Kakka kertoo kul­ki­jas­ta

Ensimmäiset tassujen painaumat näkyvät jäätyneen soratien pintaan sataneella tuoreella lumella. Kettu on päätynyt viereisen metsän upottavalta hangelta tien tarjoamalle kovalle alustalle.

– Kantavalla pinnalla kettu liikkuu usein pariravia, Petteri Nissinen toteaa.

Helminauhamainen jälki syntyy lumeen, kun kettu astuu aina edellisen jäljen päälle. Lumessa tämä on ketulle kevyin tapa liikkua.

Luontoharrastaja ja metsästäjä Petteri Nissinen liikkuu poikansa Otso Nissisen kanssa pohjoisen Suomen metsissä vuoden ympäri. Syyskuusta toukokuuhun he liikkuvat metsästämässä riistaa ja kesäkuukaudet marjassa ja sienessä.

Yhden metsäkanalinnun pyytäminen vaatii keskimäärin 90 kilometriä metsäsuksilla hiihtoa. On siis näkökulmakysymys, ovatko retket enemmän pyynti- vai tarkkailureissuja.

Pyysin Nissisiä mukaan metsään opastamaan, mitä kaikkea lumisessa luonnossa voi nähdä, jos osaa katsoa. Kutsutaan touhua nyt jäljestämiseksi. Tarkoituksenamme on löytää mahdollisimman paljon jälkiä eri eläimistä. Päivä on juuri valjennut ja lyhyt joulukuinen päivä tarjoaa muutaman valoisan tunnin aikaa havainnoida.

– Metsäkanalinnut ruokailevat päivisin. Nisäkkäät taas liikkuvat lähinnä öisin, Nissinen sanoo.

Talvella nisäkkäiden ja lintujen toimia kannattaa pohtia energian ja ravinnon näkökulmasta. Eläimet eivät käytä energiaa turhaan liikkumiseen. Miten ja milloin siis liikkuisit, jos olisit näätä? Mitä söisit ja mistä etsisit ravintoa, jos ajattelisit kuten riekko?

Suuntaamme metsäsuksilla luontoon, jollaista Suomessa on paljon: soille, joita ympäröi nuorehko talousmetsä. Mitä kaikkea tällaisessa metsässä voi nähdä?

1. havainto: näätä sekä päästäinen tai metsämyyrä

Petteri ja Otso Nissinen suuntaavat metsäsukset kulkemaan Rovaniemen Norvan-Länsitien länsipuolelle kohti puiden takana häämöttävän suon reunaa.

– Lähtisin etsimään jälkiä metsien reuna-alueilta. Suon reunoilta, mistä metsä alkaa tai sitten eri metsätyyppien raja-alueilta. Bongailisin myös lehtipuita, sillä moni eläin etsii niistä ravintoa, Petteri Nissinen sanoo.

Aivan aluksi näemme lumelle painautuneet pienen pienet ketjumaisesti kulkevat jäljet.

– Päästäinen tai metsämyyrä, Otso Nissinen toteaa.

Ne on helppo tunnistaa.

Pian keulassa hiihtävä Otso huomaa lumessa hieman suuremmat jäljet. Eläin on kulkenut pariloikkaa eli etu- ja takajalat kulkevat samassa linjassa hieman viistosti.

Paksussa hangessa kulkevan ketun jälki olisi erilainen. Kyseessä on kuitenkin jäljiltään suunnilleen samankokoinen eläin. Sen on pakko olla näätä! Pian eläin varmistuu näädäksi. Se on käynyt hangella kakalla.

– Kettu on koiraeläin ja sen tassussa on neljä varvasta. Näätäeläimiin kuuluvilla lajeilla on tassussa viisi varvasta, Petteri Nissinen sanoo.

Lunta on sadellut kevyesti viime päivinä ja puut ovat lumen peitossa. Jos lumi olisi varissut jostain puusta pois, voisi kyseessä olla näädän aikaansaannos, sillä ne kiipeilevät puissa.

