Metsien kätkemä

Kolme kopautusta pölkkyä vasten ja sitten odotellaan tovi.

Sallalainen Timo Tuuha, 32, valmistaa nokipannukahvit tottunein elkein. Ensin keitetään vesi ja laitetaan kahvinpurut pannuun. Sitten pannu saa levätä hetken aikaa pölkyn päällä.

– Annetaan purujen laskeutua, Tuuha neuvoo.

Nokipannukahvin keittotapoja on Tuuhan mukaan yhtä monta kuin on luonnossa kulkijoita.

– Tämä on luonnollisesti se paras, hän lisää.

Tuuha on lähtenyt oppaaksi Sallan kansallispuistoon, jonka avajaisia vietetään tänään lauantaina. Hän on luvannut näyttää, millaisia luontoaarteita uusi kansallispuisto tarjoilee.

Ja kuka olisikaan tehtävään parempi kuin Tuuha, joka on kulkenut ikänsä Sallan metsissä?

– Olen aboriginaali, täällä syntynyt, hän kertoo itsestään.

– Siitä asti, kun jalat ovat kantaneet, olen kulkenut kalalla ja metsällä.

Kahvihetki Pitkälammella

Tuuha johdattaa vierailijat ensimmäiseksi Pitkälammen kammille. Hän tarjoaa kauniin suolammen rannalla nokipannukahvit, sämpylät ja kampanisut.

Sää on epävakainen, mutta juuri nyt aurinko pilkistelee pilvien takaa. Lammen vasemmalla puolen kohoilevat jyrkkäpiirteisen Julmoivan metsäiset rinteet, pohjoisessa siintää Petservaara.

– Tässä kulkee vaarojen jono kahden puolen hautaa, Tuuha opastaa.

Haudalla Tuuha tarkoittaa Aatsinginhautaa, jääkauden muovaamaa 20 kilometrin pituista hauta- tai ruhjelaaksoa. Olemme tulleet katsomaan sitä.

Perillä kuitenkin selviää, ettei rehevää Aatsinginhautaa ole helppo havaita, sillä se on kaksi–kolme kilometriä leveä ja pitkälti metsien peittämä. Olemme parhaillaan haudan pohjalla, mutta näemme ympärillämme vain metsää.

Pitkälammelta ei ole Sallan tunturikeskukseen kuin kymmenen kilometrin matka, mutta lammen rannassa tuntuu kuin olisimme kaukana erämaassa. Vaarat peittävät näkymän joka suuntaan, eikä tulipaikalle kanna kuin ympäröivän luonnon äänet.

Jossain kukkuu käki.

Erämaiset ikimetsät

– Nämä aihkipetäjät tässä ovat 200–300 vuoden haarukassa, Tuuha kertoo ja osoittelee ympärilleen.

Sallan kansallispuiston alue tunnetaan juuri vanhoista metsistään – erämaisista männiköistä ja kuusikoista. Ne vetoavat metsien mieheksi tunnustautuvaan Tuuhaan.

– Minun sielunmaisemani on ikimetsä, jossa on vanhoja aihkipuita, hän sanoo.

Tuuha on asunut Sallassa lähes koko ikänsä. Hän on "käynyt välissä reissaamassa muualla", mutta palannut takaisin kotikuntaansa kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien hän on työskennellyt Sallan poropuistossa – tai Salla Wilderness Parkissa, kuten paikka nykyään tunnetaan.

Ensin Tuuha työskenteli puistossa harjoittelijana, sitten työntekijänä ja nykyään hän on yksi puistoa pyörittävän osuuskunnan jäsenistä.

– Meitä on osuuskunnassa yhteensä 10 jäsentä. Minut hyväksyttiin mukaan koronaa edeltävänä talvena, Tuuha kertoo.

Sallan poropuisto perustettiin vuonna 1989, ja osuuskunta aloitti toimintansa vuonna 1996.

– Osuuskunnassa alkuperäisenä ajatuksena on ollut se, että on porukka ihmisiä, jotka haluavat työllistää itsensä, Tuuha kertoo.

Nousu Pahakurun tulipaikalle

Pitkälammelta jatkamme matkaa Pahakurun suuntaan. Reitti viettää ylöspäin.

Kuljemme halki vanhan satumaisen metsän. Puissa roikkuu luppoa, ja kelopuita makaa maassa siellä täällä. Ikimetsässä riittää kerrostumia.

– Tämä on monille Sallan kävijöille vähän tuntemattomampi paikka. Moni liikkuu lähinnä tunturikeskuksen alueella, Timo Tuuha kertoo.

Tänä kesänä tilanne todennäköisesti muuttuu, sillä kansallispuistostatus tuo Sallaan uusia kulkijoita. Nykyisen Sallan kansallispuiston alueelle tehtiin viime vuonna reilut 50 000 käyntiä.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon kävijämäärät tänä kesänä kasvavat, mutta erikoissuunnittelija Pirjo Rautiainen Metsähallituksesta arvelee niiden nousevan "aika paljonkin". Niin kävi ainakin Hossassa, josta tuli kansallispuisto viisi vuotta sitten.

– Kansallispuistostatus on tuonut Hossan alueelle runsaasti näkyvyyttä, ja avajaisvuonna käyntimäärät nousivat yli 100 000 käyntiin eli kaksinkertaistuivat verrattuna retkeilyalueen edellisen vuoden käyntimäärään, Rautiainen kertoo.

Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma on parhaillaan työn alla. Sitä työstetään sidosryhmien kanssa. Timo Tuuhakin on mukana sidosryhmätyössä.

– Tavoitteena on saada hoito- ja käyttösuunnitelma valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Kesällä teemme sitä varten vielä sammalkartoitusta ja kävijätutkimusta, Pirjo Rautiainen kertoo.

Eduskunta myönsi kansallispuiston perustamiseen 4,5 miljoonaa euroa. Summasta kolme miljoonaa on eduskunnan nyt myöntämää rahoitusta, 1,5 miljoonaa jo aiemmin myönnettyä rahaa. Rahalla on Rautiaisen mukaan tarkoitus parantaa kansallispuiston retkeilyrakenteita ja muuta palvelutasoa.

– Aikaisemmin rakenteet eivät ole olleet kansallispuistotasoa, koska rahoitus niiden parantamiseen ja ylläpitoon on ollut vähäistä, Rautiainen kertoo.

Metsästys osa kulttuuria

Tieto kansallispuiston perustamisesta otettiin Sallassa vastaan riemuiten. Timo Tuuhan mukaan paikalliset ovat suhtautuneet kansallispuistoon pääosin myönteisesti, etenkin kun heillä säilyy alueella metsästysoikeus.

– Se on ollut monille reunaehto. Metsästys on niin iso osa meidän kulttuuria. Henkilökohtaisesti ajattelen, että vapaa metsästysoikeus on meidän teatteri, konsertti ja terapia, Tuuha sanoo.

Uudesta kansallispuistosta iloitaan myös Metsähallituksessa.

– Alue on ehdottomasti kansallispuiston arvoinen, Pirjo Rautiainen sanoo.

– Olen tosi iloinen siitä, että saimme Lappiin uuden kansallispuiston. Se merkitsee paljon niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. On hienoa, että Sallassa on ymmärretty kansallispuistobrändin arvo.

Kaunis Pahakuru

Pahakurun taukopaikka sijaitsee ylhäällä jylhän kurun reunalla. Pääsemme laskeutumaan sieltä Pahaojankuruun portaita pitkin. Matkaa on kaikkiaan 116 porrasaskelmaa.

Kurun pohjalla virtaa kirkasvetinen Pahaoja. Sound of Salla, Sallan ääni, lukee kyltissä kohisevan puron luona.

– Olemme vedenjakajalla, Timo Tuuha kertoo.

– Tällä puolen vaarajonoa ojat, kuten Pahaoja, laskevat Kemijokeen, toisella puolen Oulankajokeen.

Tuuha on kahden alle kouluikäisen lapsen isä. Hän on liikkunut luonnossa paljon myös heidän kanssaan.

– Käymme paljon retkellä ja ongella, Tuuha kertoo.

Millaisia neuvoja Tuuha sitten antaisi muille vanhemmille lasten kanssa luonnossa liikkumiseen?

– Hyvät eväät ovat lasten kanssa ehdoton, hän sanoo ensimmäiseksi.

– Ja kannattaa antaa lapsille kulkiessa pieniä tehtäviä, esimerkiksi kehottaa etsimää kääpiä tai laskemaan, kuinka monta lintua näkee.

Tuuhan mielestä lasten kanssa kannattaa lähteä rohkeasti matkaan.

– Osa aliarvioi lasten kunnon. Nehän kulkevat kuin kärpät.

Logoa koristaa metso

Sallan kansallispuiston logossa komeilee metso. Tuuhan mukaan logovalinta on onnistunut, sillä metsoja näkee alueella paljon. Hän itse metsästää metsoja ja muita kanalintuja.

– Vanha metsä antaa pesinnöille suojaa. Pesinnät onnistuvat täällä hyvin, Tuuha kertoo.

Juuri nyt metsoja ei näy missään, sillä soidinmenoaika on ohitse ja koppelot ovat vetäytyneet pesintäpuuhiin. Ne osaavat maastoutua hyvin, eikä kulkija havaitse niitä helposti.

Tuuhan mukaan Sallassa odotetaan tätä kesää hyvillä mielin. Kesän matkailijamäärien toivotaan ja oletetaan kääntyvän kasvuun.

– Meillä on täällä positiivista virettä. Talvi on ollut meillä korona-aikoja lukuun ottamatta vilkas, mutta kesään on etsitty nostetta.