Metsän sylissä

Aktiivinen, sosiaalinen, utelias. Reippaan sähäkkä.

Emma Kähkösen, 31, tunteville hän on juuri tuollainen.

Häntä on helppo lähestyä ja häneen on helppo tutustua.

Luonteenpiirteet ja elämänasenne ovat tehneet rovaniemeläisestä Kähkösestä kansalaisaktivistin, joka mieluummin tekee kuin valittaa.

Hän on vankkumaton luonnonsuojelija, joka lähtee matkaan vaikka "maan ääriin", jos tarve luonnon puolesta vaatii.

Ja monesti vaatiikin.

Emma Kähkönen on mielenosoitusten ja erilaisten tempausten rauhallinen sanansaattaja, joka ei vähästä provosoidu.

Henkilö, jota oikeasti kuunnellaan, koska hän itsekin kuuntelee muita.

Oma luonnonsuojelujärjestö

Emma Kähkönen harppoo tutussa rovaniemeläismetsässä.

Tällä kertaa hän on liikkeellä kuvaajan toiveesta, mutta ei häntä metsään ole tarvinnut houkutella. Metsä pohjoisessa kotikulmilla, metsä etelässä, metsä missäpäin maailmaa tahansa. Sama luontoon liittyvä rakkaus yhdistää kulkijaa.

– Eläminen napapiirin korkeudella on muokannut identiteettiäni. Luonto on merkinnyt minulle ja perheelleni aina paljon.

– Olen nähnyt valon värit, pilven muodot, ruohonkorret ja muurahaiset. Niitä ei ole minun koskaan tarvinnut erikseen huomata, vaan ne ovat olleet siinä ja minä osana luontoa, Emma Kähkönen sanoo.

Myös ymmärrys luonnon suojelemisesta syttyi varhain. Emma Kähkönen oli noin 10-vuotias, kun hän ystävänsä kanssa perusti ympäristöjärjestö WWF:lle kilpailijan.

– Perustimme esi-internetiin Elukka-nimisen järjestön, johon kuuluimme me kaksi, minä ja ystäväni, sekä tuntemattomaksi etäjäseneksi jäänyt kuopiolainen nimimerkki Kipa.

Elukassa pohdittiin luontokysymyksiä esiteini-ikäisten asiantuntemuksella. Huoli luonnon tilasta yhdisti.

– Näin jo silloin, että luontoa pitää suojella, Kähkönen toteaa nyt, yli 20 vuotta myöhemmin.

Metsät eivät jätä rauhaan

Aikuistuminen on Emma Kähkösen mukaan mielenkiintoinen asia. Hän kokee aikuistuneensa elämänsä aikana monta kertaa kasvamalla laajempaan vastuuseen.

Viimeksi näin tapahtui Aalistunturissa Kolarissa viime vuonna.

Kähkönen oli mukana kansalaisjoukossa, joka kuuden viikon ajan puolusti alueen monimuotoisia metsiä Metsähallituksen hakkuilta.

Tapahtuma oli voimaannuttava ja silmiä avaava.

– Se oli jotain aivan ainutlaatuista, miten eri ihmisryhmät, erilaisin taustoin, kommunikoivat keskenään. Erittäin aikuismaista vastuunottamista, Kähkönen toteaa.

Hän sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen siitä, että sai olla mukana aitiopaikalla näkemässä ja kokemassa, miten tutkijat, kartoittajat, hakkuita pysäyttävät aktivistit, poromiehet, retkeilijät sekä pasma- ja sieppijärveläiset näyttivät, miten monella tavalla ihmiset voivat toimia.

– Yhteinen matka ei ollut vain yksi kuuden viikon jakso. Omalla kohdallani kysymys Suomen talousmetsistä ja vanhojen metsien kunnosta ei ole jättänyt rauhaan tuon tapahtuman jälkeen.

– Sain myös monista paikalla olleista ikuisia ystäviä.

Rauhanomaisesti, ilman väkivaltaa

Emma Kähköselle on tärkeää toimia kansalaisliikkeissä, jotka ovat sitoutuneet väkivallattomuuteen ja rauhanomaisuuteen.

Metsäliikkeessä ja sen sisarliikkeissä, kuten Greenpeacessa ja Elokapinassa, kaikki liikkeissä mukana olevat on koulutettu. Turvallisuus, syrjimättömyys ja väkivallattomuus ovat toiminnan lähtökohtia.

Mielenosoituksiin osallistujilla on erilaisia työtehtäviä. Sama henkilö voi toimia toisessa mielenosoituksessa hakkuukoneeseen lukkiutujana, toisessa de-eskaloijana. Rauhoittelijana, joka on valmis kertomaan, mistä mielenosoituksessa on oikeasti kyse.

Emma Kähkönen on osallistunut toimintaan monipuolisesti ja lisäksi opiskellut. Kansalaisaktivismiin tarvitaan hyvät pohjatiedot.

–On mielenkiintoista, miten metsälaki, vesilaki, poliisilaki, perustuslaki, poronhoitolaki ja eri EU-säädökset ovat välillä lain tulkinnassa harmoniassa ja välillä taas kolisee kovasti yhteen.

– Kun on näitä asioita opiskellut, näkee kaupunki- ja metsäympäristön aivan uudella tavalla. Myös sen, mistä kaikesta päättäjät ja lainsäätäjät ovat vastuussa.

Monipuolinen mahdollisuus vaikuttaa

Kähkönen itse ei haaveile päättäjäksi, vaikka tietoa ja näkemystä, miksei kokemustakin, on jo kertynyt.

– Minua ei auktoriteettivalta kiinnosta. Sen sijaan minua kiinnostavat aktiivinen kansalaisten ja yhteisöjen voima.

Taustakeskustelut päättäjien kanssa ovat osoittaneet hänelle, että esimerkiksi puoluepolitiikassa on vaikea saada oman puolueen ihmisiä tiedostamaan ympäristökriisin painoarvo ja aikataulut.

Kähkösestä on vastenmielistä katsoa, miten "Suomi rikkoo vastaan omia ympäristölakejaan ja Metsähallitus käytännössä soveltaa tehtäväänsä tavoilla, jotka edistävät luontokatoa ja syventävät monipuolista, ekologista kriisiä."

Kähkönen pysyy siis mieluummin roolissaan. Hän pitää toimintamahdollisuuksiaan monipuolisina.

– Monipuolisesti toimiva luonnonsuojelija ei vain pitele jotain pahvilappua, vaan hän on sosiaalinen ja verkostoituva ihminen, Emma Kähkönen kuvaa ja muistuttaa ympäristötyön erilaisista rooleista. Jokaiselle löytyy omanlainen tehtävä.

Jos joku pohtii, miten voisi toimia luonnon hyväksi, Emma Kähköseltä löytyy heti pari nopeaa vinkkiä.

– Metsävahteja tarvitaan koko ajan lisää. He on ovat valtion vielä suojelemattomien luonnonmetsien puolestapuhujia. Heidän roolinsa on pitää luonnonmetsiä silmällä ja toimia metsien säästämiseksi, mikäli näköpiirissä on hakkuu-uhka, Kähkönen sanoo.

– Tämä toiminta romuttaa mielikuvan siitä, että luontoaktivistit ovat kaupungissa asuvia, autottomia ihmisiä. Metsien vahtiminen vaatii kyllä kulkuvälineen.

Metsien omistajien hän toivoo miettivän erilaisia vaihtoehtoja jatkuvan kasvatuksen, suojelemisen tai ennallistamisen näkökulmista.

– Rohkaisevia esimerkkejä alkaa olla. Jotkut toimijat ovat siirtyneet vanhasta avohakkuupainotteisesta toiminnasta eteenpäin, mutta eivät kaikki.

"Todennäköisesti olen näissä hommissa silloinkin"

Emma Kähkönen on aktiivinen Metsäliikkeen toimija. Eri ympäristöliikkeiden muodostama allianssi on kansanliike, joka toimii luonnonmetsien ja korvaamattoman arvokkaan metsäluonnon suojelun ja ennallistamisen puolesta.

Metsäliikkeestä on tullut Kähköselle myös työ. Hän toimii Metsäliikkeen yhteydessä toimivassa Lusto-hankkeessa, jota Koneen Säätiö rahoittaa.

– Pyrimme monitieteisesti ja -taiteisesti sekä koulutuksellisesti tukemaan paikallisia yhteisöjä metsien suojeluun sekä syventämään metsäkeskusteluja, Emma Kähkönen kuvaa tehtäväänsä.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

– Silloinhan on vuosi 2029... Suomi on luvannut pysäyttää luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Hallitus hallitukselta takarajaa on myöhennetty. Olemme tarkastaneet puolueohjelmat eikä sieltä löydy vastauksia tämän päivän haasteisiin.

– Todennäköisesti olen näissä hommissa silloinkin.