Pienen hiihtomatkan päässä ensimmäisistä näädän jäljistä löytyvät vielä toiset jäljet. Tässä kohtaa näätä ei ole kuitenkaan ollut yksin.

2. havainto: metso

Näädän kanssa samalla alueella on liikkunut metso, joka niin ikään on jättänyt kakan merkiksi olemassaolostaan. Jäätyneessä ulosteessa näkyy havunneuloja, mikä vahvistaa linnun olevan metso eikä teeri. Metso syö talvisin männyn neulasia, mitä kutsutaan hakomiseksi. Siksi metson ruokailupuita kutsutaan hakomännyiksi tai -puiksi.

Teeren pääravintoa ovat talvisin koivujen urvut ja silmut. Metso ruokailee yleensä puussa ja siksi lumen alta löytyy ruokapaikan kohdalta usein myös havunjämiä.

Petteri Nissisen mukaan metsot elävät talvella samoilla pienilläkin alueilla, jos niitä ei häiritä.

– Pesimämaastot ja soidinpaikat voivat olla toisaalla, mutta metso on varsin paikkauskollinen lintu.

3. havainto: orava

Metson ja teeren lisäksi hangella näkyvät myös oravan jäljet, jotka kulkevat samansuuntaisesti näädän jälkien kanssa. Herää kysymys, onko orava enää hengissä vai onko se päätynyt näädän saaliiksi.

4. havainto: metsäjänis

Talvisella hangella näkyvät useammatkin jäniksen jäljet, jotka kuuluvat mitä todennäköisimmin metsäjänikselle. Yksinäinen papana vahvistaa havainnon.

– Metsäjäniksen takajalan jälki on varsinkin upottavassa hangessa huomattavasti suurempi kuin rusakon, Petteri Nissinen sanoo.

Rusakko viihtyy peltojen ja asutuksen liepeillä. Nissiset eivät ole tehneet lajista havaintoja Rovaniemen seudulla.

5. havainto: riekko

Retken loppupuolella meiltä uupuu vielä havainto riekosta. Pian Otso Nissinen havaitsee hangen alta pilkistäviä, koluttuja varpuja ja niiden ympärillä edestakaisin kulkevia jälkiä. Riekko, tai todennäköisesti useampikin, on käynyt ruokailemassa matalia varpuja.

Jatkamme hiihtelyä kohti edessä avautuvan suon reunaa. Eläimet välttelevät soiden kaltaisia avoimia alueita, sillä ne eivät tarjoa suojaa ja riski joutua saalistajan ruuaksi on suuri.

Edellä hiihtävä Otso Nissinen havaitsee suon laidalla, kohdassa jossa puut alkavat, lumessa kolon. Se paljastuu riekon lumikiepiksi kiepin pohjalla olevan kakan myötä. Kakassa näkyi silmuja, joita riekko käyttää ravinnokseen. Kieppi sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä ruokapaikasta.

Metsäkanalinnut ovat lumikiepeissä ikään kuin lumilinnassa. Ne viettävät yöt ja osan päivästään kieppien lämmössä. Valoisan ajan linnut käyttävät ruokailuun.

6. havainto: kävikö minkki uimassa?

Ennen paluuta ankeaan toimistoelämään pysähdymme läheisen Nookanjoen yli kulkevalle sillalle katsomaan, olisiko saukko jättänyt jälkiä itsestään. Ei ole, mutta penkereen alta kohti vettä kulkeva jälki kertoo, että joku on käynyt uimassa. Kyseessä on todennäköisesti muutaman päivän vanha minkin jälki, toteaa Petteri Nissinen.

– Minkit tykkäävät uida. Näädät eivät.

Jälki on kevyen lumikerroksen peittämä. Se on saukon jäljeksi liian pieni, eikä minkin lisäksi alueella asustele muita purosta ravintoa hakevia eläimiä.

Tunnistatko nämä jäljet?

Jutussa aiemmin esiteltyjen jälkien lisäksi kannattaa tarkkailla myös näitä: