Poronhoitaja Tero Muotkalle tuli viikko sitten ilmoitus porokolarista Tervolan Louella. Onnettomuudessa poro oli jäänyt tielle kitumaan. Muotkan tytär lähti heti henkilöautolla paikalle lopettamaan kituvan eläimen.
Koska tytär tuli paikalle henkilöautolla, hän ei voinut heti ottaa poron raatoa mukaansa. Se siirrettiin tien penkalle odottamaan. Tytär otti porolta korvat talteen, jotta poron oikea omistaja voidaan selvittää korvamerkeistä.
Muotka itse tuli myöhemmin paikalle peräkärryn kanssa hakemaan raadon. Hän huomasi, että raato oli merkattu sillä välin viranomaisen teipeillä eli joku oli ilmoittanut kolarista erikseen viranomaisille.
Muotka arvelee, että kaikki tienkäyttäjät eivät ehkä tiedä, miten porokolaritilanteessa tai kuolleen poron näkemisessä tiellä tulisi toimia.
– Ehkä kaikille ei ole selvää, että poistetut korvat ovat merkki siitä, että tilanne on tiedossa, mutta koska raato on paikalla, sen hoito vielä kesken, sanoo Muotka.
Pysähdy ja soita hätäkeskukseen
Jos ajaa porokolarin, oikea tapa toimia on pysähtyä ja soittaa hätäkeskukseen. Näin neuvoo Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Anna-Leena Jänkälä.
– Pysähtyminen on siksi tärkeää, että hätäkeskus saa oikeat koordinaatit onnettomuuspaikasta, hän sanoo.
Kun hätäkeskus saa tiedon porokolarista, se välittää tiedon alueen arviomiehelle. Hän käy onnettomuuspaikalla ja hakee raadon pois.
– Yleensä raato viedään suoraan pois, poikkeustilanteissa se jää odottamaan sopivaa kuljetuskalustoa, Jänkälä sanoo.
Korvien ottaminen talteen porolta liikenneonnettomuuden jälkeen on Jänkälän mukaan harvinaisempaa kuin petovahingoissa. Se ei ole riittävä merkki tavalliselle tienkäyttäjälle, että asia on hoidossa.
Varminta on Jänkälän mukaan soittaa hätäkeskukselle myös kuolleista poroista tiellä.
– Joskus on kolareita, joista ei ole ilmoitettu. Jotta poronomistaja saa hänelle kuuluvan korvauksen ja raato poistetaan tieltä, varminta on tehdä ilmoitus hätäkeskukselle.
Valitettavan paljon autoilijat jatkavat Jänkälän mukaan vain matkaansa. Seurauksena on, että paikalle hälytetty arviomies etsii onnettomuuspaikkaa turhaa jopa useiden kilometrien säteeltä.
Ilmoitus porokolarista pitäisi tehdä Jänkälän mukaan aina, myös silloin, kun poro jatkaa matkaa törmäyksen jälkeen. Näin varmistetaan, ettei eläin jää kärsimään ja kuole myöhemmin.
Arviomiehen on käytävä paikalla hakemassa poro, jotta poronomistaja saa korvauksen menetetystä eläimestä. Jos poronomistajaa ei voida selvittää, korvauksen saa onnettomuuspaikan paliskunta.
Vuosittain jopa 4 500 kolaria
Yksi syy, miksi porokolareista ei aina huomata soittaa hätäkeskukseen, voi Jänkälän mukaan olla se, että moni soittaa ensin tutulle poronhoitajalle.
– Ehkä porokolaria ei myöskään aina mielletä niin vakavaksi onnettomuudeksi, että siitä pitäisi soittaa hätäkeskukseen.
Hän muistuttaa, että autoilija ei ole korvausvastuussa porosta. Liikennevahingossa menetetyt porot korvaa Liikennevakuutuskeskus.
Myös arviomies saa korvaukset tekemästään työstä. Poronhoitoalueella sattuu vuosittain noin 3 500–4 500 porokolaria.
Liikennevakuutuskeskus korvaa myös ulkomaisten ajoneuvojen aiheuttamat porovahingot. Kolarissa aiheutuneista auton vaurioista tai henkilövahingoista haetaan korvausta auton kuljettajan omasta liikenne- ja kaskovakuutuksesta.
Paliskuntain yhdistyksen mukaan auton alle jääneestä porosta koituva tappio on poronomistajalle aina suurempi kuin poron korvausarvo.
Erityisesti tuottavassa iässä menetettyjen siitosporojen korvaaminen uusilla on hidasta.