua. Heidän ei kuitenkaan tarvitse nähdä paikantamisen vaivaa, sillä nykyteknologia mahdollistaa kuvauspaikkojen jättämisen perinnöksi metrin tarkkuudella.