Lapissa Ruuhka-Suomessa
Köyhän Lapeiksi kutsuttuja retkikohteita löytyy pitkin etelää, mutta mitä se tarkoittaa ja millainen retkikohde on Pukala, jota sellaiseksi kutsutaan?
Ruuhka-Suomesta ei ehdi tuntureille päiväreissulle, mutta jos Lappi-kuume vaatii välitöntä hoitoa, pohjoista muistuttavia maisemia kaipaavalle on tarjolla ”köyhän Lappeja” etelässäkin. Ehkä useimmin Lappiin verrattu paikka sijaitsee Pirkanmaalla Orivedellä, jossa Lapin tunnelmaa kannattaa hakea vesiltä.
Kun lyö auton oven kiinni Siitinjärven parkkipaikalla Orivedellä ja alkaa katsella ympärilleen, metsä näyttää peripirkanmaalaiselta. Tunnelma jatkuu polulla kohti Roninmaan laavua: kallioista havumetsää ja mustikanvarpuja sekä peipon viserrystä – ei vaivaiskoivuja, poroja tai aapasuota.
Jos on kuullut Pukalaa kutsuttavan Etelä-Suomen Inariksi, ensinäkemältä saattaakin pettyä. Ilmaisu nimittäin viittaa Pukalajärveen, ei niinkään itse virkistysalueeseen.
Pukalan alueella on runsaasti jyrkkäpiirteisiä kallioita, mutta varsinainen lappimaisuus on kallioisten saarten täplittämä Pukalajärvi.
Kuva: Juho Maijala
Oriveden luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen kuuluva Pekka Heikura ei tiedä, mistä nimitys on saanut alkunsa tai kuka sen on alun perin sanonut. Asia ei selviä myöskään Metsähallituksen verkkosivulta, jossa todetaan passiivissa, että Pukalaa on luonnehdittu Etelä-Suomen Inariksi.
– Luulen, että se liittyy siihen, että Pukalajärvessä on pieniä kallioisia saaria, jotka kohoavat vedestä hyvin jyrkästi. Niistä voi Inari tulla mieleen, Heikura arvelee.
Ei torppaa joka kulmassa
Sen lisäksi, että Pukalajärvi soveltuu melontaan, järvessä on myös muutaman kilometrin avovesiuintireitti.
Kuva: Juho Maijala
Pukalajärvi on Inarijärven tavoin myös kirkasvetinen ja syvä: Metsähallituksen mukaan syvimmäksi kohdaksi on mitattu 54 metriä. Metsähallituksen hallinnassa olevat järven pohjoispuolen rantametsät ja saaret on rauhoitettu vuonna 1968. Aluetta täydentää Punkaniemi, ja Pukala ja Punkaniemi olivatkin yhdessä mukana Suomen 100-vuotisjuhlan 100 luontohelmeä -listalla.
Heikura kehuu Pukalajärven saaria mainioiksi paikoiksi retkeillä vaikkapa kanootilla. Osa saarista on nimetty kohtalokkaasti, kuten Kuolemasaari, Maailmanlopunsaari ja Palanutsaari, mutta joukossa on myös lempeämpiä nimiä: Naurissaari, Kalliosaari ja Latosaari.
Onkisaaressa on tulentekopaikka mutta ei hormia. Tulet voi siis tehdä, jos voimassa ei ole metsäpalovaroitusta.
Pukalan suosituin retkikohde on Roninmaan laavu, joka tunnetaan myös Pukalan laavuna. Siellä on mahdollista telttailla myös pienessä kalliosaaressa, johon pääsee siltaa pitkin.
Kuva: Juho Maijala
Lapin tunnelmaa kaipaavalle Heikura suosittelee nimenomaan vesillä liikkumista. Hän kertoo, että Orivedellä on useita melontayrittäjiä, myös lähellä Pukalaa. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt melontaretkiä yhteistyössä yrittäjien kanssa.
Rantoja kohti katsellessa ei kannata haikailla Lapin maisemia, vaikka kaunista on Orivedelläkin. Ihastelua helpottaa, että esimerkiksi Punkaniemen vastapuolella on mökitöntä rantaa.
– Siellä on hienoja kohtia, jotka ovat Etelä-Suomessa harvinaisia, koska mökkirakentaminen on aika villiä, Heikura sanoo.
”Vähän sellainen markkinointi-ilmaisu”
Nimikkojärven lisäksi Pukalan maisemaa täplittävät lukuisat pienemmät järvet. Kuvassa Iso-Musturi.
Kuva: Juho Maijala
Virkistysalueen poluilla kulkeville tuskin tulee Lappi mieleen. Heikura sanoo, että reitit kulkevat pikemminkin erittäin tyypillisessä pirkanmaalaisessa maastossa, jossa tavanomaisia ovat kallioiset, mäntyvaltaiset mäet, kallionaluslehdot ja kuusimetsä.
Lisäksi maasto on hyvin pienipiirteistä. Suuria vaaroja ei ole, pienet nyppylät ja kalliot näyttävät samankaltaisilta, ja kasvusto on varsin tiheää.
– Entisenä suunnistajana tiedän, että Pirkanmaan alue on suunnistajalle vaikea. Jos haluaa oppia kunnolla suunnistamaan, harrastus kannattaa aloittaa siellä, Heikura kertoo nauraen.
Pukala on joka tapauksessa monipuolinen kohde, vaikka ei kärsisikään suuresta Lapin kaipuusta.
– Ehkä se ”Etelä-Suomen Inari” on vähän sellainen markkinointi-ilmaisu, mutta kyllä sitä voi ymmärtääkin. Yhteistä Lapin kanssa on myös malminetsintä. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan yli neljä viidesosaa viime vuoden malminetsinnästä tehtiin Lapissa. Orivedellä kaivosyhtiö Dragon Mining on tehnyt Pukalan eteläpuolelle varausilmoituksen, sillä se uskoo alueelta löytyvän lisää kultaa. Yhtiö muistetaan Orivedellä vesistöjä pilanneesta kultakaivoksesta, jonka tunneleista löytyi myös salainen kaatopaikka.
Etelä-Suomen Inariksikin kutsuttu Pukalan virkistysmetsä kulkee joskus myös retkeilyalueen tittelillä, mutta varsinainen valtion retkeilyalue se ei ole. Pukala sijaitsee Orivedellä muutaman kilometrin päässä Tampereen kunnanrajasta.
Kuva: Juho Maijala
Heikura toivoo, että jos kaivos tulee, Pukalajärvestä pidetään erittäin hyvää huolta. Päästöt niin kaivostoiminnasta kuin maa- ja metsätaloudestakin uhkaavat kirkasvetisiä järviä.
Heikura haluaisi Pukalan alueen välttyvän myös hakkuilta, vaikka metsäteollisuusyhtiö UPM omistaakin siellä maata. Luontojärjestöt ovat aiemmin vedonneet UPM:ään, jotta Punkaniemen alue suojeltaisiin.
– Paikka on tosi kiva retkikohde, jossa voi päästä fiilikseen, että millaista metsä olisi, jos metsätalous ei olisi niin tehokasta kuin se Etelä-Suomessa on.
Monta kiinnostavaa kohdetta
Köyhän Lappeja on muuallakin etelässä
Pukalan tavoin myös Repoveden kansallispuisto Kouvolan ja Mäntyharjun rajalla tunnetaan jyrkistä kallioistaan. Kuvassa kaakkureistaan ja kiipeilyreiteistään tunnettu Olhava.
Kuva: Juho Maijala
Pohjoisen Polut kysyi Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajalta Tapani Veistolalta ja Metsähallituksen luontopalveluiden viestintäpäälliköltä Tiina Hakkaraiselta vinkkejä paikoista, joihin Lappiin kaipaava voi Etelä-Suomessa suunnata.
Paraisten eli Korppoon Jurmon avarine nummineen ja kivikkoineen muistuttaa niin paljon Lappia, että se houkuttaa myös monia Lapin lintuja muuttomatkoillaan. Joillekin lajeille Jurmo on varmin tapaamispaikka. Esimerkiksi pulmusia, merisirrejä ja kesäkurmitsoja haeskelevalle Korppoo on hyvä kohde.
Etelä-Konneveden kansallispuistoa Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajalla on kuvailtu maisemiltaan Inarijärven kaltaiseksi. Kansallispuistoa ympäröivä eteläinen Konnevesi on säännöstelemättömän Rautalammin reitin kirkasvetinen keskusjärvi, jonka viileät vedet ovat laadultaan erinomaiset ja luonnontilaisen järvitaimenen tärkeimpiä elinalueita Etelä-Suomessa. Järven tunnettu syvin kohtaa syöksyy 57 metrin syvyyteen. Etelä-Konneveden alueen kallioperä on ikivanhaa, ja aikojen saatossa erilaiset murtumat, vajoamat ja siirrokset ovat luoneet järvelle ominaisen repaleisen rantaviivan niemineen ja pitkine lahtineen. Järveä täplittävät sadat saaret ja luodot.
Repoveden kansallispuistoa kutsutaan myös joskus ”köyhän Lapiksi”, ja sellaiseksi sitä kuvailtiin myös Ylellä esitetyssä Erämaan lumo -dokumenttisarjassa. Jylhiin maisemiin matkustaa pääkaupunkiseudulta parissa tunnissa, ja keväästä syksyyn sinne pääsee myös junalla ja Kouvolan rautatieasemalta busseilla.
Repovesi.
Kuva: Juho Maijala
Espoossa Nuuksiossa on myös alueita, joissa voisi kuvitella olevansa jossain Lapissa, varsinkin suoalueet ja niiden reunametsät.
Suomen syvimmässä suossa eli Torronsuossa on myös Lapin avaraa tunnelmaa.