Talven 8 sel­viy­ty­mis­oh­jet­ta

Selviytyminen talvipakkasella luonnon armoilla ei ole mikään itsestäänselvyys. Jos talvitaitoja ei harjoita, ne eivät kehity itsestään – ei edes lumeen tottuneelle suomalaiselle.

Näin muistuttaa majuri Arto Harjuniemi Sodankylän Jääkäriprikaatista, jonka erikoisalaa on arktinen koulutus. Harjuniemi opettaa ammattisotilaille muun muassa arktisia selviytymistaitoja.

Kysyimme Harjuniemeltä, millaisiin tilanteisiin talvella luonnossa liikkuessa pitäisi olla varautunut ja miten tilanteista selviää. Näin Jääkäriprikaatissa talvisodankäynnin ja talviolosuhteiden kurssien johtajana toimiva Harjuniemi vastaa.

1) Tiedosta tilanteen vaativuus ja harjoittele

Luontoon lähtiessä on tärkeää ymmärtää, millaisiin olosuhteisiin on menossa ja mitä pärjääminen edellyttää. Erityisen tärkeää se on talvella, jolloin ulkona on lunta ja pakkasta. Niiden vaikutusta selviytymiseen ei pidä aliarvioida.

Mukana on oltava oikeanlaiset varusteet, mutta vielä tärkeämpää on osata käyttää niitä. Netti pursuaa erilaisia varustelistoja, mutta jos varusteiden käyttöä ei ole harjoitellut, listat ovat turhia. Harjuniemen mukaan 20 prosenttia selviytymisestä on kiinni varusteista, 80 prosenttia tietotaidosta – siis siitä, että osaa tehdä oikeita asioita.

Harjuniemi kehottaa kartuttamaan taitoja vähitellen. Älä lähde heti pitkälle hiihtovaellukselle erämaahan, vaan harjoittele talviretkeilyä ensin lähiretkillä. Yövy teltassa kotipihassa tai tee retki jollekin lähilaavulle.

– Kun itseluottamus ja taidot kasvavat, siirry vaativampiin olosuhteisiin.

2) Huolehdi suojasta, sijainnista, vedestä ja ruoasta

Harjuniemen mielestä olennaista talviretkellä on pitää huolta neljästä osa-alueesta: suojasta, sijainnista, vedestä ja ruoasta.

– Jos jostakin osa-alueesta jää uupumaan jotakin, olet lähtökohtaisesti varustautunut vajaasti, hän sanoo.

Jääkäriprikaatissa osa-alueita tarkastellaan kehäajattelun avulla eli varusteet jaetaan kolmeen tai neljään kehään. A-kehä tarkoittaa ihmistä itseään – sitä, mitä hänellä on päällään ja mukana taskuissa. B-kehä on yhtä kuin kevyt päivävarustus, esimerkiksi päiväreppu. C-kehä tarkoittaa isoa reppua, rinkkaa tai ahkiota, jossa kulkee suurin osa pidemmän retken varusteista.

– Joka kehältä pitäisi löytyä jokin vastaus liittyen suojaan, sijaintiin, veteen ja ruokaan.

3) Pidä pää, kädet ja jalat kuivina

Suojaan kuuluu ensinnäkin vaatetus. A-kehällä se tarkoittaa kerrospukeutumista: alimmaksi aluskerrasto, mieluiten merinovillainen, ja sen päälle kerroksia sen mukaan, millainen on sää ja miten aktiivista on toiminta. B- ja C-kehällä se tarkoittaa vaihto-, tauko- ja varavaatteita.

Liikkuessa ja puuhastellessa vaatteet usein kastuvat joko ulkopuolelta tulevan kosteuden tai hikoilun vuoksi. Tärkeää on, että päivärepussa on kuivat vaihtovaatteet, jotka voit pukea päällesi taukojen ajaksi. Kriittisimpiä kohtia kehossa ovat pää, kädet ja jalat, jotka vähintään on hyvä pitää kuivina.

Vaihda siis tauolla kuiva päähine ja kuivat hanskat. Mukana on hyvä olla myös jokin taukotakki.

– Märkä ja kuiva setti kannattaa pitää aina erillään. Älä siis koskaan lähde hiihtämään tauon jälkeen kuivassa lakissa ja kuivissa hanskoissa, vaan vaihda märät takaisin päälle, kun jatkat matkaa, Harjuniemi neuvoo.

Jalkoihin liittyen Harjuniemi antaa vinkin: vaellussaappaisiin tai -kenkiin kannattaa sujauttaa pohjalliseksi taiteltu sanomalehtiarkki. Se imee saappaista kosteutta itseensä. Helppo ja halpa kikka! Sanomalehtiarkkeja voi taitella kotona valmiiksi useita ja pakata mukaan päiväreppuun, sillä ne eivät paina paljon.

– Kun arkkeja on valmiiksi repussa taiteltuina, voit vaihtaa tauolla nopeasti uuden sanomalehden kenkään. Jalat pysyvät siten hyvin kuivina, Harjuniemi sanoo.

Jos kenkä kastuu läpimäräksi ja haluat saada jalan kuivaksi, vaihda jalkaan kuiva sukka ja pistä sukan päälle muovipussi, ennen kuin laitat kengän takaisin jalkaan. Näin jalka pysyy kuivana märässäkin kengässä.

4) Opettele rakentamaan erilaisia majoitteita

Toiseksi suojasta huolehtimiseen kuuluu se, että pystyy rakentamaan itselleen eri olosuhteissa majoitteen. Jos matkanteko hidastuu tai pysähtyy yllättäen esimerkiksi reitin hankalakulkuisuuden tai vaikeiden sääolojen takia, on oltava kyky ja välineet tehdä itselle suoja nopeastikin.

Harjuniemellä itsellään on aina taskussa avaruushuopaa ja Paracord-narua. Niiden avulla hän pystyy rakentamaan helposti tilapäissuojan, jos muita välineitä ei ole käytössä.

– Tapahtui mitä tahansa, minulta löytyy aina suoja A-kehältä, Harjuniemi sanoo.

Suojan kannalta olennaisia varusteita ovat myös makuualusta ja makuupussi. Ne kulkevat mukana C-kehällä. Harjuniemi suosittelee talviretkelle keinokuituista makuupussia, sillä se säilyttää lämmöneristyskykynsä myös kosteana.

– Keinokuitu painaa enemmän kuin untuva, mutta se on pomminvarma. Jos untuva kastuu, se menettää lämpöarvoaan merkittävästi ja sitä on hankala saada enää kuivaksi reissun aikana.

5) Käytä kipinärautaa

Tulenteko on talviretkellä yksi olennaisimmista taidoista. Se on myös osa suojan rakentamista.

Harjuniemen mukaan tuli pitäisi osata tehdä olosuhteissa kuin olosuhteissa, koska se on hengissä pysymisen edellytys. Mukana on hyvä olla tulitikkujen tai sytkärin lisäksi tulukset eli kipinärauta, jonka käyttämistä pitää harjoitella ennen retkelle lähtöä.

– Kipinärauta on paras, sillä tikut tai sytkäri saattavat kastua eivätkä ne välttämättä toimi. Kipinäraudalla saa tehtyä tulen aina, Harjuniemi sanoo.

Tulentekoa varten mukana on oltava vähintään puukko, mieluiten myös kirves. Monet ostavat painossa säästääkseen hyvin lyhytvartisen kirveen, mutta Harjuniemi suosittelee hankkimaan pitkävartisen, sillä varsi tuo työhön vipuvoimaa.

– Kirveen kohdalla en ryhtyisi grammakikkailuun. Talvella on tärkeää, että polttopuut saa tehtyä tehokkaasti. Pitkävartinen kirves on myös turvallisempi, sillä työskentely on tarkempaa.

6) Hahmota sijaintisi ja etenemisvauhtisi

Talviretkeilijän on osattava käyttää karttaa ja kompassia. Suunnistuksessa apuna voi käyttää myös GPS-laitetta tai älypuhelinta, mutta niiden varaan ei saa tuudittautua, sillä niistä voi mennä akku tai paristot.

Karttaa täytyy osata lukea, mutta pitkällä vaelluksella ei tarvitse olla joka hetki millintarkasti kartalla. Olennaista on osata lukea karttaa ja hahmottaa, millaista vauhtia etenee maastossa. Etenemisvauhtiin vaikuttavat sääolosuhteet ja maasto. Vaikeakulkuisessa maastossa huonossa säässä ihminen saattaa edetä vain kilometrin tunnissa.

Tärkeää on myös osata ilmoittaa itsestä muille. Pimeässä tämä tapahtuu parhaiten valon avulla.

– Valolla tai erilaisilla merkinantovälineillä pystytään näyttämään oma sijainti maastossa esimerkiksi pelastushenkilöstölle. Jos lamppua ei ole käytössä, myös kipinäraudan raapaisu näkyy hyvin pimeällä.

Tasku- tai otsalamppuja on syytä olla mukana useita. Harjuniemen mukaan lamppuihin pätee seuraava sääntö: yksi taskulamppu on yhtä kuin nolla lamppua, kaksi lamppua on yksi ja kolme lamppua on kaksi. Mukana on siis aina oltava ekstralamppuja.

– Minimissään retkellä tulee olla mukana kaksi hyvää taskulamppua.

7) Sulata vettä ja huolehdi suolatasapainosta

Pakkaa mukaan useampi vesipullo. Jos et huolehdi nestetasapainostasi, et jaksa kulkea ja matkanteko loppuu. Hyvä olisi, että vesipulloja löytyisi joka kehältä.

Opettele myös tekemään lisää vettä. Hätätapauksessa riittää, että sinulla on mukana muovipussi, jonne voit sulattaa jäätä tai lunta.

– Pistä tikunnokkaan iso jääkimpale ja anna jääkimpaleen sulaa nuotion yllä niin, että vesi tippuu muovipussiin, Harjuniemi neuvoo.

Mukana on hyvä olla myös suolaa. Pakkaa suola esimerkiksi pieneen Minigrip-pussiin.

– Jos olet selviytymistilanteessa ja juot pelkästään vettä, suolat häipyvät kehosta ja tulee uupunut olo. Silloin on hyvä syödä vähän suolaa. Jos suola maistuu suussa karkilta, tiedät, että olet sen tarpeessa.

Ruokakin on tärkeää, muttei niin tärkeää kuin neste ja suolatasapainosta huolehtiminen. Harjuniemen mukaan normaalikokoinen ihminen selviää syömättä hyvin 2–3 päivää, tarvittaessa jopa viikkoja.

– Se on tietysti raskasta, muttei pidä panikoida, vaikkei saisi syötävää.

8) Pysähdy ajoissa ja rauhoita mielesi

Retkellä voi aina sattua jotakin yllättävää, Arto Harjuniemi muistuttaa. Keskeinen selviytymistaito on osata pysähtyä ja rauhoittua. Jos esimerkiksi eksyt, älä jatka matkaa suinpäin, vaan pysähdy paikoillesi ja kartoita tilanne.

– Havannoi, mitä on tapahtumassa, ja tee sen mukaan suunnitelma. Usein ongelmia aiheuttaa se, ettei pysähdytä kunnolla miettimään, mitä on tekemässä.

Tärkeää on myös se, että kykenee pysymään tarvittaessa paikoillaan 2–3 vuorokautta ja säilyttämään toimintakyvyn koko sen ajan. Jotta toimintakyky säilyisi, on osattava tehdä tulet ja suoja.

– Luonnossa ei olla luonnon armoilla, vaan toimitaan luonnon ehdoilla. Kun liikut äärimmäisissä olosuhteissa, pysähdy ajoissa ja rakenna itsellesi suoja, ennen kuin toimintakyky romahtaa. Kesällä asioita voi jättää tekemättä ja pärjätä, mutta talvella se ei käy, Harjuniemi sanoo.

Tee itsellesi oma selviytymispakkaus, jota pidät aina A-kehällä mukana. Rakenna pakkaus omien tarpeittesi mukaan. Silloin se on juuri sinulle sopiva.